Seppo Huunonen: Karvat

Lionel White on suhteellisen tuntematon pulp-kirjoittaja, jonka romaaniin Kubrickin caper-klassikko The Killing perustuu. Obsession-teos kääntyi Godardin käsissä 1965 nouvelle vague -kulmakiveksi Pierrot le fou. Tämä pientä kulttimainetta nauttiva kotimainen elokuva vuodelta 1974 on Obsessionin mustavalkoinen uusintatulkinta, tosin kirjailijan nimi kirjoitetaan alkuteksteissä väärin Lionell White. Varsin harvoin esitetty teos, en ennen tätä Kava-näytäntöä ole saanut elokuvaa näkyviin. Teatterijohtaja Mikko Majanlahti hämmentävästi action-roolissa, muut näyttelijät varsin tuntemattomia. Seksiä ja väkivaltaa on sen verran, että K-18 -leima lätkäistiin toisen kerran kotimaisen elokuvan historiassa. Näyttelijäsuoritukset ovat käsittämättömän huonoja, mutta alkupuolella on pientä jännitettä, kun päähenkilö kiihottuu tuntemattomaksi jääneen vaatimattoman Arja Virtasen kainalokarvoista kohtalokkain seurauksin. 1970-luvun ajankuva välittyy herkullisesti hillittömänä dokauksena ja mauttomina asuntoina/vaatteina/autoina. Ruumiita tulee ja Bonnie & Clyde -pariskunta pakenee Los Pacosiin. Rahat loppuvat ja tapahtumat siirtyvät jopa Ouluun asti. Alkupuoli on varsin streittiä trilleriä, mutta loppupuolella ideat loppuvat ja homma lyödään läskiksi kevyellä agenttiparodialla. Todella harmi, näyttelijäongelmista huolimatta lupaavalla otteella tarina käynnistyy. Pariskunnan seksuaalinen täyttymys kuvataan hämmentävällä nenäliina-animaatiolla ja soundtrackilla kunnon saksalaiskoulukunnan ähkinää. Paakkunaisen jazz sopii kohtuudella kuviin.