sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Värikkään elämän elänyt Lucia Berlin julkaisi elinaikanaan novelleja ja saavutti mainettakin, mutta kuten usein käy, vasta kuolema tuottaa suurimman menestyksen. Nyt Berliniä on käännetty suomeksikin, tässä ensimmäinen kokoelma vuodelta 2017. Berlin oli ilmeisen tietoinen kyvyistään ja ilmoitti esikuvakseen lajin suurimman legendan Tšehovin. Novelleja lukiessa mielessä käväisee Flannery O'Connor, mutta paljon selvemmin Raymond Carver, jonka tuotanto ja tyyli on hyvin samankaltaista. Berlin käyttää enemmän omaelämäkertavaikutteita ja tyylikkäästi vinksauttaa aina asetelmaa lähellä loppua. Berlinin kieltä on erityisesti kiitelty ja olisikin pitänyt lukea tietysti alkukielellä, vaikka tuskin Kristiina Drewsin käännöksessä on mitään vikaa. Luin teosta pitkän ajan kuluessa ja jännite ehkä pääsi hiipumaan taukojen aikana. Miljööt vaihtelevat USA:n länsiosista Latinalaiseen Amerikkaan Berlinin omien vaiheiden tapaan. Tykkäsin kovasti, vaikka novelleja luenkin nykyään harvakseltaan.

Ei kommentteja: