Riipaiseva dokumentti FC Lahden kannattajien kärsimystiestä viime vuosina. Käynnistyy putoamisesta pääsarjasta 2010. Hieman harmittavasti mukana ei ole itse todistamaani vierasvoittoa AC Oulusta syyskuun puolivälistä, Litmanenhan teki siinä ikimuistoisen saksipotkumaalin. Litmanen vei vielä ratkaisumatsissa Turussa Lahden 2-0 -johtoon, mutta TPS puski ohi. Litmasen ja Berat Sadikin siirto HJK:hon keittää kannattajilta yli, patsaskin tärvellään.
Fokuksessa eivät kuitenkaan ole pelaajat, valmentaja eikä oikeastaan peliesityksetkään. Päällimmäinen jännite syntyy kannattajien ja toimitusjohtaja Ari Koskisen vastakkainasettelusta, selvästikin monissa liemissä keitetty Koskinen vääntää itkuakin pölyn laskeuduttua. Elokuva kiteyttää monia suomalaisen jalkapallon ongelmakohtia taidokkaasti. Kentänhoitajat eivät jaksa kastella stadionia ja sponsoritilaisuudessa loppuu perunat. Kuten toinen pääkannattajista toteaa, talvella on pimeää, vitun kylmä ja kaikki puhuu lätkästä. Toinen kannattaja on ollut 12 vuotta porvarillisessa duunissa, mutta ainoa muistikuva työelämästä on yksi päivä, kun joku kirvesmiesasiakas on antanut palautetta. Lahtelainen ydinryhmä yrittää tuoda paljon kaivattua intohimoa ja tunnelmaa suomalaiskatsomoihin, mutta ns. ylilyönneistä tulee jatkuvasti seuralle sakkoja. Paradoksi on valmis ja selvää ratkaisua ei ole nähtävissä. Yleisvaikutelma on harmittavasti masentava, äskeisen koripallohuuman kaltaista on edelleen vaikea kuvitella kuningaslajin suomalaiseen variaatioon, varsinkaan seuratasolle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti