Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Slottskällans Imperial Stout
Haaparannan Systembolaget -vierailulla kyytiin tarttunutta aineistoa. Tämä uppsalalainen voimastout esiintyi äskettäin lähes kaikkien olutharrastajien listoilla, kun olutfoorumilla kysyttiin uutuustoiveita Alkon valikoimiin. Olen aiemmin juonut tätä hanaversiona. 2007-vuosikerta on tumman ruskea, maltaisen pehmeä, jopa kuohkea, tasapainoisen tuntuinen, paahteisuutta, varsin kuiva, jälkimakukin varsin pitkäkestoinen, humalaa ei ole säästetty. Alkoholia 9%, peittyy täysin pääraaka-aineiden taakse. Tyylin perinteiset assosiaatiot rusina, suklaa ja kahvi ovat aistittavissa, mutta hyvin viitteellisesti. Ehkä eilisestä tanskalaisfundamentalistista johtuen hieman perverssisti kaipaa täyteläisyyttä lisää. Se on kohtuutonta, tämä on aivan riittävän tukeva tähän tyylisuuntaan.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti