Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Baladin Nöel
Italialaisen oluen nimi on siis tosiaan Nöel eikä Noël. Tummanruskea, hyvin vaahtoaa. Hiilihappoinen, raikkaan tuore, pehmeää mallasta, ei paahteisuutta, hedelmää mukana. Jälkimaku on korostetun makea, siirappinenkin. Alkoholia 9%, mutta peittyy täysin. Maku on yllättävän kepeä, hillitty, ei millään tavalla mausteinen. Yhteisiä piirteitä alkaa jo löytyä näistä kolmesta italiaoluesta. Pehmeän pyöreä tuore kevyt maltaisuus johtunee jostain yhteisestä raaka-aineesta, en muista aivan samanlaista muualla tavanneeni. Negatiivisemmalla puolella alkaa jo ottaa päähän sokerin lisääminen, sama piirrehän riivaa myös monia belgioluita. Tämä oli ehkä miellyttävämpi kuin eiliset Borgo-oluet, mutta henkilökohtaisesti en vain tykkää näin makeasta oluesta. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti