Laitila Imperiaali, pulloversio

Laitilan imperial stout valittiin eilen Suomen Parhaaksi Olueksi arvovaltaisella foorumilla. Tämä ei ole ensimmäinen palkinto kyseiselle oluelle, kunniaa on tullut monissa yhteyksissä. Silti valinta sai aikaan parranpärinää alan keskustelufoorumeilla, valinnan skandaalinkäryisyyttä verrattiin jopa Seija Paakkolan järisyttävään valintaan Miss Suomeksi 1978. Itsehän herään säännöllisesti kylmästä hikilammikosta lakanaan kuristumaisillaan, kun tajunnassa jyskyttää visio Seija Paakkolan astelusta kruunattavaksi vuoden kauneimmaksi. Seija Paakkola on siis tietysti kaunis nainen, mutta yritän nyt sanoa, että tämä oli hieman kohtuutonta, vaikka ei omakaan ensikosketukseni Imperiaaliin kohottanut hurraa-huutoja. Laitilan maine suomalaisten oluthörhöjen keskuuudessa ei ole kummoinen, panimo on kasvanut "liian suureksi" ja sitä on mukava kritisoida. Monissa sen oluissa on hernekeittomainen talonmaku, josta olen itsekin halpoja heittoja värkkäillyt. Tällainen on osittain lapsellista, Laitilan (toistaiseksi) vaatimaton menestyshän pitäisi olla innostava esikuva kaikille muille orastaville käsityöläispanimoille ja uranuurtajan työtä pitäisi kunnioittaa ja tukea. Kaltaiselleni lahjomattomalle olutharrastajalle nämä kaikki taustakuviot ovat tietysti toissijaisia ja päivän päätteeksi vain maku ratkaisee. Mainiosti Imperiaali on juuri saapunut Alkon kattavaan jakeluun ja viileän uudelleenarvion paikka järjestyi juuri tähän ja nyt.

Ärsyttävä ja vammavaarallinenkin 70-luvun limsapullokorkki pullossa. Tämä tuntui varmaan aluksi vitsikkäältä, mutta homma on nyt jo nähty ja toivottavasti Laitila palaa kruunukorkkeihin. Kievari-brändi on häipynyt etiketistä, ainakin Imperiaalin hanaversioita markkinoitiin sillä nimellä. Sopii minulle, Kievari tuo mieleen 1970-luvulla Kainuun liejuisista ojista keräämäni tyhjät keskiolutpullot, iisalmelaisella Olvilla oli silloin Kievari-olut. Viilensin olutta puolisen tuntia jääkaapissa, vaahtoa muodostuu vain vähän aromilasiin. Olut on kahvisen paahteinen, hieman kypsää hedelmää, yllättävän ohkainen, alkoholia kuitenkin 9,2%. EBU-lukema on 82, se ei tunnu missään, toki näin vahvassa oluessa se on osittain odotettuakin. Aavistus doppelbockien hapanta leipäisyyttä. Tässä kuitenkin ilmeisesti käy niin, että vahva mallas ja kohtuullinen humalointi neutraloivat toisensa ja jäljelle ei jää kovin paljoa. Kylmässä hanaversiossa päälle käynyt metallisuus ei tule esille ja siirappisuuskin onneksi jää sivuun kohtuullisen kuivassa oluessa. Vaikka kuinka yrittäisi, niin kovin monimuotoista makumaailmaa en saa tästä irti, jotenkin puolitiehen on jääty useammalla etenemissuunnalla. Kypsytys voisi auttaa, mutta siihen elämä on minulle liian lyhyt. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko.