Macallan Tasting @ Villi Wäinö

Keväällä pääsin Oulussa maistelemaan Macallan-tislaamon uusia tuotteita, mutta nyt sattui Helsinkiin uusi istunto, jossa tarjolla kaksi uutta versiota ja esittelijänä kovamaineinen tanskalaistaustainen viskimies Martin Markvardsen. Wäinön alakerran tila ei välttämättä paras mahdollinen, ylempää kantautui melua ja taustalla ramppasi asiakkaita vessassa. En oikein tykkää raskaista pölkkykalusteistakaan, aika on ajanut tällaisesta ohi. Itse starakin tuntui olevan alussa hieman jäässä, mutta lopulta huuli alkoi Markvardsenilla lentää ja huumoria irtosi mukavasti. Mieleen jäi Macallanin prosessin taustoitus Pohjois-Espanjan tammimetsiin Galiciaan, Asturiasiin, Cantabriaan. Sieltä tammet kaadetaan ja kuivataan ennen kuin rahdataan Andalusiaan tynnyröitäviksi sherry-varastointiin. Sieltä sitten kokonaisina tynnyreinä (Kentuckyn bourbon-tynnyrithän hajoitetaan lautakasoiksi Atlantin ylityksen ajaksi) Speysideen.

Macallanin uusissa tuotteissa ei ole ikämerkintöjä. Keväältä tutut Amber ja Ruby nytkin esillä, pippuria ja hedelmää näissä on, Rubyssa rotevammin. Sherryn porvarillinen hillitty charmi hallitsee makumaailmaa. Uusi tuttavuus Sienna asettui jotenkin niiden väliin, Amberiin verrattuna vähemmän pippuria, enemmän hedelmää. Nimi viitannee Sienan kaupungin rakennusten väriin.

Illan huippuna oli tarjolla Reflexion, jonka pullo maksanee Suomessa lähemmäs 1000 euroa. Pienissä hogshead-tynnyreissä kypsyneenä kerännyt vielä enemmän tammesta ominaisuuksia. Ilmeisesti suhteellisen iäkäskin. Tässä ei oikein raikasta sitrusta, enemmän kuivattua hedelmää, joka levittyy hitaasti limakalvoille. Hyvin tasapainoinen, kyyti on hillityn hallittua kuin S-Mersun takapenkillä. Ehkä olutmies kuvitteli omiaan, mutta olin havaitsevinani jotain kuivaa katkeruuttakin jälkimaussa.