skip to main |
skip to sidebar
Ilmeisesti jokin uusi variaatio kuuluisalta vehnäpanimolta Baijerista, standardituotetta kevyempää, 4,9%. Ennustettavaa vehnäotetta, melkoisen kuiva, esteriä enemmän kuin banaania. Hedelmää reippaasti, mutta ei siis makealla tavalla. Ei tietenkään tippaakaan katkeruutta. Kallion baarin nimi vielä Milenka, muuttuu kohta Osloksi. Onpa miellyttävä fiilis, edellisestä vierailusta saattaa olla 10 vuotta. Hyvä oluttarjonta, mm. pullossa uusia Stadeja. Helsinki, Milenka, 10.5.2014.
Bourbon-tammitynnyrikypsytystä Michiganista, 10,2%. Ruskeaa, pehmeää, vaniljaista, lämmittävää. Varsin makeaa, jonkinlainen brown ale varmaan lähtökohtana, ei katkeruutta. Parempi juotavuus kuin vastaavissa stout-pohjaisissa liemissä. Mutta ei tämäkään innostanut. Näköjään luokiteltu scotch aleksi, miksipä ei. Helsinki, Kaisla, 10.5.2014.
Kaunis ulkonäkö, kultainen runko vaalealla vaahdolla. Tuoksu puolestaan sitä itseään, navetan takaa. Todella pistävän hapan löyhkä, ilmeisesti mädäntyneistä tyrnimarjoista irrotettu. Maku hyvin kuiva, mutta ei lambicin raikkautta. 7%, Brettaa tässä tuntuu olevan, hedelmää kevyesti, ei oikein katkeruutta. Tuntuu vaisummalta kuin eilinen Funkstarter, jota muuten nyt Pikkulinnussa harmittavasti hanassa. Pettymyshän tämä on. Helsinki, Pikkulintu, 10.5.2014.
Kevyen hedelmäinen, ohuehko runko, ruohoista humalaa, kovahkot katkerot, 5%. Uiva lehmä tarkoittaa Simcoen käyttöä sinkkuhumalana. Hauskaa olutta, mutta ei hillittömän hyvää. Helsinki, Pikkulintu, 10.5.2014.
Britanniasta weizenbockia, 8%. Hyvin banaaninen, makeaa hedelmää, lievä katkeron potku perään. Ehkä Aventinuksen monimuotoisuus jää saavuttamatta, mutta ei tämä kauaksi jää. Ottoa ottaessa tein päätöksen lähestyvän Helsinki-muuton majoitusratkaisusta. Helsinki, William K Kurvi, 10.5.2014.
Pikimustaa, beige vaahto, 8%. Paahteinen ja hedelmäinen tuoksu. Maussa maitohappoa ja kahvia kovan paahteisuuden sivussa, aika tymäkkää. Ryhdikäs stout Stadilta, mutta odotin kovempaa humalointia nimen perusteella, jopa hyppäystä cascadian Dark -alueelle. Jonkin verran katkeroa kuitenkin löytyy. Sähköistä bluesia taustalla, saksofoni ja huuliharppu mausteina. Viihdejazziksi hieman kääntyy, mutta hyvä meininki. Helsinki, Villi Wäinö, 9.5.2014.
Tämä seinäjokinen jäi HBF-viikonloppuna tsekkaamatta. Onneksi edelleen tarjolla, hyvin punaruskea, maltainen ja makea, 5,5%. Muistuttaa pahasti suomalaisia joululagereita. Onhan tätä turhauttavaa juoda eurooppalaisten laatuoluiden jälkeen, tässä ei mitään alelle tyypillistä hedelmää ja katkeroa. Voisi olla Hartwallin jouluolut 1997. Vielä karamellisempi, todella ankea. Onneksi Steve Earle laulaa taustalla Black Doorissa, muuten voisi harmittaa. Oudon hiljaista baarissa, tällaistako on perjantai-iltana pääkaupungin parhaassa olutbaarissa perjantaina klo 21? Ehkä sade ongelma.Helsinki, Black Door, 9.5.2014.
Sameaa, valtava sitruksisuus, greippimehua, kääntyy myös makeamman ananaksen suuntaan. Onhan tämä hienoa, 8,9%. Katkeruus puhtaan tanakkaa, vihanneksisuus pysyy taustalla. Jälkimaku voisi olla kuivempi, mutta makeahkona DIPAna tämä toimii hienosti. Helsinki, Black Door, 9.5.2014.
Aika tumma tamperelainen, 6%. Mausteinen, hieman etikkainen, on tainnut valitettavasti mennä hieman pilalle. En jaksanut täydessä baarissa mennä valittamaan. Leipää ja mallasta, aika pehmeä tämäkin. Ongelmaa enemmän tuoksussa kuin maussa. Ei katkeroa, mutta ei metallisuuttakaan, bockiksi aika hienovireinen. Helsinki, Angleterre, 9.5.2014.
Hedelmäinen ja pähkinäinen saison, 6,5%. Ei happamuutta, hennosti belgihiivaa, aika makea, mutta silti miellyttävä. Katkeruus vähäistä, hyvin pehmeää, monet viimeaikaisista oluista ovat olleet liian kovia ja karkeita. Helsinki, Leijuva Lahna, 9.5.2014.
No huh, satulahikeä todella reippaasti. Nyt on brettahiivan annostelu mennyt kohdalleen tai jopa överiksi. 5,5%, kuivaa ja hapanta. Mukavasti hedelmää takana, hieman makeampi kuin Orval, toimii näppärästi. Helsinki, Ølhus Stockholm, 9.5.2014.
Tarkoitus oli käydä ensi kerran Oljenkorressa, kun olin liikkeellä Arabianrannassa. Rupesi kuitenkin satamaan, joten hyppäsin spåraan ja jatkoin metrolla Bruuveriin. Siellä ei kuitenkaan uutuuksia, joten jalat märkinä Ølhus Stockholmiin. Ehti tulla jano, varsinkin kun aiemmin päivällä istuin viisi tuntia Oulunsalon lentokentällä Norwegianin vieraana. Ilmeisesti 10 eri humalaa, samaan tapaan kuin aiemmin kokeillussa 19:ssa. Samea, ruskea, sitrusta, vähän vihannestakin, 6,9%. Katkeruus ei kovin voimallista, ei nyt oikein kolissut. Helsinki, Ølhus Stockholm, 9.5.2014.
PS. Warrior, Simcoe, Centennial, Cascade, Chinook, Amarillo, Nelson Sauvin, Nugget, Tomahawk, East Kent Golding.
Nyt osui todella heikko elokuva katsottavaksi. Jo nimessä urvellettavaa, Kypros on saari, joten nimi kai pitäisi olla muodossa Kyproksella. Suomalaisten rauhanturvaajien olemassaolo Kyproksella on inspiroinut tämän draaman vuodelta 1965. Jo heti ensisilmäys viestii halpaa mustavalkokuvausta. Vääpeli Lindman haluaisi panna paikallista neitoa, mutta kulttuurisia ja uskonnollisia esteitä kasautuu tielle. Poikkeuksellisen naurettavasti yhteisen kielen puuttuessa höpötetään "rakkaudesta". Suhteellisen ansioitunut elokuvahistorioitsija Kari Uusitalo sekaantunut tämän jöötin käsikirjoitukseen. Alussa pientä otetta voice-overilla Land-Roverissa, mutta itse replikoinnin puskiessa päälle jälki on pelkästään puistattavaa. DS-Citroenin avoautollakin päästellään, mutta sekään ei nosta tätä loan seasta. Harvoin tulee nähtyä näin huonoa leffaa, tässä on lähdetty aivan liian köykäisillä eväillä vaikeaan ympäristöön. Turistien kaitafilmeissäkin taatusti parempaa jälkeä Kyprokselta.
Oulun L-Marketissa tarjolla ekstreemiolutta San Diegosta. Luulin tätä jo joskus juoneeni, mutta blogin haravoiminen ei tuo tulosta. 9,2%, hieman pahvinen ensivaikutelma, hedelmää tanakasti, belgihiivaa, katkeroa vahvasti. Pullon kyljestä ei tarkempaa tietoa löydy, mutta Jani Simosen valokuvakokoelmasta löytyi isomman pullon vangitseminen, jonka mukaan kyseessä tripelin ja tupla-IPAn hybridi. Olut on juuri tällainen. Aprikoosia ja muuta kypsää hedelmää herkullisesti, jonka päälle leijuu nautinnollinen katkeroinen kuivuus. En tiedä mitä sandiegolaiset vetävät näitä oluita valmistaessaan, mutta aina tuntuu kaikki loksahtavan täydellisesti kohdalleen. Zesty brew, indeed. Oluthuone Leskinen, 7.5.2014.
Läheltä Walesin rajaa Shrewsburysta golden alea, nimetty kaupungin suuren pojan mukaan. 4,3%, hyvin sitruinen tuoksu, jota maku vahvistaa. Runko on kohtuullinen, mutta erityisen ilahduttavaa lähes brutaalin jyrkkä katkeruus takamatkalla. Moderni brittiläinen golden ale parhaimmillaan. Kolmen mantereen humalat Cascade, Galaxy, Nelson Sauvin, Saaz rokkaa hienosti yhteen. Olisi hienoa, jos englantilaiset IPAt olisivat näin sitruksisia ja katkeria. Aika lähellä panimon Hop Twisteriä, mutta vielä kuivempi. Kevyempi Oraclekin kolahti, joten Salopian ei tunnu horjahtelevan ollenkaan. Ostopaikka Oulu, Kaakkurin Citymarket.
Vahvempi ja humaloidumpi versio belgialaisesta laajassa jakelussa olevasta punaisesta alesta. Ainakin teoriassa, alkoholia 6%. Hedelmää vahvasti, belgihiiva taustalla. Katkeroa ei kyllä tarpeeksi, vaisu vaikutelma. Nahkeaa vihannesta mukana, jälleen kerran Belgia tuottaa pettymyksen. St. Michael, 4.5.2014.
Kalifornialaisen panimon uusi variaatio, aiemmin Perämerellä oli tarjolla hieman kevyempi "amerikkalaistyylinen" IPA, nyt siis tarkentuneena länsirannikolle ja hieman vahvempana, 7,5%. Tuoksu jotenkin epämiellyttävä, yllättävän meripihkainen väri. Kypsää hedelmää, pähkinää, toffeeta, brittityyliä taas. Pihkaa, katkeruus vahvaa, kokonaisuus kuitenkin ristiriitainen, en innostunut. Oluthuone Leskinen, 4.5.2014.
