Factory Beyond The Usual

Toinen ostos Keravalta. Quadruple India Pale Ale, QIPA siis, 12,0 %. Tölkitetty 11.11.2025, eli silloin kun olin vielä Arkansasissa. Humalina Motueka, Idaho Gem, El Dorado, Southern Cross. Tuttu vaalea samea ulkonäkö. Ananas, persikkaa, aprikoosia, melonia ja mangoa. Maku on oikein pehmeä, nautinnollisen hedelmäinen, vahvaa mehuisuutta, nektarisuuteen asti. On todella hyvää, alkoholi liukenee humalamassaan todella hienosti. Pehmeästi, jopa juotavuuttakin voi pitää kunnollisena. Nyt katkeruus ei pääse kunnolla mukaan, mutta sen läpitulo olisikin kova uutinen näin vahvassa IPAssa. Uskoisin, että paras suomalainen IPA tässä vahvuudessa toistaiseksi. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Phases

Kun Keski-Uusimaan Keravan Savion Klondyke-talon Salama Brewingilla saatiin Hagström-keitos käymään, niin vilkaisin tietysti naapurissa Factory Taproomin kylmäkaappia. Silmiin osui Phases, se on jäänyt tsekkaamatta. Ei enää tuoretta, punalaputettu alennustarrakin, tölkitetty 16.9.2025. Tuplaheizi, 8,0 %. Nectaron, Motueka, Bru-1. Samea vaalea ulkonäkö kunnossa, vaahtoa ei tosin muodostunut. Trooppisten hedelmien aromeja nousee laakeastakin lasista. Maussa ehkä ikä jo vähän tuntuu. Ananasta ja mangoa kyllä tuntuu, vähän sordinoidusti.  Hyvää on edelleen, vähän katkeruuttakin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Salama Upside Ya Head

Toisena Salama-tuliaisena west coast DIPA, 8,0 %. Chinook, Motueka ja Galaxy. Tölkitetty 10/25, joten varsin uutta edelleen. Keskiruskeaa ja lähes kirkasta. Tuoksussa herukan lehtiä ja havunneulasia. Hedelmäinen maku, hieman parfyyminen. Trooppisten hedelmien vivahteita ja pihkan mausteisuutta. Varsin monimuotoinen ja mielenkiintoinen. Kuiva jälkimaku, hyvä juotavuus. Salaman parasta uusinta tuotantoa ilman muuta.

Salama Skull Banger

Tätä Salaman NEIPAa tuli juotua jo toissapäivänä Hagströmin keittopäivänä, mutta nyt tuliaistölkistä enemmän muistiinpanoja. 6,7 %, Motueka, Tango, Strata, Mosaic, Chinook, Galaxy. Tölkitetty 12/25, joten ainakin tuoreutta tarpeeksi. Keskikeltaista ja sameaa. Raikasta sitruksista tuoksua. Pehmeää appelsiinisuutta, kuiva runko, puhdasta tavaraa. Jälkimaku jää lyhyeksi. Ehkä jokin extra mile tästä vielä puuttuu, ehkä täyteläisyyttä lisää. 

Lauri Timonen: John Ford Osa 1 Vuodet 1894-1949

Viime kesänä olin Cinema Orionissa, kun Filmihullun päätoimittaja Lauri Timonen esitteli John Fordin viimeisen westernin Cheyenne Autumnin. Samassa yhteydessä tuli esiin, että Timonen on juuri julkaissut monumentaalisen kaksiosaisen Ford-opuksen. Tein tästä itselleni action pointin, vaikka en kirjoja Orionista ostanutkaan hyllytilanteen takia. Asia pääsi unohtumaan syksyn melskeissä, mutta äskettäin huomasin ykkösosan Vallilan kirjastossa. Ei muuta kuin lukeminen käyntiin. Fordista on kirjoitettu paljon ja itsekin olen kohtuullisesti perehtynyt aiheeseen. Timosen urakan mittavuus on omassa luokassaan ja aluksi hän käy läpi aiempaa tutkimusta. Timonen ilahduttavasti arvostaa Joseph McBriden jättiopusta Seaching For John Ford, joka löytyy omastakin hyllystä. Tällä ensimmäisellä osalla on mittaa 668 sivua. Kun McBride keskittyi Fordin elämän yleisiin vaiheisiin ja parhaisiin elokuviin, niin Timosen näkökulma on perfektionistisen ensyklopedinen. Jokainen elokuva, kadonnut tai kesken jäänyt, tulee käsitellyksi. Timonen on erikoistunut Filmihullussa Hollywoodin mehukkaimpiin anekdootteihin ja toki tässäkin hän keventää ja kuohkeuttaa kerrontaa niillä. 

Ansiokas alustus, värikäs taustoitus Maineen. Mutta luettelomainen katsaus (pääosin kadonneisiin) mykkäleffoihin on varsin puuduttavaa luettavaa. Tunnetuimpia säilyneitä teoksia Iron Horse ja Four Sons Timonenkin arvostaa. Monista kadonneista ei ole jäljellä juuri muuta kuin juoniselostuksia, joiden läpikäynti ei ole erityisen hedelmällistä luettavaa. Mykkien jälkeen Timonen todellakin kohottaa tunnelmaa joukolla anekdootteja Fordin ja tuotantoportaan mogulien suhteista. Unohdettuna mestariteoksena McBriden tapaan Timonen pitää vuoden 1933 Pilgrimagea, jossa yhdessä pääroolissa on suomalaistaustainen Marian Nixon / Marja Nissinen, suoraan Wisconsinin Superiorista. Nixon näytteli myös Fordin seuraavassa elokuvassa Doctor Bullissa. Prisoner of Shark Island vuodelta 1936 voisi rankan aiheensa vuoksi ja ehkä muutenkin olla rehabilitoinnin kohde. Seuraavan leffan Maria Stuartin tähden Katharine Hepburnin kanssa Ford näkyy ajautuneen pitempään työpaikkaromanssiin. Tähän saumaan Timonen muuraa pisimmän anekdoottisikermän ennen 1939 alkanutta huippukautta. Yksityiselämän kiemurat ja vihjailtu biseksuaalisuus tulevat fokukseen. Fordin homo/biseksuaalisuudesta olen toki lukenut viittauksia ennenkin, mutta näin julkisena salaisuutena en sitä ole osannut pitää. Ford oli hankala persoonallisuus, välillä täysi mulkkukin. Mary-vaimoa ei kai hakattu, mutta kovin välinpitämättömästi Ford näyttää häneen suhtautuneen, samoin Patrick-poikaansa. Erityisen kurmootuksen kohteena oli jokseenkin yllättäen Fordin suurin tähti John Wayne. Toisen maailmansodan jälkeen lippueamiraaliksi kohonnut Ford leimasi Waynen pelkuriksi ja sotilaskarkuriksi, toki aiheellisestikin.  

Stagecoachista alkaen elokuvat käydään läpi yksityiskohtaisesti. Tätä aluetta on tietysti tutkittu eniten eikä Timonen aina kovin tuoreita huomioita tarjoa. Viisaasti hän kuitenkin välttää von Bagh -tyyliset superlatiivikasaumat. Hieman unohdettu vapaussotadraama Drums Along the Mohawk olisi mukava nähdä uudelleen. Timosen kovasti hehkuttamaa Eugene O'Neill -sovitusta The Long Voyage Home en ole ehkä nähnyt koskaan. Yksi erikoisimpia tapauksia oli armeijan tilaama valistusleffa Sex Hygiene, joka esittelee loputtomasti mm. kupan runtelemia peniksiä. Kovin paljon teosta ei ilmeisesti lopulta esitetty. Ensimmäisestä sodanjälkeisestä fiktiosta They Were Expendablesta Timonen ei tunnu innostuvan, mutta omat muistikuvat siitä ovat parempia. Timosen ensimmäinen osa päättyy kesken ratsuväkitrilogiaa, Fort Apache ja She Wore a Yellow Ribbon ovat tässä opuksessa. Fort Apachea olen pitänyt liian yksioikoisena, mutta Timonen tuntuu löytävän Henry Fondan hahmosta enemmän ristiriitaisuuksia. Keltainen nauha saa arvoisensa käsittelyn ja Timonen kertoo Fordin innostuneen Joanne Dru'sta nähtyään Howard Hawksin Red Riverin. Hieman yllättäen Timonen jättää mainitsematta Waynen roolityön Red Riverissä. Sehän vakuutti Fordin siitä, että "iso paskiainen" osaa näytellä ja rohkaisi Fordin antamaan Nathan Brittlesin roolin Waynelle. Ehkä tämä tulee esille kakkososassa, jossa oletettavasti Waynen uraa käsitellään kokonaisuutena samaan tapaan kuin Henry Fondaa tässä avauksessa. Vaikka siis raskaampaakin lukufiilistä oli alkupuolella, niin kokonaisuus on hyvinkin nautittava. Pakkohan tästä on jatkaa kakkososaan, joka on jo varauksessa.

Polly's Galaxy Daydream

Walesista sessiosumua, 5,8 %. Galaxy, Simcoe ja Mosaic. Vaaleaa ja sameaa, pehmeitä trooppisen hedelmäisyyden aromeja. Maussa hieman yrttisempiäkin maanläheisempiä mausteisia vivahteita. Odottamattoman täyteläistä. Kuiva kokonaisvire ja hento katkeruuden takapurenta täydentää monipuolisen ja tasapainoisen paketin. Ehkä paras juomani yksilö tältä panimolta. Oluthuone Haka, 17.12.2025. 

Factory Blackout The Portrait

Saatuamme Hagströmin imperial stoutin käymistankkiin siirryimme Nyforsin Arin kanssa naapuritaproomiin rentoutumaan raskaan panopäivän jälkeen. Hanassa ainakin yksi ennenkokeilematon Factoryn heizi eli transilvanialaisen Blackoutin kanssa tehty muotokuva, 8,0 %, Luminosa, Rakau ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää mehuisuutta, kuivaa ja pirteää menoa. Vähän katkeroakin, mutta muuten vähän tökkivä jälkimaku. Ei aivan Factoryn parhaiden tasoa, saattoi olla jo vähän ikääntyneempikin tuote. Mutta tällä pohjustuksella oli hyvä lähteä takaisin kohti etelärannikkoa. Kerava, Etko/Factory Taproom, 16.12.2025.

Hagströmin imperial stoutin keittopäivä

Imperial stout on ollut Hagström-kollektiivin keittolistalla melkein alusta asti. Onhan se merkittävimpiä oluttyylejä ja yksi sellaisista,joita itsekin haluamme juoda. Samoin keskustelut Salama Brewingin kanssa tehtävästä yhteistyöstä ovat olleet käynnissä jo pitempään. Salaman päätoimintojen muutto Keravalle vielä viivästi aikataulua, mutta nyt joulukuun pimeydessä hanke onnistui. Kävimme elokuussa tutustumassa uuteen mittavaan panimoon, joten puitteet olivat sinänsä tutut jo ennestään. Oli kuitenkin hienoa seurata nyt "oman" oluen valmistumista eri vaiheissa. Seuraamiseksi homma pääosin tosiaan meni,koska Salaman prosessi on niin pitkälle automatisoitu. Hagström-tiimin ideoiden pohjalta Jaakko Ailio oli viimeistellyt imperial stoutin reseptin ja ohjelmoinut sen järjestelmään. Rik Poppius ei päässyt päivätyökiireiden takia nyt mukaan keittopäivään. Kun saavuimme Ari Nyforsin kanssa Klondyke-talolle, Ville Saarikkomäen ja Ilkka Niskasen valvoma mäskäys oli edennyt jo pitkälle. Seurasimme katseella homman etenemistä Luka-panimokoiraa rapsutellen ja nautimme samalla talon virvokkeita. Esim. Neon Beast, Eternal Beauty ja Skull Banger sekä suoraan tölkityslinjalta siis mahdollisimman tuoretta Magic Gloves NEPAa. Kävimme lounaalla välissä viereisessä ravintolassa ja likasimme käsiämme sen verran, että ravistelimme hieman mäskin poistoletkua. Homman manuaalisin vaihe taisi tulla aivan lopussa,kun Jaakko lisäsi hiivan käymistankkiin.

Tavoitteena on vahva 12-prosenttinen musta pintahiivaolut. Maustepuolelta tonkapavut, korvapuustit ja vaahtokarkit kävivät luonnollisesti keskustelussa, mutta eivät kovin pitkää aikaa. Kahvin ystävinä arvioimme hetken sitä, mutta siitäkin luovuttiin. Tulossa on streittiä kuivaa paahteista olutta, jossa luotetaan perusraaka-aineiden voimaan. Valmista tullenee tammi-helmikuun vaihteessa ja olut lanseerataan SalamaNation-baarissa. Tällaisessa oluessa on tietysti jatkokypsytyspotentiaalia, mutta vielä ei ole tarkempaa kerrottavaa siitä. Kerava, Salama Brewing, 16.12.2025.

Finback Frothy

Vielä sesonkituplasumua New Yorkista, 8,4 %. Paljon eri lajikkeita mausteissa, Hallertau Blanc, Enigma, Mosaic, Citra. Kaunis ulkonäkö. Ananasta, limeä ja hunajamelonia tuoksussa. Maussa tulee mukaan sitruksisempiakin vivahteita, mehuisuus on varsin raikasta ja täyteläistä. Kuiva runko ja kevyt katkera jälkimaku. Oikein tasapainoinen tapaus, toki näin maineikkaalta panimolta se on vähintä mitä voi odottaa. Ei nyt kuitenkaan aivan mestariteos. Finback ei ole ollut suuria suosikkejani, mutta on tämä parhaita panimolta juomiani. Juova, 15.12.2025.

À La Dérive Poste Express

Gatineaun ihmekaupungista taas uutta maahantuontia Kanadasta. West coast IPA, 7,0 %, 50 IBU. Simcoe ja Azacca. Lievästi samea ruskea olut. Sitrusta hieman, mutta pihka jyrää kyllä vahvasti. Kuiva maltainen runko, ei niin raikas kuin Mallasseppien vuoristo-IPA, pieni jälkimaku silti löytyy. Ihan ok. Juova, 15.12.2025.

Tuju Vermont Ravit Lähtö #21

Tujun vanha sotaratsu ei lähde vieläkään laukalle, vaan asettuu taas radalle, nyt jo 21. kerran. Täysi ventti. 6,5 %, Krush, Citra ja Manilita tällä kertaa hevosen heinissä. Oikein hyvännäköinen. Ananasta, papaijaa ja kiivihedelmää. Täyteläisyyttä on. Pehmeää ja kuohkeaa, raikkausero vaikkapa session aloitus-Uncleen on ainakin hevosen kokoinen. Vanhan totuuden mukaan Suomessahan ei kannata tehdä hevosta pienempiä tuotteita, joten tässäkin suhteessa Tuju kunnioittaa perinteitä. Perätilaa ei ole tungettu täyteen, mutta kyllähän ravihevosen takana aina kevyt kärry kulkee. Ehkä veteraani ei pääse vielä tämänkään jälkeen eläkelaitumelle. Juova, 15.12.2025.

Mallassepät Buns Out

Mountain DIPA Naantalin ylängöltä, 7,5 %. Etiketissä kyllä enemmän rantalomafiiliksiä. Mountain IPA on kai jokin west coastin ja New Englandin välimuoto, Coloradosta lähtöisin. Ehkä enemmän kuivaa hedelmäisyyttä ja pihkaa kuin NEIPAssa. Puhutaan myös high-altitude hopeista, mutta en tiedä kasvaako humalat kovin korkealla. Naantalilaisessa Nelson Sauvin ja Dolcita (siis ex-HBC-1019). Kirkasta ja ruskeaa. Makeaa maltaisuutta maussa, hedelmäisyyttä toki myös, mutta pihka rutistaa mehut kuiviin. Kohtuullisen raikasta ja kyllä peräkärrykin menee katsastuksesta läpi. Sokkona olisi varmaan tuntunut täyteläiseltä west coastilta, jossa oikein mukava juotavuus. Juova, 15.12.2025.

Olari Tired Uncle Day At The Porcelain Factory

Tired Uncle taistelee väsymättä lupa-asioista viranomaisten kanssa ja odotellessa on pannut muutaman oluen naapuripanimossa Vallilassa. Sessioheizi, 6,0 %, 50 IBU, humalina Motueka, Citra ja Dr. Rudi. Varsin sumuista. Sitruksinen tuoksu, klementiiniä ja appelsiinia. Samaa fiilistä maussakin, varsin kuivaa sitrusta. Mutta jää vähän karkeaksi, voisi olla pehmeämpää. Mitään ei sinänsä pielessä, mutta mehuisempi ja täyteläisempi voisi olla, tässäkin vahvuudessa. Juova, 15.12.2025.

Polly's Seven Summers

Walesista west coast IPA, 6,0 %, ainakin Enigma-humalaa, ehkä sinkkunakin. Lievästi utuinen. Mausteinen, yrttinen, pihkainen, kuiva, ei kovin miellyttävä. Katkeruutta sentään löytyy. Nyt ei oikein kolahtanut. Oluthuone Haka, 14.12.2025.

Fuerst Wiacek Fisticuffs & Flowers

Kallion räntäsateessa tuplasti kuivahumaloitua IPAa Berliinistä. 6,8 %, Citra, Simcoe ja Sabro. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, hedelmäisyyttä, mutta ei kovin intensiivisesti. Ei katkeruutta. Hieman keskinkertaiseksi kokonaisuus jää. Oluthuone Haka, 14.12.2025.

Lucia-tasting 2025

Finnoon kartano oli jälleen näyttämönä massiiviselle loppuvuoden katsaukselle oluiden maailmaan. Matti Saarinen ei päässyt tällä kertaa mukaan, mutta Juha Heinänen paikkasi häntä. Kokoonpanossa muuten tutusti Matias Kainulainen,Janne Keskisarja ja Micael Näse. Itselläni USA:n tuomiset jäivät vähiin, mutta Matias toi Kanadasta sitäkin enemmän herkkuja. Muistakin lähteistä maisteltavaa riitti 35 oluen joukossa.

Homma käyntiin sumukaljalla Montrealista, BreWskey Folie de Nelson, 6,5 %, pelkkää Nelson Sauvinia. Samea ja vaalea, kuivaa mehuisuutta. Vähän katkeruuttakin. American Solera Howdy Porterin tsekkasin jo kuukausi sitten, joten jätin nyt väliin. Belgian ihmepanimon Fantômen TripelB on omistettu belgibaarille Worcesterissä, 8,0 %, mustaa päärynää ja bergamotia. Samea, kultainen. Fankia tuoksua, hiilihappoa paljon. Hedelmäinen maku, esteriä,yrttisyyttä. Ihan ok. American Solera Rattlesnake Pale Ale ja American Solera Pipe india pale ale seuraavana agendalla,skippasin nekin. Kataloniasta Cyclic Beer Farm Laid Back Saison, 7,0 % utua, kultainen. Mausteinen tuoksu, parfyymimäinen maku. Yrttejä joka lähtöön. Hapantakin olut on, huono juotavuus. Tämän yrttipommin jälkeen tarvittiin suun puhdistusta saksalaisella reinheit-kamalla. Bambergin läheltä Merkendorfista Hummel Weihnachtsfestbier, 5,6 %. Meripihkan väri, mallasta, keksiä, vähän makeaa. Puhdasta ja raikasta on.

Samoilla linjoilla jatkoa, Ellingen Fürst Carl Märzen, 5,6 % Samaa ulkonäköä kuin edellisessä. Maltainen, vähän karkeampi kuin edellinen,silti mukiinmenevä. Kanadasta Bad Bones Nurse Mo, extra hoppy ale, 8,7 %, pelkkää Nectaronia. Samea, vaalea. Hyvä tropiikin tuoksu. Pehmeää, nektarista. On kova, pikku katkeruuskin. Keravalta perään myös sinkkuhumalaolut Factory Reveries of ... Southern Cross, 7,3 %. Sameaa, pehmeää, mutta ei ihan edellisen tasoa. Hedelmäisyyttä toki löytyy taas. Session toisena Fantômena Ectôpläsmic Schwilly Stix. Motuekaa, 6,0 %. Sameaa, kultaista. Yrttinen tuoksu. Maussa mausteita, hedelmäistä esteriä, pippurisuutta. Varsin kuivaa. Omana tuontinani Arkansasin Fayettevillestä Mad Rooster Strut King, 8,3 %. Vaaleaa ja sameaa. Mausteista hedelmäisyyttä. Hyvä juotavuus, trooppiselta tuntuu. Oikein mukavaa.

Kanadan puolelta Niagara Fallsista Counterpart In Between Dreams, 8,3 %, Motueka, Nectaron ja Simcoe. Sameaa, vaaleaa, pehmeää hedelmäisyyttä. Hyvää on. Ayawan Isle de Garde Dans Une Forêt De Feuilles D'Or, 5,0 %. Tšekkilager Québecistä. Hyvin vaaleaa. Ruohoa, mallasta, pehmeää. Vähän katkeroakin. Oikein näppärää. Stovepipe-kokoinen tölkki Oregonin Bendistä, taisin ostaa tämän Oklahoma Citysta. Deschutes Symphonic Chronic Double Dank, 9,0 %, 60 IBU. Lievästi sameaa ja pihkainen tuoksu. Lievää alkoholin makua, "vedettävä viina-IPA". Kolmas Fantôme Polymath Era Dark Juice. Belgian strong ale, 8,0 %. Ruskeahko jouluolut. Mausteinen maku, kuivaa ja maltaista. Peräkärryäkin vahingossa tullut. Tavallaan tykkään.

Seuraavaksi vedettiin putkeen kolme Factorya. Ensimmäisenä Factory Sweet Leaf, 7,3 %, Strata, Citra, Columbus, Motueka ja Nelson Sauvin. Onhan tämä taas. Pehmeää hedelmäisyyttä. Täyteläisyyttä on, hieman katkeruutta, hyvää on. Factory Skipper, 8,0 %, Southern Cross, Motueka ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa, pehmeää, raikasta, pehmeää dankkisyyttä. Erittäin hyvää on. Factory Double Reveries of ... Nelson Sauvin, 8,0 %. Sama ulkonäkö kuin edellisissä. Vähän nihkeämpi, humala ei ole oma suosikki. Pehmeää nektarisuutta on silti. Sitten jotain aivan muuta. Fuller's 180th Anniversary Porter, 7,0 %, 41 IBU, Fuggles-humalaa. Ei aivan mustaa, paahteinen tuoksu. Pehmeä, lakritsaa, oikein miellyttävää. Toronton läheltä Rorschach Monolith, 8,0 %. DDH double IPA, Riwaka,Nelson Sauvin ja Simcoe. Pehmeää, oikein hyvää. Vähän katkeruuttakin.

Belgiasta vadelmasouria, Unseen Arakiri, 5,0 %. Kauniin punaista, hapanta ja vadelmaista. Raikkautta on. Perään toinen erityyppinen belgialainen, Totem Speculoos Stout Barrel Aged, 10,0 %. Musta, paahteinen tuoksu. Kuiva, tupakkaa. 10,0 %. Ei huono. Vielä lisää Fantômeja, Elderberry Flowers, seljankukkaa siis, 4,5 %. Hyvin vaalea. Hieman mausteinen, raikas. Ohuthan tämä on, olisi ollut hyvä session avaus. Otaniemestä Masis Masisversary VII: Otaniemi Orientation, 8,0 %. sumuinen ulkonäkö ok. Pehmeää, puhdasta, raikasta. Hedelmäistä. Ei ongelmia, ehkä Masiksen kovin toistaiseksi. Masis Smashin' Frosty Winter IPA, 6,5 %, 65 IBU, Ahtanum, Amarillo, Simcoe. Tummempi väri, masentavampi tapaus. Ei makua, ohut ja vaisu. Romaniasta Bereta Billie's Special 2025, Antwerpenin Billie's-festivaaleille tehty French Whiskey Barrel Aged Barleywine, vieläpä suklaata mukana, ikävä kyllä. Tummahko, vähän hapan tuoksu. Sekavaa, aika heikko tapaus.

De Ranke Hop Harvest 2025, 5,5 %. Kirkas ja kultainen. Esterituoksua, pehmeää, kuivaa, erinomaista. Katkeraakin, oikein hyvää. Kanadalaisenglantilainen yhteistyötuplaheizi Third Moon Pomona Island It Even Has  Watermark, 8,0 %, Nectaron ja Citra. Sameaa, vaaleaa, pehmeää. Raikasta, appelsiinia, hyvin miellyttävää. Heti perään ontariolaisten oma yhteistyö Third Moon Collective Arts Origins of Darkness, 13,5 %. Kahvia ja bourbon-kypsytystä. Mustaa, pehmeää, kuivaa, todella hyvää. Ei liian makeaa, koko illan parhaita. Ei alkoholikaan häiritse. 3 Fonteinen Oude Geuze Cuvée Armand & Gaston (season 19|20) Blend No. 60, 7,6 %. Keltaista, hieman sameaa. Erittäin hapanta. Kuivaa ja ryhdikästä. Oikein hyvää. Nøgne Ø Red Horizon V2 13,5 %. Epämiellyttävä tuoksu. Pilalle tietysti mennyt, lievää makeutta. Ei maistunut yhtään. Nøgne Ø Sweet Horizon, 14,0 %. Tummaa on, erittäin makeaa, avian liian makeaa. Ei nyt toimi, mutta hauskaa retro-meininkiä.

Toinen oregonilainen Deschutes Symphonic Chronic Double Haze, 9.0 %. Ei sameaa nimestä huolimatta. Alkoholi kyllä peittyy, vähän hedelmäisyyttä. Kokonaisuutena ei kummoista. Blood Brothers Valak, Kanadasta vahva kahvistout, 13,0 %. Musta, makeahko tuoksu. Vaniljaa ja kookosta. Kaneliakin. Pehmeää, tykkäsin hieman yllättäen. New Belgium Voodoo Ranger Juice Force IPA, 9,5 %. Hazy imperial IPA Coloradosta. Kirkasta ja vaaleaa. Lievää hedelmäisyyttä. Appelsiinia ja marmeladia, ehkä jopa lisättyä hedelmää. En itse vakuuttunut. De Dolle Brouwers Stille Nacht (2021). Kirkasta ja kultaista. Pieni happamuus tuoksussa, hapan on makukin. Ehkä kunnossa, ehkä ei. Lopuksi vielä De Struise Monster Pants, 18,0 %, eisbock ale (sic!). Tumma olut, meripihkan väriä. Tumma paahteinen tuoksu, vahva makeahko täyteläinen pamaus. Mielenkiintoinen päätös oikein mielenkiintoiselle sessiolle, kiitoksia taas osallisille.