Italialainen romaani vuodelta 2011, suomennettu 2016. Kertojana nuori tyttö toisen maailmansodan jälkeisessä Napolissa. Köyhää karua meininkiä, väkivaltaakin. Nimenmukaisesti teemana kertojan ystävyys toiseen hyvin erilaiseen tyttöön. Todella sujuvaa kerrontaa, uskottavaa realismia, johon sekoittuu lasten fantasiamaailmaa. Liikutaan hyvin pienessä piirissä lähikortteleissa, Vesuvius näkyy, mutta merenrannalle päähenkilö pääsee ensimmäisen kerran lukioiässä. Pariutumisrituaalit teini-iässä heijastelevat aikaa ja paikkaa, mutta vähitellen tulee mukaan suoraviivaisemminkin poliittisia sävyjä. Fasistien ja kommunistien vastakkainasettelu on lasten näkökulmasta ikään kuin häivytetty historiaan, mutta lukiovaiheessa se nousee esiin. Camorra on vähän samaan tapaan melkein näkymätön taustavoima, mutta Ferrante tuo sitäkin hienovaraisesti vähitellen etualalle. Koulussa menestyvä kertoja haluaa selvästi päästä pakoon Napolia ja köyhyyttä. Kirjan jälkipuolisko tuntuu kuitenkin lässähtävän vatvomaan teinityttöjen ihmissuhdekiemuroita melko persoonattomalla tavalla. Yhteiskunnalliset ulottuvuudet painuvat takaisin taka-alalle ja oma mielenkiinto herpaantui. Romaani on moniosaisen sarjan aloitus ja selvästi etenemisreittejä jätetäänkin auki. En tunne tarvetta jatkaa sarjan lukemista, odotin selvästi enemmän painotusta Napolin alueen erityispiirteisiin kuin geneeriseen kasvukertomukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti