James Mangold: A Complete Unknown

Kuulin tietysti 1970-luvun mittaan Blowin' in the Windin kaltaisia Bob Dylan -klassikkoja, mutta en erityisemmin mieltänyt häntä rock-hahmoksi. Enemmän 1960-luvun jo vähän pölyttyneeksi vastakulttuurivaikuttajaksi. 1980-luvulla diggasin todella kovasti Jason and the Scorchers -yhtyeen Dylan-coveria Absolutely Sweet Marie, joka oli minulle ennestään tuntematon biisi. Huomasin sitten Rolling Stone -lehden listauksissa yms, että Dylanin arvostetuimmat levyt ovat 1965-66 tehdyt Highway 61 Revisited ja Blonde on Blonde, Marie on juuri jälkimmäisellä. Hankin cd:t ja silmät avautuivat. Eivät ne minun ideaalikäsitystä rockista vastanneet, mutta hillittömän hyvää musiikkia. Dylanilla on ollut myöhemminkin hyviä kausia, kuten 70-luvun puolivälissä Blood on the Tracks ja Desire. 

Mangold ohjasi 2005 Johnny Cash -biopicin Walk the Line 2005 ja Cash on yllättävänkin suuressa sivuosassa tässä uudessa Dylan-biopicissa, joka pureutuu Dylanin ensimmäisiin New York -vuosiin 1961-65. Eli fokus melkein täsmälleen sama kuin Scorsesen Dylan-rockumentaryssa No Direction Home, joka myös lainasi nimensä Like a Rolling Stonen tekstistä. Dylanhan oli Minnesotassa Little Richardia ja Buddy Hollya diggaillut nuori rock-heebo, joka sotkeutui New Yorkissa paljon itseään vanhempiin folk-kääpiin. Lahjakas biisintekijä ihaili Huntingtonin taudissa kärvistelevää Woody Guthrieta ja nousi folk-sankariksi. Sitten noin 1965 Dylan palasi rockin pariin ja aiheutti pahennusta Rhode Islandin Newportin folk-festivaaleilla käyttämällä sähköisiä soittimia. Tämä folkin ja rockin vastakkainasettelu on Mangoldin leffan keskeinen vastakkainasettelu. Sitä on selvästi paisuteltu. Olen lukenut aika paljon Dylanista, joten mitään varsinaisesti uutta ei leffassa tule esiin. Tapahtumien kulkua on tiivistetty huomattavasti ja Suze Rotolon nimi jostain syystä vaihdettu. Timothée Chalamet on sinänsä uskottava pääroolissa, mutta näyttää olevan koko ajan kännissä. Juudas-huutoja ei Newportissa kuultu vaan vasta seuraavana vuonna Englannissa. Kohtuullisen viihdyttävää menoa kokonaisuutena.