Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
Oppigårds Golden Ale
Haaparanta-tuliaisia riittää. Oppigård on uudehko panimo Hedemorassa, Itä-Taalainmaan vanhalla teollisuusalueella Borlängen ja Avestan välimailta. Fort Braggin tapaan myös tällä alueella on asunut sukulaisiani, mutta Oppigårdin panimossa en ole ehtinyt käymään. Golden Ale on hieman samea, ei kovin hedelmäinen, enemmänkin mäntyinen, hieman öljyinen ja mausteisuuttakin havaittavissa. Jälkimaku on melko ohut, mutta varsin kestävä. Humalaa on lähes riittävästi. Viimeaikaisten Ruotsi-oluiden tapaan tähänkin haluaisi enemmän maltaisuutta.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti