Robin Hardy: The Wicker Man

Kulttileffa vuodelta 1973, olen nähnyt aiemmin pari kertaa. Kolahti kunnolla heti ensikatselullakin, mutta hämmentävän hyvin tehot ovat säilyneet. Pientä tyhjäkäyntiä on havaittavissa keskivaiheilla, mutta kyllä jännite kestää silti hyvin ällistyttävään loppuun asti. Loppukohtausta on ilmeisesti inspiroinut itsensä Julius Caesarin muistelmat barbaarien juhlamenoista. Hilpeät alkutekstit kiinnittivät nyt heti huomiota, siinä kiitetään Summerislen asukkaita, koska elokuvantekijät ovat päässeet tutustumaan heidän uskonnollisiin perinteisiinsä. Kuvattu Länsi-Skotlannin rannikolla, siellähän tunnetusti kasvaa palmuja, joita leffassa esitellään toistuvasti. Varsinkin alkupuolella elokuva tuntuu välillä lähes musikaalilta, näyttelijät puhkeavat laulamaan vähän väliä riettaita veisuja. Britt Ekland The Green Man -pubin landlordin tyttärenä on ehkä neidon uran vakuuttavin roolisuoritus, varsinkin ilman vaatteita. En muistanut, että myös olutta uhrataan elokuvassa jumalille. Elokuva on hyvin ainutlaatuinen, aivan vastaavaa pakanatarinaa ei tule mieleen. Tämä on ilman muuta brittiläisen Hammer-painotteisen kauhugenren myöhäinen huipentuma.