tiistai 9. maaliskuuta 2021

Kimito 300 Triple


 Suomen rannikko Virolahdelta Tornioon on nykyään panimoita täynnä. Jos unohdetaan Åland, niin rannikon suurin saari on Kemiönsaari, jossa sijaitsee vain yksi panimo Kimito. Heti salmien takaa löytyy sitten useampikin. Kimito on tasaisen tappavasti tiivistänyt otettaan ja nykyään panimolta voi odottaa hyvää laatua. Nyt tarjolla 300. keittoerä, joka on klassista belgialaista trappistityyliä tripel. Juuri oikeat 9,0 %, vähemmän puhdasoppisesti mukana kauraa. Suomalaisessa olutblogistanissa sekä Jaska että Koira ovat jo peukkujaan nostaneet, joten tartuin tuotteeseen entisestäänkin kohonneilla odotuksilla. Varsin tummaa tripeliksi, vaahtoa ei kovin runsaasti. Tuoksussa makeaa hedelmäisyyttä, jopa löyhähdys banaania ensinuuskaisulla, tarkemmin eritellen sen esterisyys kääntyy sentään enemmän belgihiivan käymisaromiksi kuin weizenin vastaavaan. Aivan näin makeaa tuoksua en kuitenkaan klassisesta tripelistä odottaisi. Maku on makean hedelmäinen, jotain oksaista mausteisuutta, hyvin vienosti, sanoisin pihkaksi, jos se ei olisi aivan erilaista kuin Chinookin pihka. Ei kuitenkaan yksiulotteinen maku, se jatkuu kuivempana hedelmäisyytenä, jossa on edelleen esterimäisyyttäkin seassa, miksei ohramallaksenkin tarjontaa. Mausteisuudessa pyörii edelleen jotain havuisuutta, samaa kuin ruotsalaisessa Bedarö Bitterissä. Jälkimaku on odotetun tyhjä, mutta alkoholisuus peittyy. En ehkä innostu yhtä paljon bloggaajakollegojen tavoin, vaikka kunnon olutta onkin. Liika makeus tässä ehkä eniten tökkii. Ostopaikka Helsinki, Redin Alko.

Ei kommentteja: