Reginassa ensikohtaaminen Costa-Gavrasin Tunnustukseen vuodelta 1970. Tiesin suunnilleen mitä odottaa, mutta olipa intensiivinen ja päällekäypäkin suoritus. Tämä on selvästi parhaita elokuvallisia kommunismiterrorin kuvauksia. Päähenkilö on Ostravan juutalainen Artur London, Espanjan sisällissodan veteraani ja Tšekkoslovakian kommunistihallinnon varaulkoministeri 1948 alkaen. Elokuva alkaa tiheästi Londonin pidätyksellä 1951 ja tehot pysyvät korkealla pitkään. Londonista yritetään puristaa tunnustus osallistumisesta puolueen pääsihteeri Slánskýn johtamaan salaliittoon. Tšekeillä ei näytä kuulustelutekniikoissa olleen venäläisten suosimaa luiden murskaamista ja lähiomaisten raiskaamista. Nälkää, kylmää ja unettomuutta kyllä harrastetaan tässäkin. Jostain syystä kommunismiterrori kohdistui aina pahiten omiin aatetovereihin. Semprunin käsikirjoitus ja Costa-Gavrasin ohjaus on tinkimätöntä laatua, jotenkin mieleen tulee paljon myöhäisempi Andrzej Wajdan Katyń, varsinkin sen loppu. Elokuva pohjautuu Londonin kirjaan ja luultavasti hänen oma roolinsa on kääntynyt myönteisemmäksi. Ehkä hän murtui kidutuksessa nopeammin kuin elokuvassa annetaan ymmärtää ja ilmiantoi sittemmin tovereitaan. Costa-Gavrasin ote pysyy kylmäävän toteavana näytösoikeudenkäyntiin asti, jossa on omituinen makaaberi komediallinen kohtaus.
Oikeudenkäynnin jälkeiset osat elokuvassa tuntuvat lähinnä tarpeettomilta. Jo aiemmin on nähty lyhyitä etuumia, joissa London muistelee kohtaloaan Rivieralla 1965. Slánský ja useimmat muut syytetyt hirtettiin, London ja pari muuta sai elinkautisen. Stalin kuolee 1953 ja London vapautuu 1955. Elokuva loppuu siihen, kun London palaa Prahaan elokuussa 1968 juuri samaan aikaan Varsovan liiton joukkojen miehittäessä sen. Nasevampi lopetus olisi ollut jo oikeudenkäynti. Elokuva on kuvattu Ranskassa, mutta alkupuolella näin ensi kertaa kunnolla legendaarisen tšekkiläisen Tatra-auton. Melkoisen vaikuttava vaunu se onkin ja taatusti todella kömpelö käsitellä. Tämä elokuva sai ensi-iltansa Suomessakin syksyllä 1970. Voi ehkä hieman ihmetellä, miten tämä meni Kekkoslovakian sensuurista läpi. Neuvostoliittoa ei mainita elokuvassa kuin epäsuorasti, joten se ehkä auttoi. Siihen aikaanhan merkittävä osa Suomen kulttuurielämästä oli suorastaan juopunut stalinismista, kun tällainen elokuva tuli esille. Reginan esitteessä onkin Matti Salon 1986 tekemä kooste aikalaiskritiikeistä. Odotetusti täystyrmäyksiä tuli monelta suunnalta. Mutta elokuva on siis todella hieno ja paras näkemistäni Costa-Gavrasin leffoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti