Sain kutsun uuden espoolaispanimon Fat Lizardin esi-IPAjaisiin. Panimo lanseeraa uuden Heavy Fuel -IPAn tulevana perjantaina pääkaupunkiseudun olutbaareissa, mutta pääsin siis maistelemaan sitä etukäteen ja tutustumaan panimon tiloihin ja henkilöihin. Koskaan en ollut aiemmin Espoon Kivenlahdessa käynyt, mutta bussihan ajoi Kampista sinne ripeästi. Koordinaatit olivat selvät, mutta sää kehno, vihmoi lähes räntää, kun tallustelin amerikkalaistyylisen monitasoristeyksen ali Länsiväylän pohjoispuoliselle alueelle, joka kartassa esiintyi Kiviruukki-nimellä. Anonyymiä pienteollisuusaluetta, jota craft-panimot suosivat niin Amerikassa, Tuusulassa kuin Oulussakin. Kohtalotovereita harhaili samalla suunnalla ja pääsin panimoon perille sujuvasti.
Tosiaan hieman samanlainen fiilis kuin Tuusulan Maku-panimossa, samantapainen tila, ehkä pinta-alaltaan suppeampi, mutta selvästi korkeampi. Laitteisto on kerätty ja kustomoitu eri puolilta elintarviketeollisuutta, keittoastian koko 300 litraa. Tuuheapartainen Heikki Ylinen kertoi prosessista ja projektin taustoista. 2012 aloitus, siirtyminen näihin tiloihin viime kesänä, yrityksessä mukana viisi henkilöä. Laajentumissuunnitelmia olemassa, totta kai. Erikoisuutena vieraille tarjoiltiin hyönteispurtavaa, paistinpannulla paahdettiin eläinkaupasta hankittuja jauhotoukkia. Ihan ok-maku, lihaisa fiilis, jauhoista komppia mukana.
Heavy Fuel IPA siis uutuustuote, 7,3%, 70 IBUa. Hyvin sameaa, trooppista hedelmää hyvin, ehkä hieman liikaa hiilihappoa. Katkeruutta olisin toivonut enemmän, taas suomalaiseen tapaan on ehkä enemmän panostettu aromiin ja ns. juotavuuteen. Kylmähuoneen käymistankista tuli tarjolle 101 California Pale Alen uutta keittoa. Tätä oluttahan pääsin kokeilemaan One Pintissa ja silloin se oli huomattavan flättiä. Nyt tuoreempana täysin erilaista, hiilihappotaso kohdallaan ja maku intensiivisen persikkainen. Melkein vaikuttavampi tuotos kuin hieman liian keskitiemäinen IPA. Kolmantena oluena vielä 20 litran protolaitteistolla tehty "Imperial Red", noin 7%, hieman kipsinen fiilis, hedelmä korostuu hyvin, mutta katkeruus tulee mukaan liian karkeasti.
Upeaa todeta jälleen suomalaisen olutkulttuurin etenemistä. Buumista voidaan jo puhua, kun uusia yrittäjiä syntyy koko ajan ja kysyntää tuntuu olevan vähintäänkin riittävästi.
torstai 5. maaliskuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti