Stansted

Kävin Stanstedin lentokentällä muutaman kerran 90-luvun alussa, silloin se oli moderni toimiva kenttä. Ei ole enää. Lennon laskeuduttua bussilla kaukaa terminaaliin, loputtomia kapeita käytäviä, kapeita portaita, liukuportaat ei käytössä. Puolen tunnin passintarkastusjono keskiyöllä, Ryanair lennättää massoja naurettavilla aikatauluilla.

Varasin hotellihuoneen epämääräisestä De Salis –hotellista, noin 5 km Stanstedin kentältä maaseudulle. Perussuunnitelma oli ajaa sinne taksilla, mutta taksivaraustiskeillä oli käynnissä raivokkaita mellakoita. Ilmeisesti olisi pitänyt varata taksi etukäteen. Suunnitelma B:nä soitin hotelliin ja tilasin kuljetuksen. Netin hotelliarvostelukeskustelupalstoilta olin lukenut, että on mentävä niin sanotulle oranssille parkkialueelle riviin E odottamaan kuljetusta. Homma toimi suhteellisen hyvin, vaikka odottelin aluksi sinisen parkkialueen riviilä E, pimeässä sei värikoodit täysin hallinnassa, Auto saapui noin kymmenen minuuttia soitosta.

De Salisin kuski ei paljoa jutellut. Painoi kapeaa pimeää metsätietä kovaa. Jos kuski olisi sarjamurhaaja, niin ruumiin hävitys olisi tällä alueella helppoa. Hotelli keskellä ei mitään, aula vaikutti kähinnä autokorjaamon töiden vastaanottotilalta. Huone kuitenkin ok, tilava, kaikki tarpeellinen toimi, jopa ilmainen wlan. Sitä en tosin ehtinyt paljoa käyttää, kun aamulla takaisin Stanstediin.

Cambridgen suorat junayhteydet peruttu, tämmöistä voi odottaa brittiraiteilta. Hyppäsin Lontoon junaan ja Bishops Stortfordin asemalla odottelin sitten 10 minuuttia Cambridgen junaa. Jälleen kerran totesin Englannin ahtaaksi, rumaksi, pieneksi, kuluneeksi ja hieman epäsiistiksi maaksi. Ainakin jos kyseessä ihmisen rakentamat osat. Vettäkin hieman vihmoi asemalaiturilla. Mutta silti tykkään maasta. Cambridgeen ehdin jo suunniteltua aiemmin ja hotellihuonekin oli valmiina ennen klo 11:ä.