Moersleutel Could You Calculate The Bearing

Toinen saman CYCT-sarjan jakoavainolut Alkmaarista. Sarjassa näyttää olevan ainakin 15 olutta. Tämä on thiolized TIPA, 9,0 %, Wakatu, Nelson Sauvin, Citra, Sabro. Suunnilleen sama ulkonäkö kuin edellisessä. Trooppisten hedelmien aromia jälleen. Pehmeää hedelmäisyyttä, nyt makeus jää sivummalle. Mutta selvä samanlainen sivuvivahde kuin edellisessä oluessa. Tölkityspäivä nyt 21/01/2025. Ei siis tämäkään erityisen tuoreelta vaikuta tiolisuusprosessista huolimatta. Parempaa kuitenkin, nyt myös hyvä juotavuus vahvuudesta huolimatta. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Moersleutel Could You Calculate The Coupling

Tölkin perusteella tämän alkmaarilaisen oluen nimi näyttää olevan pelkkä DIPA, mutta Untappdissa juoma on nimellä CYCT: Coupling. Se tuntuu naurettavalta, mutta tölkissä sentään lyhenne on aukaistu. Kovin näppärältä sekään ei vaikuta, mutta ei juututa siihen. 8,5 %, Nelson Sauvin, Waimea, Citra. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Trooppisia hedelmiä tuoksuu mukavasti. Maku on karamellinen, makeaa hedelmäisyyttä, täyteläinen. Nyt ei Uuden-Seelannin humalista saada totuttua raikasta nektarimaisuutta esiin. Tölkityspäivä on 14/01/2025. Kaksi ja puoli kuukautta on juuri siinä rajoilla, joko vielä kohtuukunnossa, tai sitten jo selvästi heikentymässä. Tapauskohtaista tietysti ja nyt tuntuu jälkimmäinen toteutuneen. Lievää tökkimistä siis, mutta ei onnetonta kuitenkaan. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Dugges Ahhh!

Landvetterin Dugges ei ole viime aikoina noussut suurimpien suosikkipanimojen tasolle. Alkoon kuitenkin Göteborgin lentokenttäkylästä saapuu säännöllisesti hyllyntäytettä. Ahhh! on alaotsikoltaan vaatimattomasti west coast IPA, vaikka 8,1 % vahvuus nostaa oluen DIPA-luokkaan. Cascade, Idaho 7, Chinook, Columbus ja Simcoe. Keskiruskeaa, lievästi sameaa. Tuoksussa hailakasti sitrusta. Kuohkeaa makua, maltaista ja pihkaista kuivaa menoa. Tämä on ihan kohtuullista juomaa. Katkeruuttakin kevyesti takasuoralla. Hedelmäisyyttä tämä kaipaisi, mutta eipä mitään vastenmielistä sentään tällä kertaa tarjolla. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Todd Komarnicki: Bonhoeffer

Redin Bio Rexissä oli elokuvat neljä euroa koko viikonlopun. Varasin lipun tähän elokuvaan, josta en tiennyt ennakkoon mitään. Toki arvasin, että elokuva kertoo natsien vastarintalegendasta Dietrich Bonhoefferista. Englanninkielinen biopic, hyvin perinteiseen tapaan. Komarnicki yrittää tuoda jännitettä rikkomalla aikatason, mutta se vain sekoittaa elokuvaa. Vanhemman veljen kuolema ensimmäisessä maailmansodassa esitetään pasifismin motiivina. Bonhoeffer näkyy käyneen usein New Yorkissa, jossa tutustui Harlemin gospel-jengiin ja jazziin. Itse vastarintateot jäävät epämääräisiksi, mikä oikein oli hänen roolinsa juutalaisten roudaamisessa Sveitsiin ja yhdessä Hitlerin attentaattiyrityksessä. Omituisesti Bonhoefferin teloituspaikkakin on elokuvaan vaihdettu todellisuudesta. Vasta lopputeksteistä selviää, että Bonhoefferin kirjallinen tuotanto oli hänen merkittävin kontribuutionsa. Itse leffassa se ei tule esiin. Kovin keskinkertainen elokuva, sankari olisi ansainnut parempaa.

Gallows Bird Kanuuna

Vielä Gallowsissa tripla-IPA, 10,0 %. Styrian Wolf, Cashmere, Chinook. Hieman samea, sitrustuoksua. Lievästi mausteisuuta, myös hedelmäisyyttö. Alkoholi ei tunnu, näppärää on, hyvin toimii. Mutta siis päähuomio oli edelleen sosiaalisessa tilanteessa Pekan kanssa. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 29.3.2025.

Gallows Bird Unohduksenpolku

Vahvaa skotlantilaista alea, siis wee heavya, 9,6 %, Cashmere, Northern Brewer. Makeaa maltaisuutta. Ei juuri muuta. Karamellia, ei katkeruutta, jää yksiulotteiseksi. Ja siis sosiaalinen tilanne edelleen vahvasti päällä, joten muistiinpanot hajanaisia. Kuvassa taustalla Denon-cd-soitin. Luulin ettei sellaisia ole enää saatavilla. Oma soittimeni on nimittäin rikki. Ehkä nyt hankin eläkepäiville uuden soittimen ja rupean noin 25 vuoden jälkeen kuuntelemaan yli 1000 cd:n kokoelmaani.  Espoo, Gallows Bird Tapiola, 29.3.2025.

Gallows Bird Liukuportaat IPA

West coast IPA, 7,1 %, Galaxy, Chinook, Cashmere. Ei ihan kirkas. Pihkaa on, hedelmäisyyttä myös. Mukava katkeruus. Kainuulaiskaveri Pekka Hyttinen saapui paikalle ja sosiaalinen tilanne tiheni. Tuli mm. ilmi, että juodaan Finlandia-talolta evakuoitujen marmorilaattojen päältä. Olut oli siis ihan ok, mutta ei tyylin huippua. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 29.3.2025.

Gallows Bird Porttiteoria, cask ale

Porter caskista, 6,8 %. Tummanruskeaa, melko hedelmäistä, vähemmän paahteisuutta. Hieman hedelmäistä happamuutta, lievää makeutta. Ei katkeruutta. En nyt oikein innostu, tässä on hieman tökkiviä elementtejä. Cask-käsittely tuo kyllä pehmeyttä, mutta se ei riitä. Tavallaan ok, mutta ei minun makuun optimaalinen. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 29.3.2025.

Gallows Bird Captain Nectaron, cask ale

Päätin lähteä keväisenä lauantaina Tapiolan panimoravintolaan tarkistettuani tarjonnan Untappdista. Positiivisena yllätyksenä pumpussa oli toinenkin oma olut, ilmeisesti aivan uunituore Nectaron APA, 5,1 %. Nectaron varmaan sinkkuhumalana. Kauniisti utuista sameutta, kuohkeaa trooppista hedelmäisyyttä, riittävä runko ja nopeasti voimistuvaa oikein miellyttävää katkeruutta. Erinomaista kamaa. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 29.3.2025.

Goldrust @Playhouse Bar

 Sattuneesta syystä olen viime aikoina silmäillyt entistä tarkemmin perjantain Helsingin Sanomien Minne mennä -palstaa. Eilen aamulla silmiin osui "Goldrust plays Neil Young & Crazy Horse". Nykyään grungen jälkeen levytysuransa aloittaneiden musiikintekijöiden tuotanto ei kiinnosta millään tavalla ja vanhat starat alkavat olla väsyneitä. Oikeastaan ainoa kiinnostava live-musiikki on siten cover-bändit. Ne ovatkin yleensä olleet positiivisia kokemuksia. Ei ole mitään syytä jättää artistin parhaita biisejä soittamatta niin kuin oikukkaat taiteilijat itse usein tekevät. Keikkapaikkana Playhouse Bar (Nokiantie 2-4). Jaaha, ihan tuntematon baari, varmaan jossain Jakomäen takana, ei taida jaksaa kiinnostaa. Vilkaisin kuitenkin karttaa, Nokiantie onkin ihan kulman takana Vallilan ylängöllä. Vierailupäätös syntyi. 

Saavuin paikalle lehti-ilmoituksessa mainitun kelloajan mukaisesti klo 21. Melko pieni neliömäinen baari, varsin tyhjää. Olen hieman vieraantunut musiikkiklubeista, vaikea tietää milloin soitto alkaa. Klo 21:15 bändi ilmaantuikin paikalle, mutta se olikin lämmittelyakti Jari Rättyä & Käärmekeitto. Googletin sen verran, että Rättyä näkyi olevan Kajaanista kotoisin. Jonkinlaista suomirockia, ihan ok, kolmen vartin setti, mutta ei herättänyt mitään tunteita. Sitten roudaustauko ja Goldrust aloitti 22:15. Kolme kitaraa, basso ja rummut. Yksi kitaristeista näytti hyvinkin tutulta. Nopea kuvahaku Googleen, kyseessä on Alivaltiosihteerin Pasi Heikura. Ei mitään seremonioita vaan Cinnamon Girlillä homma käyntiin. Kuulosti erittäin hyvältä ja niin kuulosti koko 90 minuutin setti. Laulajalla sopiva ääni ja kitaroiden äänivalli oli tarpeeksi massiivinen. Ei mitään omia sovituksia vaan uskollisia covereita. Ja kappaleethan ovat ihmiskunnan historian suurimpia saavutuksia. Powderfinger, Country Home, Like a Hurricane, ehkä originaaliakin pitempi Love And Only Love, Hey Hey My My Into The Black ja encorena vielä Down By The River. Yleisöäkin oli kerääntynyt ihan riittävästi. Innokkain eläytyjähahmo yleisöstä kävi minunkin juttusilla ja kehotti bändiä soittamaan vielä Cortez The Killerin. Se olisi ollut ehkä jo liikaa, olin oikein tyytyväinen keikkaan.

Third Moon Rouge River Blood River Prophecy 2024

Kanadan keittoja lisää, paikallinen ontariolainen Rouge River kumppanina, nyt tuplasumua, 8,0 %, Riwaka, Simcoe ja Cashmere, vaaleaa. Melkoisen neutraalit aromit. Varsin täyteläistä, hedelmää on. Ei kovin pehmeää kuitenkaan. Pientä kirpeyttä rungossa, hyvin hiipuva katkeruus. Ei tämäkään huono ollut, mutta tällä kertaa Third Moonin kaksikko ei erityisemmin säväyttänyt. Oluthuone Haka, 28.3.2025.

Third Moon Chains For Change

Pitkänsillan raiteet on poikki, mutta Kampista pystyy edelleen metrolla liikahtamaan nopeasti Hakaniemeen.  Ontariosta sumua, 6,5 %, Mosaic ja Simcoe, sameaa ja vaaleaa. Makeahkoa trooppista tuoksua. Makukin on melkoisen makea, odotin hieman erilaista. Ei siis täysin vakuuta, mutta eihän tässä mitään perustavanlaatuista ongelmaa ole. Oluthuone Haka, 28.3.2025.

Folkingebrew Tuju Northern Feast

Groningenista quadruple IPA, siis QIPA, 12,0 %, Citra, Simcoe, Galaxy. Lappeenrannan laadun laatijat mukana. Hyvältä tämäkin näyttää, vaaleaa ja sameaa. Ananastyyppinen odööri. Mausteisuutta maussa. Makeahkoa trooppista hedelmäisyyttä. Voisi olla hieman pehmeämpi, mutta tässä vahvuudessa juotavuus hyvä, ei voi karkeaksi kutsua. Katkeruutta ei mainittavasti, mutta onhan tämä muutoin miellyttävä. SalamaNation, 28.3.2025.

TankBusters Liquid Poetry

Puolasta TIPAa, 9,1 %, Motueka, Citra ja Kohia Nelson -sekoitus. Hyvä samea ulkonäkö. Yllättävän mausteinen tuoksu, maussakin kirpeyttä, mutta kääntyy kyllä hedelmäisyydeksi. Kuivaa on. Ei peräkärryä. Miellyttävä kokonaisuus, hyvä juotavuus. SalamaNation, 25.3.2025.

Folkingebrew Seven Island New Territory

Groningenin ja Korfun yhteistyötä, 7,0 %. Chinook, Simcoe, Centennial, Citra.  Suhteellisen sameaa, ananastuoksua. Maku kuivahkon mehuinen, ei kovin intensiivinen. Sinänsä miellyttävää kyllä, jälkimaussakin aavistus potkusta. Ehkä silti jää vähän ohueksi. SalamaNation, 28.3.2025.

Ten Hands Splice New And Improved

SalamaNationin baarimestari oli nimennyt tämän soft IPAksi, koska tämä "NEIPA" on täysin kirkas. Karlstadista siis, 6,7 %, 40 IBU,  herukkainen tuoksu. Pehmeä maku, samaa herukan lehtien aromia jatkuu maussa. Ei paljon katkeruutta tässäkään. Alkuperäinen Splice olikin todella samea, joten mielenkiintoinen tapaus. SalamaNation, 28.3.2025.

Deya Glue

Kävin Otavan tiloissa kuuntelemassa Mikko Hautalaa P.E. Svinhufvudin muistosäätiön järjestämässä tilaisuudessa. Jarkko Vesikansa haastatteli ja yleisökin pääsi kysymään. Ajankohtaiset asiat äärimmäisen kiinnostavasti esillä ja Hautalalla oli todella selkeitä ja punnittuja käsityksiä. Aiheina mm. Venäjä, Putin, Ukraina, Trump, republikaanit, NATO, Kiina ja EU. Hautala muistutti EU:n syntyneen turvaamaan rauhaa, ei sotimaan aggressiivista Venäjää vastaan. Lammas ei muutu sudeksi tekohampaita vaihtamalla.

Cheltenhamista sumua, 6,5 %, Citra, Motueka, Nelson Sauvin. Sumuista ja vaaleaa. Sitrusta, ananasta ja persikkaa raikkaasti. Kuivahko runko, mutta ei juuri katkeroa. Oikein puhdasta ja tasapainoista. Pikkulintu Ruttopuisto, 28.3.2025.

Olari Total Tilt!!

Olarin jengi on jo pitkään hehkuttanut tämän oluen saapumisesta. Nyt se sitten julkaistiiin growlerissa ja ehdin vielä Vallilaan ennen sulkemisaikaa. 7,3 %, IBU 500, Bitter Gold Michiganista, Citra, Ekuanot, Simcoe. West coast IPA siis. Kirkas ja vaalea. Pientä utua. Tuoksussa hyvin aprikoosia ja appelsiinia. Täyteläisen hedelmäinen, ei todellakaan pelkkää maltaisuutta niin kuin liian monet modernit west coastit. Pihkaakin ehkä hieman ennen todella tanakkaa peräkärryä. Ei tietenkään viisinkertaista määrää 100 IBUn olueen verrattuna. Mutta kerrankin riittävästi. Kaikesta huolimatta tasapainoa on hyvin, uusi mestariteos Olarin pitkään ketjuun ilman muuta. Olarin Panimo Konepaja, 26.3.2025.

Teemu Nikki: 100 litraa sahtia

 Olutliitto (lähinnä Johanna Siik ja Anikó Lehtinen) järjesti 25-vuotisen taipaleensa kunniaksi ennakkonäytöksen uudesta sahti-aiheisesta elokuvakomediasta. Paikalla oli tuttuja olutharrastajia ja sahtilegendoja, joista tunnistin ainakin Pekka Kääriäisen ja Marjokaisa Piirosen. Pienenä yllätyksenä elokuvan jälkeen saliin marssivat tuottaja Jani Pösö ja päätähdet Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka, jotka kertoivat elokuvan taustoista. Leffa on kuvattu jo pari vuotta sitten ja ensi-iltakin ollut Roomassa viime syksynä. Ohjaaja Nikkikin olisi tullut, mutta kuumetauti oli esteenä.

Teemu Nikki on itselleni täysin tuntematon ohjaaja, vaikka uraa näyttää olevan jo mittavasti. Nikki on kotoisin Sysmästä ja sahtielokuva on kuulemma ollut suunnitteilla jo pitkään. Sysmähän on tunnettu sahtipitäjä ja Nikin veli on alan tekijämiehiä. Elokuva on kesäisessä Sysmässä kuvattu tummahko komedia, oikeastaan hieman vanhoja rillumarei-juttuja muistuttava maalaisfarssi. Varmaan olen väärää kohderyhmää, mutta ei juopumiseen, aineenvaihduntaan ja väkivaltaan nojaava huumori kolahtanut yhtään. Sahdin varastamiseen keskittyvä juoni on löyhä eikä jaksa kiinnostaa. Jännitettä tai rakennetta ei ole havaittavissa. Näyttelijöiden varassa homma toimii sen verran kuin toimii, Ville Tiihosen flegmaattinen Hauki-Hikkanen aika näppärä hahmo. Vakavampana pohjavireenä voi pitää Knihtilän hahmon alkoholismin käsittelyä, mutta aika huonosti se nivoutuu yleiseen kohellukseen. Moni muu kyllä tuntui pitävän elokuvasta kovastikin.  

Elokuvan jälkeen yleisö siirtyi yllättävän monilukuisena Juovan Olari-luolaan Pekan järjestämää Lammin Sahtia juomaan, tuottaja myös. Liian makeaa se on minun makuun, mutta kieltämättä tässä kontekstissa toimi. Olin jo lähtemässä pois, kun törmäsin ikkunapöydässä istuviin päivätyökollegoihin. Siinä olikin hyvä sauma testata Juovan hanassa olevaa uutta erää Olarin Crusty Curb -klassikosta. Hyvässä kunnossa oli. 

Haeseveld Strong Dark

After cinema -oluena Plevnan Siperia Bruuverissa ja sitten vielä koukkaus Ruttolintuun. Tuntematon Brouwerij Haeseveld Gentistä, 8,7 %, 30 IBU. Mahonginruskea. Melko neutraali tuoksu, luumua ja kuivattuja hedelmiä. Pehmeän kuohkea maku, makeaa karamellisuutta runsaasti, mutta hedelmäisyyttä myös. Ei happamuutta yhtään, ei jälkimakuakaan. Pieni pettymys, yksiulotteinen ja liian makea. Pikkulintu Ruttopuisto, 25.3.2025.

James Mangold: A Complete Unknown

Kuulin tietysti 1970-luvun mittaan Blowin' in the Windin kaltaisia Bob Dylan -klassikkoja, mutta en erityisemmin mieltänyt häntä rock-hahmoksi. Enemmän 1960-luvun jo vähän pölyttyneeksi vastakulttuurivaikuttajaksi. 1980-luvulla diggasin todella kovasti Jason and the Scorchers -yhtyeen Dylan-coveria Absolutely Sweet Marie, joka oli minulle ennestään tuntematon biisi. Huomasin sitten Rolling Stone -lehden listauksissa yms, että Dylanin arvostetuimmat levyt ovat 1965-66 tehdyt Highway 61 Revisited ja Blonde on Blonde, Marie on juuri jälkimmäisellä. Hankin cd:t ja silmät avautuivat. Eivät ne minun ideaalikäsitystä rockista vastanneet, mutta hillittömän hyvää musiikkia. Dylanilla on ollut myöhemminkin hyviä kausia, kuten 70-luvun puolivälissä Blood on the Tracks ja Desire. 

Mangold ohjasi 2005 Johnny Cash -biopicin Walk the Line 2005 ja Cash on yllättävänkin suuressa sivuosassa tässä uudessa Dylan-biopicissa, joka pureutuu Dylanin ensimmäisiin New York -vuosiin 1961-65. Eli fokus melkein täsmälleen sama kuin Scorsesen Dylan-rockumentaryssa No Direction Home, joka myös lainasi nimensä Like a Rolling Stonen tekstistä. Dylanhan oli Minnesotassa Little Richardia ja Buddy Hollya diggaillut nuori rock-heebo, joka sotkeutui New Yorkissa paljon itseään vanhempiin folk-kääpiin. Lahjakas biisintekijä ihaili Huntingtonin taudissa kärvistelevää Woody Guthrieta ja nousi folk-sankariksi. Sitten noin 1965 Dylan palasi rockin pariin ja aiheutti pahennusta Rhode Islandin Newportin folk-festivaaleilla käyttämällä sähköisiä soittimia. Tämä folkin ja rockin vastakkainasettelu on Mangoldin leffan keskeinen vastakkainasettelu. Sitä on selvästi paisuteltu. Olen lukenut aika paljon Dylanista, joten mitään varsinaisesti uutta ei leffassa tule esiin. Tapahtumien kulkua on tiivistetty huomattavasti ja Suze Rotolon nimi jostain syystä vaihdettu. Timothée Chalamet on sinänsä uskottava pääroolissa, mutta näyttää olevan koko ajan kännissä. Juudas-huutoja ei Newportissa kuultu vaan vasta seuraavana vuonna Englannissa. Kohtuullisen viihdyttävää menoa kokonaisuutena. 

Laitila Kukko Double IPA

Kolmas kevään Laitila-uutuuksista. Tämäkin Double jää vajaaksi 7,7 % vahvuudella, mutta reippaasti ruskeaa väriä, oikeastaan meripihkainen ulkoasu. Kirkasta tämäkin. Jopa 90 IBU, mittava humalalajitelma Galaxy, Eclipse, Citra, Columbus, Centennial, Cascade. Kuivahumalointia harrastettu, mutta aromit kadonneet tästäkin enkelten osuudeksi. Maussa kevyesti paahtoleipää, hienoisesti mallasta. Hedelmäisyys jää heikoksi, varsinkaan sitrusta ei havaittavissa. Pihkaisuutta ehkä, kuivana sentään runko pysyy. Jälkimaku häviävä. Nyt sentään hieman parempi lopputulos kuin DNEIPAssa, mutta kovin kaukana ollaan Laitilan parhaista. Laitilan brändillä ehkä näilläkin kahdella oluella napataan kannattava siivu vahvempien maitokauppaoluiden segmentistä, mutta tyylipisteitä siitä ei heru.

Liettua - Suomi 2-2

En nähnyt Jacob Friisin avausmatsia Maltalla. Voitto tuli, mutta peliesitys oli ilmeisesti surkea. Nyt heti perään Kaunasissa toinen pakkovoittopaikka, jos Amerikan MM-kisoihin halutaan. Kärjessä hyvävireiset Håkans-Pohjanpalo-Antman, keskikentällä Lod-Kairinen-Kamara. Takalinjoilla Hradecky ja Uronen, muuten hieman hermostuttavampia valintoja. Liettuan pelaajat täysin tuntemattomia, mutta valmentajana mm. Portossa menestyksellä pelannut Edgaras Jankauskas. Upea alku Suomelta, Kairinen viimeisteli Pohjanpalon reboundin jo 3. minuutilla. Håkans rakensi tilanteen. Suomi hallitsi muutenkin tapahtumia suvereenisti. 15. minuutilla Håkans hankki pilkun. Pohjanpalo kiskoi alanurkkaan. Selostaja Matti Härkönen totesi Urosen osaavan belgiankieltä. Mutta peli kulki hyvin. Liettuan Armandas Kučys veti hyvin alanurkkaan, Hradecky torjui. Liettua sai otetta ja 39. minuutilla sitten tulosta, Kučys veti avopaikasta verkkoon. Lodia rikottiin edeltävässä tilanteessa, VAR-tarkistuksen jälkeen maali kuitenkin hyväksyttiin. Jatkossa molemmat topparit Tenho ja Ivanov ottivat keltaisen. Menee vaikeammaksi.

Sekavaa peliä tauon jälkeen, Liettua aktiivisempi. Kamaran siirto Saudi-Arabiaan oli paha pettymys, mutta tunnin kohdalla Kamaralta upea pitkä vapauttava syöttö Antmanille. Tilanne kuitenkin kuivui kokoon. Tunnin kohdalla myös Lod ja Pohjanpalo pois, tilalle Suhonen ja Källman. Suomella puolittaisia tilanteita ja sitten yhtäkkiä pallonriiston jälkeen 69. minuutilla Torinon Gineitis veti kaukaa tolpan viereen. Liettua sai otteen. Katastrofin ainekset ilmassa. 82. minuutilla Källmanin pusku suoraan kohti maalivahtia. Suomi sai tilanteita, mutta perinteisesti onnea ei ole näissä. Hyvä alku, mutta homma sotkeutui jatkossa pahasti. Se oli varmaan nyt sitten tässä. Katseet EM-kisoihin 2028.

Laitila Kukko Double NEIPA

Toinen Laitila-uutuus. Tölkistä kaadettuani lasiin täytyi vielä vilkaista, otinko oikean tölkin käteen. Käytännössä samannäköinen olut kuin edellinen Summer Ale, kirkas ja kultainen. Kun etikettiin pistetään NEIPA, niin taatusti juostaan suoraan olutharrastajan nyrkkiin, jos olut ei ole läpitunkemattoman samea. Tölkissä näkyy myös isolla fontilla alkoholipitoisuus 7,7 %. Se on kovin vähän Double-nimiselle IPAlle, itse en niin tohtisi nimetä. Odotukset oluesta romahtivat siis jo tässä vaiheessa. NEIPAssa pitäisi olla voimakkaat hedelmäiset aromit, mutta eipä sellaistakaan lasista erity. Hyvin neutraali tuoksu. Vehnää, kauraa ja kuivahumalointia luvataan. 23 IBU, Citra, Galaxy, Mosaic ja Simcoe. Hyviä lajikkeita, mutta onko tarpeeksi? Maku on karamellisen makea, ei raikas, pikemmin nihkeä. Geneeristä hedelmäisyyttä, aika hailakasti. Ei jälkimakuakaan. Tunkkainen kokonaisuus, melkoinen kalkkuna. Näin pahaa pohjanoteerausta en muista juoneeni Laitilalta pitkään aikaan.

Laitila Kukko Summer Ale

Laitilalta tuli jo aikaa sitten salkullinen uutuusnäytteitä, mutta maaliskuu on ollut hektinen. Vasta nyt ohut sauma maistaa, ensimmäisenä lasiin kumoutui kesäinen kevyt american ale, 4,6 %, aivan klassisimmat jenkkihumalat Cascade, Columbus ja Centennial. Maris Otter -laatumallasta. Täysin kirkas kultainen väri. Vieno hunajainen tuoksu. Maussa on sitrushedelmää ja herukanlehtiä. Makeutta on, rungon toivoisi olevan hieman kuivempi. Jälkimaustakaan ei oikein voi puhua. Mutta raikasta on ja makuakin enemmän kuin vielä suurempien kilpailijoiden vastaavissa tuotteissa. Tuskin tästä itselleni tulevan kesän suosikkia muodostuu. Eipä sellaista yksittäistä suosikkia ole tällä vuosituhannella muodostunut aiempinakaan kesinä. 

Temperance Very Fond Of Citra

Hagström Rauchweizenin laaduntarkkailua Keski-Pasilassa, hyvässä kunnossa edelleen. Tarjolla myös Temperancen ennenkokeilematon tuote. 6,7 %, american IPA, Citra pääroolissa, mutta mukana myös vähemmän käytetyt Comet ja Ahhhtanum. Keskisamea ulkonäkö, hyvin sitruksinen tuoksu. Yllättävän maltainen ensipuraisu, hedelmäisyys tulee kyllä mukaan pienellä viiveellä. Melko täyteläinen, kuiva, pihkaa tulee mukaan ennen tuntuvaa katkeruutta. Taas laatukamaa Hämeenlinnasta, mutta ehkä ei säväytä aivan panimon parhaiden tapaan. Tower, 24.3.2025.

Bernard MacMahon: Becoming Led Zeppelin

1970-luvulla Led Zeppelin ei ollut suosikkibändejäni. Myöhemmin olen arvostanut musiikkia, mutta en ole esimerkiksi hankkinut kuin kakkos- ja neloslevyn. Livenä kyllä olisi kiinnostanut bändi nähdä. Siksi uusi elokuva bändin alkuajoista kiinnosti. Tämä on perinteinen rockumentary, jossa pääosassa on musiikki, kappaleita soitetaan kokonaan. Plant, Page ja Jones kommentoivat tapahtumia tuoreissa haastatteluissa. 1980 kuolleelta Bonhamilta on löydetty nauhoituksia. Niin huonosti bändiä tunnen tai muistan, että peruskokoonpanolla esiintyminen Yardbirds-nimen alla tuli yllätyksenä. En tiennyt sitäkään, että Page ja Jones soittavat Shirley Basseyn Goldfingerillä. Leffassa käsitellään soittajien lapsuutta ja teini-iän bändejä varsin perusteellisesti. Myöhemmät satanismi-, huume- ja naissekoilut jäävät sivuun, kun musiikki on tosiaan fokuksessa. Leffa onkin tehty täydessä yhteisymmärryksessä bändin kanssa. Kiintoisinta ovat ehkä runsaat tallenteet ensimmäisiltä jenkkirundeilta 1969. Homma loppuu Whole Lotta Loven tahteihin, kun kakkoslevy jyrää miljoonamyyntiin. Ehkä jatkoa on luvassa vaikkapa Being Led Zeppelin -otsikon alla. Kävin ensi kertaa Vallilan Kino Konepajassa, siis leffassa, baarin puolella pistäydyin aiemmin. Melko pieni sali, jonne voi tilata etukäteen tai baarista syötävää ja juotavaa. Itse en niitä kaipaa elokuviin, mutta ei ne häirinneetkään melkein täydessä istunnossa. Erikoisuutena kahden istuttavat tuolit/sohvat, välissä vain tyyny. Saattaa häiritä, jos sattuu isompi ihminen viereen, nyt ei ongelmaa.  

François Ozon: Mon Crime

 En ole ilmeisesti nähnyt ennen yhtään Ozonin elokuvaa, vaikka kyseessä on Ranskan näkyvimpiä nykyohjaajia. Mon Crime on 2023 valmistunut rikoskomedia, joka on selvästi ottanut vaikutteita vanhan Hollywoodin screwball-komedioista. Sijoittuu Pariisiin 1930-luvulle, taustalla ranskalainen näytelmä, josta onkin sovitettu screwball-klassikko True Confession. Nopearytmistä menoa, oikein näppärää, mutta ajankuva ei ole kovin uskottava. Pääosan kaksi nuorta naista vakuuttavia, mutta Isabelle Huppertin rooli vaikuttaa väkinäiseltä. Viihdyttävää kamaa ilman muuta. 

Omnipollo The Veil Triple Amun

Tukholman lähiöpanimosta vahvaa IPAa, 9,0 %. USA:n sisällissodan aikaisesta etelävaltioiden pääkaupungista Virginian Richmondista The Veil kumppanina. Alkon mittauksessa hämmentävät 150 EBU, muuten netissä 65 IBU. Sameaa, kaunista. Trooppiset hedelmät tuoksussa. Maussa on pehmeää nektaria, aprikoosia, mangoa, passionia. Omnipollon brändi tuntuu menneisyyden tunkkaiselta hapatukselta nykyskenessä, mutta virtaa vaikuttaa vanhuksessa vielä olevan. Tämä on ryhdikästä tavaraa. En tiedä mitä Alkon tyypit ovat nauttineet, mutta ei tässä 150 EBUn katkeruutta ole. Panimon oma ilmoitus 65 IBU on uskottavampi, mutta tässä vahvuudessa sekin maussa heilahtaa sivuun. Miellyttävää tasapainoista tavaraa kokonaisuutena. Oluthuone Haka, 22.3.2025.

Sudden Death No Entry

Black IPAa Lyypekistä, 7,2 %, Simcoe, Citra, Chinook, Centennial, Columbus. Panimon ensimmäinen cascadian dark tai india black ale. Tummanruskeaa, lähes mustaa. Melko neutraali tuoksu. Maussa kevyttä paahteisuutta, kuivaa, ei erityisemmin hedelmäisyyttä. Ei oikein kohoa siivilleen, parempaa oli syytä odottaa. Ehkä ei kovin tuore, mutta pieni pettymys kuitenkin. Oluthuone Haka, 22.3.2025.

Azvex Embarrassingly Parallel

Liverpoolista sumua, 6,8 %, Citra, Azacca, Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Trooppisten hedelmien tuoksua tanakasti. Ananasta ja mangoa maussa. Puhdasta ja tuoretta. Jälkimaku jää kuitenkin olemattomaksi, joten ei nouse tyylin huippujen joukkoon. Oikein miellyttävää silti. Oluthuone Haka, 22.3.2025. 

Heller Aecht Schlenkerla Fastenbier Lentbeer 2025

Metrolla Hakaniemeen, Oluthuoneessa paastonajan savuolutta Bambergin klassiselta tuottajalta. Untappdissa tämän vuoden versio on jostain syystä uutena oluena. 5,9 %, Spaltin ja Hallertaun humalia. Upea ulkonäkö, mahongin punaruskea kirkas väri, paksu pienikuplainen vaahto. Hurja palvikinkun savuinen aromi. Savu on junttautunut tiiviisti makuunkin, lähes pureksittavaa kinkkumaisuutta. Raikas maltaisuus tunkee savun alta esiin lähes yhtä voimakkaana. Uskomaton intensiivisyys, kuohkeaa nautintoa. Fastenbier on ehkä suosikkini tämän savukuningaspanimon repertuaarista, mukanahan on myös savustamatonta mallasta, joka tuo tähän lyömättömän tasapainon. Tuskin resepti on muuttunut, eihän täydellisyyttä tarvitse muuttaa. Oluthuone Haka, 22.3.2025.

Solmu Yankee Sheepshank

Suhteellisen syrjäinen sijainti Lauttasaaren Vattuniemen uudehkolla panimoravintolalla. Metroasemalta aika lailla kävelyä. Mielenkiintoisen näköinen rakennus, valoisa iso tila, iso saaribaari. Panimolla on värikästä historiaa Suomusjärvellä. Edelleen samoja oluita tarjolla, ehkä tehty Lohjan UG:llä. Baarimestari tosin kehaisi tarjolla olevan Lauttasaaren tuotantoa, mutta en ole varma joko homma on täällä käynnistynyt. Kevyt pale ale, 4,5 %, tätä en käsittääkseni ole ennen juonut. Tai ainakaan blogiin arvioinut. Ruskeaa ja kirkasta. Maltainen tuoksu. Hyvin maltainen maku, pähkinää. Bitter käytännössä. Vähän katkeruuttakin. Tavallaan ok, mutta uusiakin tuotteita alkaisi kaivata. Puitteet on ainakin tyylikkäät nyt. Solmu Brewery, 22.3.2025.