Laurent Binet: HHhH Heydrichin salamurhan jäljillä

Kun kesällä kävin Heydrichin salamurhapaikalla Prahassa, en todellakaan arvannut, että noin kuukautta myöhemmin suomeksi julkaistaan romaani samasta tapahtumasta. Ranskalaisen Binet'n teos on alkukielellä julkaistu 2010, siis norjalaisen Kristofersenin tutkimuksen jälkeen, mutta ennen Kerrin romaania. Kyseessä on siis romaani, mutta ei tämä erityisemmin Kerrin täysfiktiota muistuta, enemmänkin ollaan MacDonaldin perustutkimuksen jäljillä. Kerr rakensi tarinaansa fiktiohenkilöitä, mutta Binet pysyttelee todellisten henkilöiden parissa.

Binet kirjoittaa trendikkäästi modernia metaromaania, Heydrichin vaiheita kerratessaan hän kommentoi omaa kirjoitusprosessiaan. Itse asiassa kirjoitustyyli muistuttaa toistuvia blogipostauksia, siihen vertautuu 350-sivuisen romaanin lyhyet luvutkin, joita on 257 kappaletta. Henkilöt ovat siis todellisia, mutta Binet kirjoittaa heille mm. tekaistua dialogia. Ja tehtyään sen Binet myöntää heti perään asian. Tällainen historiankirjoituksen ongelmallistaminen on tietysti näppärää, mutta kovin itsestäänselvää. 

Kovin innostunut en rakenteesta ollut, tuskin ketään lukijaa itse Binet kiinnostaa ensimmäisen maailman ongelmineen, ainoastaan Heydrich, Kubiš ja Gabčík. Ja kyllä Binet onnistuu, omakohtaiset kokemukset eivät liikaa korostu toisen maailmansodan dramaattisimmissa käänteissä. Ongelmana on vain se, että Binet seurailee tallattuja polkuja. Kun nyt olen Heydrichin vaiheisiin viime kuukausina perehtynyt useammalta kantilta, niin Binet'n kirjan lukee sujuvasti, mutta käteen ei jää käytännössä mitään uutta näkökulmaa. MacDonaldin tiivis tietoteos jätti paljon tyydyttävämmän tunteen.

Kirjan omituinen lyhennenimi aukenee muotoon Himmlers Hirn heißt Heydrich. Hohhoijaa, Binet jopa itse mainitsee kirjassa halunneen nimeksi Opération Anthropoïde, mutta lyhenne on kustantajan vaatimus. Pari pientä detaljia ponnahtaa esiin. Vastoin yleistä myyttiä Hitlerhän ei ollut tiukka absolutisti, kevyttä baijerilaisolutta kului tasaisesti. Binet väittää Hitlerin juoneen 15.3.1939 Prahan linnassa pullon Urquellia onnistuneen geopoliittisen päällekarkauksen jälkeen. Toisena uutena tietona 1930-luvun alussa Heydrich vaihtaa etunimensä Reinhardtista kovemmin kalskahtavaksi Reinhardiksi. Binet'n runollinen kuvaus Kubišin, Gabčíkin ja kumppanien tulitaistelusta Resslova-kadun kirkossa SS-joukkoja vastaan huipentaa kirjan ja se on teoksen parasta antia.