Woody Allen: Everyone Says I Love You

Henkilökohtainen heikko kohtani on ollut jo kauan Hollywoodin kulta-ajan musikaalit. Ne poikkeavat jokseenkin totaalisti kaikista muista mieltymyksistäni, mutta jokaisellahan on jokin kipeä perversio. Näin nyt ensi kerran Allenin vuonna 1996 toteuttaman kunnianosoituksen tai raiskauksen, kohdistuen juuri noihin musikaaleihin. Allen ei pääse tietysti lähellekään, varsinkin koreografiat ovat pohjasakkatasoa, mutta hämmästyttävästi juttu toimii jossakin ulottuvuudessa. Musiikki on kaikkein kuluneinta swingjazzahtavaa Tin Pan Alleytä, mutta silti se nivoutuu näppärähkösti laajan uusperheen romanttisiin episodeihin. Kaikki on kömpelöä ja keinotekoista, miljöö on kaikkein kliseisintä turistialuetta New Yorkin Central Parkin laidoilta Venetsiaan ja Pariisin Montmartreen. Tavallistakin nimekkäämpi näyttelijäjoukko: Goldie Hawn, Julia Roberts, Drew Barrymore, Natalie Portman, Tim Roth, Edward Norton. Allen irrottelee jopa farssiosastolla, Groucho Marx -teemaillassa ja verisen pankkiryöstön jälkeisellä takaa-ajojaksolla Connecticutin metsissä Billy Wilderin tai Coen-veljekset mieleen tuovalla otteella. Englanniksi tätä voisi kuvata sanaparilla mildly amusing. Ei selvästikään Allenin huonoimpia saavutuksia, pakko myöntää, yllätyin positiivisesti.