Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
perjantai 9. marraskuuta 2007
John Farrow: Hondo
Hankin tämän leffan jo kesällä, mutta se ei ole edennyt katselujonossa. Vuosikymmeniä esityspaitsiossa ollut kovamaineinen Batjac-western tulee huomenna harmittavasti televisiosta, joten päätin katsoa sen nyt, edes päivän etuajassa. Intiaanitarina, suhtautuminen suhteellisen sympaattista heihin. 3D-elokuva, toimintakohtauksissa satsattu syvyyskompositioihin. Alkuviikon Atomic Cityssä kidnapattu pikkupoika Lee Aaker esiintyy myös tässä. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän urbaaneista saluunawesterneistä kuin näistä intiaanit&ratsuväki-saagoista. Vaikka elokuva on ihailtavan kompakti, tiiviin pienimuotoinen, se oli silti pienoinen pettymys, Hamlet-tyyppinen tarina on hieman liian sentimentaalinen minun makuun. 80 minuutin elokuvassa on hämmästyttävästi intermission.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti