sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Suomi - Bulgaria 2-0

Piti selata blogia melko kauas löytääkseni edellisen näkemäni Suomen maajoukkueen pelin. Se oli tarkalleen kolme vuotta sitten Turkki-tasapeli. Nyt Kansojen liigan matsi remontoidulla Olympiastadionilla. En itse mennyt paikalle, 8000 katsojaa otettiin sisään. Tuttuja pelaajia silti, uudempia laitapelaajat Ilmari Niskanen ja Robert Taylor. Enpä ehkä ole ennen nähnyt Glen Kamaraltakaan kokonaista peliä. Bulgarialla on vaisu kausi menossa, en tuntenut yhtään pelaajaa. Bulgaria aloitti pirteästi, puolittaisia tilanteitakin tuli. Suomi lämpeni vartin kohdalla, Taylor ja Pukki laukoivat, mutta uusi maalivahti Lukov torjui. Bulgariallakin pari paikkaa, mutta Dimitar Iliev kiskoi ohi ja Kiril Despodovin taitosuorituksen Hradecky torjui. Suomi ehkä hallitsevampi, mutta hyökkäyspäässä syötöt eivät kovin tarkkoja. Kamaralta todella hyvä harhautus pallonriiston jälkeen ja vastahyökkäyksen käynnistys. Eremenkoa ei tosiaan enää tarvita. 

Toisen puoliajankin Bulgaria aloitti voimakkaasti, mutta aika vaisuiksi yritykset jäivät. 52. minuutilla sitten Urosen keskitys, Pohjanpalon pudotus, Pukin epäonnistunut laukaus ja Robert Taylor haistoi luukulta oikein. Onnekas maali, mutta näitähän joskus tulee. Varttitunti myöhemmin vaihtomies Fredrik Jensen sai pallon Urosen heitosta, sivukuljetus laatikon reunalla ja laukaus upposi alanurkkaan Lukovin käsien kautta. Hyvä soolosuoritus ja ehkä maalivahtivirhe, mutta kyllä Suomi oli terävämpi. Bulgaria luovutti tähän, kovin kaukana ollaan 1990-luvun loistoajoista.

Ei kommentteja: