Duunarirockin pääluottamusmies Springsteen on ladannut akkuja viime aikoina katsomalla taaksepäin. Viime vuonna ilmestyi The Seeger Sessions, kokoelma vanhoja folk-kovereita akustisella bändillä ja nyt tulee samaa materiaalia elävän yleisön edessä: DVD ja kaksi CD:tä. Seegerin nimi on nyt jätetty pois, hyvä niin, koska Pete Seegerin suhde tähän aineistoon on väljä ja harhaanjohtava. Dublin on sopiva tallennuspaikka, koska mukana on paljon irlantilaisvaikutteisia kappaleita. Springsteen ei juuri yleisölle puhu, mutta ehkä spiikit on leikattu tallenteesta pois.
Bändi on massiivinen, mukana varmaan kaikki mahdolliset akustiset soittimet, puhaltimet etualalla, kuohkea saundi. Niin kuin edelliselläkin levyllä, Erie Canal sopii lauluista ehkä parhaiten Springsteenille. Mukana myös uusia kovereita. How Can a Poor Man Stand Such Times and Live lisäteksteillä soi uljaasti, olisi mielenkiintoista kuulla tästä E Street Bandin rock-versio. When the Saints Go Marching In on tässä intiimi balladi, monta solistia. Yllättävin valinta ehkä Waylon Jenningsin Love of the Common People, rullaa rennosti. Mutta koverit on kovereita, Springsteen on parhaimmillaan oman materiaalin kimpussa ja se on mielenkiintoisinta tässä live-paketissa.
American Land on uusi laulu, julkaistiin viime vuonna Seeger-levyn jälkipainoksissa. Sovitus Dublinissa huvittavan autenttinen irlantilainen vauhtipala Pogues-tyyliin, yleisö menee täysin sekaisin. Vanhasta tuotannosta parhaiten tähän kontekstiin sopii tietysti Nebraskan riisutut folk-tarinat. Atlantic City avaa koko paketin, mutta minusta tämä versio ei toimi, synkästä noir-kujanjuoksusta katoaa pointti kokonaan. Springsteen rohkenee lopulta kajota jopa ehkä kovimpaan saavutukseensa, Highway Patrolman –mestariteokseen. Homma onnistuu, minimaalinen latautunut veljeskronikka on avattu hillitysti kantriballadiksi. Radikaalein kohtelu on Open All Nightilla, se on tässä dixieland jazz/swing/doo-wop/rap-versiona. Oikein hauskaa, varsinkin varmaan paikan päällä.
Rising-levyn suosikkikappaleeni Further On (Up the Road) on tässä mielenkiintoisesti hidas gospel, mutta en erityisemmin tykännyt. If I Should Fall Behind on kai valssi. Long Time Comin’ hyvin samanlainen kuin studiolevyllä. Ensilevyn Growin’ Up laukkaa latinotyylillä ja saman levyn Dylan-vuodatus Blinded by the Light on tässä aivan jotain muuta, ehkä salsaa.
Ei Springsteenin uran huippuhetkiä, mutta ainakin hyvässä kunnossa 58-vuotias mestari on. Eiköhän jatkoa tule vielä pian.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti