torstai 1. joulukuuta 2011

Armand Lohikoski: Kohtalo tekee siirron

Suomalainen film noir ei ole hieman yllättäen mikään harvinaisuus, tummasävyisiä voimakaskontrastisia rikoselokuvia syntyi varsin paljon studiokauden lopulla. Tämä vuonna 1959 valmistunut Särkkä-tuotanto käynnistyy sopivan kohtalokkaasti, Kärjen musiikki jyrää ja Harkimon kuvauksessakin on otetta. Alkupuoli vaikuttaa hieman kunnianosoitukselta Teuvo Tulion melodraamoille, todella nopearytmisesti käänteet seuraavat toistaan. Suezin kriisiin viitataan, šakkia pelataan, myös kovapanoksisempaa pokeria, sotavammoja, paksua savua pukkaavia junia, itsemurhayrityksiä, viinaa (White Horse -viskiä), keskenmenoja, tähtitiedettä. Hämmentävä Psychoa ennakoiva post-coitus -kohtaus välkkyvien neonvalojen leikkaamassa makuuhuoneessa, jopa Matti Oravisto ja Tuija Halonen muistuttavat John Gavinia ja Janet Leighiä. Porrasjakso jo selvä viittaus Hitchcockin ajankohtaiseen Vertigoon. Näyttelijäsuorituksiin homma kotimaiseen tapaan horjahtaa odotetusti, komedialliset sävyt tunkevat pinnalle ja loppupuoli on rutiinimaista arvoitusdekkaria kliseisine poliisihahmoineen. Todella mielenkiintoinen alkuasetelma, mutta ei jaksettu vääntää loppuun.

Ei kommentteja: