Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Ayinger Weizen-Bock
Vaalea samea vehnäbock pikkupullossa, 7.1%. Ei kovin suurta eroa tavalliseen hefeweizeniin. Paljon hiilihappoa, tyypillinen baijerilaisen vehnähiivan maku. Fenolia, esteriä, vähän banaaniakin, suhteellisen kuiva. Ei erityisen kiinnostava, ei ole Weihenstephaner Vitusin tasolla, eikä tietysti Aventinusinkaan. Hieno etiketti.
Kaino pyyntö: olis hienoa jos oluiden kohdalla olisi aina ostopaikka mainittuna (muulloinkin kuin olutravintoiloissa nautittujen oluiden tapauksissa). t.Harri V. Oulu
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
2 kommenttia:
Kaino pyyntö: olis hienoa jos oluiden kohdalla olisi aina ostopaikka mainittuna (muulloinkin kuin olutravintoiloissa nautittujen oluiden tapauksissa).
t.Harri V. Oulu
Ahaa, hyvä pointti, täytyypä näin tehdä jatkossa. Tämä Ayinger oli ostettu Oulussa Välivainion Alkosta.
Lähetä kommentti