Struise Oostvleteren Sint Amatus 12

Belgialaisen kulttipanimon ilmeinen taklaus Westvleteren 12 -tyyliseen quadrupel-trappistialeen. Paksua sameaa tummanruskeaa mönjää, hyvältä näyttää. Mausteinen täyteläinen ensituntuma, kypsää hedelmää, mutta välittömästi suuhun leviää makeaa tahmeaa sokeria. Jälkiruokaoluesta siis on kyse. Jälkimaussa on aavistus katkeroa, mutta enemmän se on karamellianista kuin aitoa humalaisuutta. Paahteisuus ja pehmeys jäävät tavoittamatta ja munkkien räväkimpien tuotteiden taso jää haaveeksi. Monien olutharrastajien mielestä Belgia on olutmaailman ykkösmaa, mutta minulle tässä on taas on yksi uusi todiste siitä, kuinka pahasti siellä on menty metsään. Mausteisuus ja makeus on umpikuja.