Portteri-nimestä huolimatta kyseessä on lähinnä Cascadian Dark, tai black IPA, jos niin halutaan, 7%. Tuoksu on luumuisen kypsän hedelmäinen, tuhkaa ehkä seassa. Maku on myös hedelmää tulvillaan, ei sitrusta, vaan jotain pehmeämpää, ei välttämättä trooppistakaan, hieman arvoituksellinen koostumus. Täyteläinen olut, mutta juotavuuskin kunnossa. Mikään yllätys ei ole vahva katkeruus jälkimaussa, täysin BIPA-asteikolle mennään heilahtamalla. Tuotteen alkuvaiheissa painottunut paahteisuus on lähes poistunut. Mutta vain lähes, kyllä se edelleen ponnahtelee mukana. Kokonaisuus on varsin omaperäinen, en saa oluesta kunnolla otetta.
Hedelmä ja katkero kääriytyvät omituiseksi paketiksi, joka ei ole täysin miellyttävä. Jotain mystistä tässä on. En tiedä mitä Sysilä tässä nyt teki, mutta aivan tällaista olutta en ole ennen juonut. Epäilen, että olut vielä muuttaa muotoaan jatkossa, jos kypsyneempiä versioita tulee tarjolle. Loppuvaikutelma on hyvin kuiva musta hedelmäinen olut. Benchmark suomalaisessa BIPA-historiassa, mutta tämä olut ei suostu sellaiseen karsinaan asettumaan kokonaan. Suomalaisen nettiolutkulttuurin uranuurtaja Seppo Äyräväinen on puhunut vuosikausia negatiivisessa mielessä tuhkaisista oluista. Tässä nyt on todella tuhkainen tapaus, mutta ei se negatiivinen juttu ole, nesteestä on edelleen kysymys ja märkä tuhka potkii hyvin kiksejä esiin. Kenelle potkii, kenelle ei, tämä olut varmaan jakaa mielipiteitä reippaasti. Bruuveri, 31. 12. 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti