sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Veit Heinichen: Karstin kuolleet

Huippu-kustantamon Anne Kilpi lähetti ystävällisesti arvostelukappaleen Veit Heinichenin uudesta romaanista. Saksankielinen alkuteos on jo vuodelta 2002, suomennos siis tuliterä, Anne Kilpi myös suomentaja. Triesten matkaan valmistautuessa luin jo viime kesänä Heinichenin sarjan avauksen. Suunnittelin olevani juuri tämän maaliskuun viimeisen viikon Triestessä. Korona päätti toisin, mutta pienenä lohdutuksena pääsin lukemaan tämän kakkosromaanin sarjasta. Ollaan Triestessä vuosituhannen vaihteessa, päähenkilö poliisipäällikkö Proteo Laurentilla on edelleen vaikeuksia yksityiselämässään. Työkuviot johtavat Triesten synkkään menneisyyteen, kaupungin yläpuolisella Karstin ylängöllä on rotkoja, joihin on heivattu toisen maailmansodan eri vaiheissa joukkomurhien uhreja. Titon partisaanithan miehittivät Triesteä joitakin viikkoja sodan jälkeen vähän samaan tapaan kuin puna-armeija Suomussalmea ja Kuusamoa Lapin sodan aikana. Paikallisväri on edelleen todella vahvaa, pakkomielle päästä paikan päälle Triesteen kasvaa entisestään. Tarina rullaa nyt huomattavasti sujuvammin kuin sarjan avauksessa. Triesten ohella Heinichen valottaa viereisen Istrian niemimaan historiaa. Toisin kuin Trieste, pääosin italialaisten asuttama Istria päätyi sodan jälkeen Jugoslavialle ja kuuluu siis nykyiseen Kroatiaan. 

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Listaatko Arde (sota)historiallisessa mielessä eniten kihelmöintiä aiheuttavat matkakohteet? Voivat olla sellaisia missä et ole vielä käynyt.

Ari Juntunen kirjoitti...

Sen verran laaja kysymys, että täytyy rajata sotahistoriaan ja siitäkin vain päällimmäisiä.

Suomi on tietysti täynnä sotahistoriakohteita. 80-luvun alussa kävin Kuhmossa talvisodan taistelupaikoilla Saunajärven alueella. Siellä oli kankaalla venäläisten luita vaikka kuinka paljon. Kuulin vasta jälkeenpäin, että isoisäni taisteli siellä. Selvästi kihelmöivin käymäni paikka on Suomussalmella Kuomasjoen kannas. Se ei ole varsinaisella Raatteentiellä vaan Suomussalmen ja Kuhmon tien varressa. Sallassa on myös pysäyttäviä kohteita.
https://arijuntunen.blogspot.com/2013/07/raatteen-tie.html

Oulussa Toppilansalmen rannalla on kohta, josta suomalaiset Lapin sodassa lähtivät Tornion maihinnousuun. Röytän satamassa Torniossa on sitten se maihinnousupaikka. Ilomantsin taistelupaikoilla en ole käynyt. Venäjän puolella sitten olisi valtava määrä kohteita, esim. Tolvajärvi, Kollaa ja käytännössä koko Kannas. Valkeasaaren rintaman murtumakohdassa kiinnostaisi käydä.

Narvikissa on mielenkiintoista nähtävää vuoden 1940 taisteluista. Rjukanin raskasvesitehdas ainakin maisemien puolesta kiintoisa. Virossa olen käynyt Sinimäkien alueella, huikea kohde.
https://arijuntunen.blogspot.com/2015/05/kalamaja-miss-haizon.html

Normandian maihinnousupaikat, Omaha Beach ainakin.
Länsi-Belfastissa Troubles-hotspotit, Falls Road ja Shankill Road.
Wienissä on Franz Ferdinandin auto Sarajevosta, se oli yllättävä kohtaaminen.
https://arijuntunen.blogspot.com/2017/03/beaver-holiday-ipa.html

Kreetalla laskuvarjojoukkojen hyökkäyskohteet, Malemen lentokenttä ainakin.
Turkissa olisi lähekkäin Troija ja Gallipoli.
USA:ssa on paljon sisällissotakohteita, mm. Gettysburgissa olen käynyt, vaikuttava paikka. Los Alamos ja Manhattan-projekti.
Vietnamissa Cu Chi -tunnelit, Dien Bien Phun laakso. Miksei Thaimaassakin Kwai-joen risteily. Okinawa voisi olla kiinnostava. Pearl Harbor Havaijilla peruskohde. Aleuttien saarten taistelut ovat aina kiehtoneet, mutta en tiedä olisiko siellä nähtävää. Falklandin saaret, miksi ei?

Näitä voisi luetella loputtomiin, kaikkialla on sodittu.

Ilkka Sysilä kirjoitti...


Siinä missä Ameriikka on jo pitkään kyntänyt cräfteineen syvällä skeidassa, on skenen hot bed nykyään tuossa kiven heiton päässä, seinänaapurin puolella; Pietari, Pariisin veroinen metropooli, yksi viimeisimmän maailmanpalon ratkaisupaikoista, 900 päivän piirityksen kestänyt sankarikaupunki on paikallisjunamatkan päässä kiihkeästi jazaavine-jammaavine cräftkuppiloineen paskantamoineen, Moskova samoin, kaupunki jonka porteille Wehrmachtin Keskisen Armeijaryhmän panssarit hyytyivät talvella 1941...

Viipuri, Tali, Ihantala, Portinhoikka sopivasti kiven heiton päässä; ja jos noilla paikoilla ratkaistiin oman valtakuntamme kohtalo, viimeisimmän maailmanpalon lopputulema lyötiin puihin Pietarin ja Moskovan ohella, ja erityisesti, Stalingradissa (Volgograd), Kurskin mutkassa...

Seurapiiriblogisti, kansainvälinen sankarikaljoittelija ja ketterästi hyökkäävä TK-kirjeenvaihtaja Arde ryystää kyllä Panemassa itänaapurin cräft-kaljoja minkä kynnelle kykenee, mutta ei ilmeisesti periaatteellisista syistä suostu nousemaan Rautatieasemalla edes Pietarin maisemajuna Allegroon...

Erityiskrediittiä pitää toki Ardelle antaa taannoisesta erinomaisesta Tk-raportista kelpo britin ja kaljaveikon Alexander Footen Lausannen QTH:sta, josta eetterin halki Moskovaan sähköttämänsä sotasalaisuudet ratkaisevasti vaikuttivat Itärintaman sotatoimiin, Barbarossan hamasta alusta Kurskiin asti...

Ari Juntunen kirjoitti...

Ilkan vinkistä vielä tämä Lausannen kohde:
https://arijuntunen.blogspot.com/2017/12/la-nebuleuse-embuscade-ipa.html