Kahden puu versio näyttää edeltäjältään, tummaa beigeä vaahtoa pukkaa mustan nesteen päälle. Tuoksussa on kypsää hedelmää, suklaata, kahviakin. Maku on paahteinen, mutta selvästi makeampi, jopa siirappinen (sic!) suhteellisen lämpimässä lähtölämpötilassa. Jälkimaku on pitkään viipyvä ja yllättävän kuivan katkera. Onkohan humalaakin raskaammalla kädellä nyt heitetty, ehkä ei sentään, löytyyhän potkua vanhuksestakin. Kuusenkerkkä on hienovarainen mauste, vaikea näin tuhdissa oluessa saada sitä esiin. Fiilis on ristiriitainen, perusversion paahtoista intensiteettiä on varsin reippaasti leikattu makeudella, mutta maistuva monimuotoinen olut silti on käsillä. Erinomaista uudistumiskykyä Keravan isoilta pojilta. Lopputuomiossa kuitenkin on makeudesta rangaistava, omat makumieltymykset kääntävät vaakaa originaalin puoleen. Itse suosittelisin ilmaisena ideana humaloinnin kymmenkertaistamista originaaliin ("Sinebrychopp"), tuloksena olisi idioottivarma globaali craft beer -dominointi. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko.
2 kommenttia:
Reippaalla kädellä humaloitua versiota oli tarjolla viime talvena St. Urhos Pubin portteripäivillä, kyseessä oli cask-versio(!) joka oli kuivahumaloitu Amarillolla. Oli aivan mielettömän hyvää, ja tuoreeltaan muistutti enemmän jenkkityylistä black IPAa kuin alkuperäistä olutta.
Okei, en tietenkään keksinyt sitten ensimmäisenä rankemmin humaloitua porteria. Muistankin nyt kuulleeni Amarillo-versiosta, mutta en päässyt maistamaan.
Lähetä kommentti