Sonnisaaren koronapaketin toinen uutuus on NEIPA, jota ei ole vielä myynnissäkään. En siis tiedä oluesta sen enempää kuin pullon etiketistä selviää. 6,7 %, kauraa mukana, humalina Azacca, Idaho 7 ja BRU-1. Hyvin sameaa, ei kovin paljoa vaahtoa. Väri on hieman tummempi kuin NEIPOissa yleensä, kaunista kuulautta ei tästä sameudesta erity. Tuoksu on vahvasti trooppishedelmäinen, makeahko, jopa hieman kinuskinen. Maku on pehmeä, kuiva, sitrustakin on, mutta enemmän kypsää hedelmää kuitenkin. Huomattavan raskas peräkärry, katkeruutta on todella reippaasti, varmaan IBU-mielessä enemmänkin kuin pilsissä. Ei ehkä niin raikas ja kuohkea kuin toivoisi. Toisin kuin pils, NEIPA ei ole Timo Kanniaisen suosikkityylejä, joten ainakaan samaa intohimoa tekemiseenkään ei tietysti siirry. Erittäin nautittavaa olutta tämäkin on, varsinkin katkeruuden myötä, mutta aivan täysosuma ei nyt kyseessä.
2 kommenttia:
Tämän kirjoittajalla on vahva vakaumus semmoinen, osittain kokemusperäinen, että siinä missä Pilsiin ei, saakeli vieköön, saa sotkea mitään mämmimaltaita, pätee sama aksiooma sitrushedelmäistä raikkautta manifestoivaan sumukaljaan; toimikoon tässä arvioitu kokeilu siis varoittavana esimerkkinä!
Valo vaikuttaa oluen valokuvan ulkonäköön huomattavasti. Lisäsin nyt toisen kuvan oluesta keinovalossa, siinä se näyttää huomattavasti keltaisemmalta kuin terassilla.
Lähetä kommentti