Tällä oluella on poikkeuksellinen asema minun elämänkatsomuksessa. Join tätä ensi kerran syyskuussa 1990 Kaliforniassa, Newport Beachin Balboa Islandilla chicagolaistyyppisessä pizzeriassa. Olin silloin jonkin verran kiinnostunut erilaisista oluista, olin käynyt Britanniassa ja Belgiassa juomassa paikallisia oluita. Tiesin, että amerikkalaiset oluet ovat erityisen mauttomia ja olin niistä surkeimpia ehtinyt jo kokeilla, mutta olin myös jostain (?) kuullut, että Samuel Adams oli eri maata. Hyvin paradoksaalinen tilanne, eurooppalainen innostuu eurooppalaisvaikutteisista laatuoluista Amerikassa. En sitä silloin tiennyt, mutta USA oli jo 1990 ehkä maailman mielenkiintoisin olutmaa, mutta vain hyvin rajoitetusti paikallisesti ja tämä Los Angelesin alue ei niihin paikkoihin kuulunut. Joka tapauksessa Boston Lager iski maukkaudessaan kerralla läpi, olin todella haltioissani. Ensimmäinen olut, josta pidin todella varauksettomasti. Vasta lähes kymmenen vuotta myöhemmin tutustuin Boston Lagerin esikuviin Itävallassa ja Saksassa.
Puolitoista vuotta myöhemmin helmikuussa 1992 olin Floridan Key Westissä, joka ei sekään kuulunut USA:n parhaisiin olutalueisiin. Muistan kuitenkin rohkeasti kysyneeni Hemingway-baari Sloppy Joe'ssa, olisiko heillä Samuel Adamsia. Baarimestari tokaisi jotain pilkallista ja löi eteen Rolling Rockia. En kuitenkaan masentunut, vaan onnistuin ostamaan Fort Lauderdalesta paluulennolle sixpackin Boston Lageria, jonka sain siirrettyä onnistuneesti Vantaan kentälle. Siellä mielenhäiriössä pakkasin sen ilman pehmusteita ruumaan menevään laukkuun, Oulussa puolet pulloista oli rikkoutunut. Sain kuitenkin juotua Suomessakin kolme pulloa tätä ihmejuomaa. Sen jälkeen olen sitten Samuel Adamsia juonut monissa yhteyksissä ja käynyt paikan päälläkin firman pilottipanimossa Bostonissa. Koskaan en ole pettynyt.
Pitkästä aikaa Boston Lageria on nyt Alkossakin. Etiketti on muuttunut, tykkäsin (tietysti) paljon enemmän 1990-luvun versiosta. Olut näyttää edelleen kupariselta wieneriltä ja ehkä tyylisuunta sitä lähinnä onkin. Raaka-aineissa ei edelleenkään säästellä, pähkinäinen täyteläinen mallas hallitsee suutuntumaa. Ehkä nyt tuntuu tavallista makeammalta. Humalat ovat saksalaiset klassikot Hallertau ja Tettnang, ne vievät maun ylväästi kuivan tasapainoiseen loppuun. Tuoreus ja raikkaus eivät parasta mahdollista, mutta onhan tämä edelleen mallikas suoritus. Ostopaikka Oulu, Linnanmaan Alko.
.jpg)
.jpg)