perjantai 31. elokuuta 2012

Chelsea - Atlético Madrid 1-4

Alkukauden ehkä kaksi kohutuinta pelaajaa, Eden Hazard ja Radamel Falcao, vastakkain Super Cupissa Monacossa. Atlét hirveällä tempolla vauhtiin heti alussa, Falcao nosti ylärimaan. 6. minuutilla jo onnistui, Falcaolta hallittu roikku tolpan kautta. Chelsea tuntui pääsevän peliin mukaan, mutta se oli vain hetkellistä. 19. minuutilla Falcolta kylmä sijoitus ylänurkkaan 14 metristä. 35. minuutilla Galatasaraysta tullut sensaatio Arda rakensi täydellisen hyökkäyksen, mutta nyt Falcao ei saanut sisään. Jakson lopussa Ardalta vielä virtuoosimpi huippuesitys ja nyt Falcao sinetöi hattutemppunsa. Chelsea näytti pelkältä vastaantulijalta, kuten on tapana sanoa. Toisella jaksolla löysempää tahtia, mutta tunnin kohdalla Miranda pompotteli neljännen sisään vapaapotkun jälkitilanteessa. 75. minuutilla toppari Cahill sai kulmahässäkästä Chelsean kuparisen rikki, mutta lopussa taas Arda ja vaihtoturkkilainen Emre kolisuttelivat Chelsean maalikehyksiä. Todella heikolta vaikuttaa Chelsean tilanne, Hazardkin vaisu, mutta tämmöisen näytösottelun perusteella ei tietenkään kannata pitkälle johtopäätöksiä tehdä.

St. Feuillien Grand Cru

Todella masentavan kesätarjonnan lopulla lopulta mielenkiintoinen uutuusolut Alkossa. Vaalea keltainen vahva ale Belgiasta, 9,5%. Tripelin kaltainen hedelmäinen belgihiivainen olut, hieman kirpeää marjaisuutta, mutta ei varsinaista mausteisuutta. Voimakkaan hiilihappoinen, varsin paljon humalaakin, hyvin kepeä kokonaisuus alkoholista huolimatta. Sokerisuus ei pinnassa, vaikka hedelmäisen makea onkin. Ehkä liian laimea, mutta jos belgejä juo, niin tämä on melko lähellä omia optimimieltymyksiäni. Arvostan lambicien ja Orval-tyyppisten oluiden happamuutta, mutta en varsinaisesti ole kehittänyt intohimoa niihin. Useimpien belgien sokerisuus saa lähes poikkeuksetta aikaan hylkimisreaktioita. Tämä olut toimii siis lähes niin hyvin kuin häiritsevän belgihiivan läsnäollessa voi toimia. Ostopaikka Oulu, Raksilan Alko.

torstai 30. elokuuta 2012

DCI Banks, Friend of the Devil

Löyhä jatko-osa pilotille. Tarina jälleen äärimmäisen epäuskottava, näyttelijätyö kompastelee pahemmin kuin aiemmissa jaksoissa. Lopussa kyllä intensiivisyyttä, mutta keinotekoiselta sekin tuntuu. tämä on toistaiseksi sarjan heikoin osa. Pubiympäristöjä, kuvattu pienemmässä Otleyn kaupungissa Leedsin pohjoispuolella. Banksin yksityiselämää ei lisää valoteta, naispoliisin taustaa kylläkin.

North Coast Old Stock Ale 2011

Kalifornian Martinniemi, entinen metsäteollisuuskeskus Fort Bragg on sukuhistoriani takia ikään kuin kotikylä, jonka North Coast -panimon tuotteita on aina ilo nauttia. Yksi parhaista on vuosikertamerkinnällä markkinoitu barley wine Old Stock Ale.  En ole varma vaihtuuko resepti olennaisesti eri vuosina, mutta ainakin ilmoitettu alkoholipitoisuus elää, tässä 2011-versiossa se on 11,9%.  Etikettikin on erilainen kuin alkuvuodesta käsiini saamassani 2010-versiossa. Monsterioluessa maistuu hedelmää, luumua, sherryä, toffeeta. Alkoholia peittyy todella hyvin, hämmentävän pehmeää tälläkin kertaa. Humalaa tarttuu kitalakeen hivenen, mutta makeaakin karamellia on mukana. Aivan erinomaista, monimuotoisuutta löytyy. Tässä vahvuusluokassa omassa, öö, luokassaan. Oluthuone Leskinen, 30.8.2012.

Lille - FC København 2-0 j.a.

Ensimmäisessä osassa FCK voitti 1-0, joten jännitteinen tunnelma Hazardin menettäneen Lillen uudella stadionilla. Lille hallitsi palloa, mutta suhteellisen aneemisesti, FCK terävämpi vastahyökkäyksissä, heti 5. minuutilla Santin pääsi läpiajosta kokeilemaan vierasmaalia, mutta selvästi ohi. 18. minuutilla monetenegrolainen Marko Baša oli tasoittaa, mutta Wielandilta hyvä refleksitorjunta. 43. minuutilla lopulta Kalou pääsi oikealta irti, Wielandin kautta matala syöttö maalin edestä Lucas Dignelle, joka ei erehtynyt. Toinen jakso lähinnä varavaista virheiden välttelyä. Lillen sentterillä De Melolla pari puskupaikkaa, toinen ylärimaan. FCK:n pakka ei hajonnut kertaakaan. Jatkoajalla peli hieman aukeni, heti alussa Jørgensenillä avopaikka ja 105. minuutilla De Melo lopulta onnistui hallitulla puskulla, Nolan Roux'lta yllättävä kääntyminen ennen ratkaisusyöttö. Tanskalaiset eivät saaneet uutta vaihtoa päälle.

tiistai 28. elokuuta 2012

Panathinaikos - Málaga 0-0

Málaga voitti kotiottelunsa 2-0, panoksena Mestareiden liigan lohkovaiheeseen pääsy. Melko varovaista peliä Ateenassa, Málaga selvästi kontrolloi ja yhdellä vierasmaalillahan peli käytännössä ratkeaisi. Heikohkoa tasoa, ei yhtään kunnon tilannetta ensi jaksolla. Andalusialaisveteraani Joaquínilla ehkä paras paikka, mutta heikko viimeistely. Kovia otteita Panathinaikosilta. Toisella jaksolla isänniltä yritystä, mutta taidot eivät riittäneet maalin tekoon. Málagan ranskalaisella Toulalanilla lopullinen ratkaisumahdollisuus, mutta ei onnistunut. Kehnossa matsissa Málaga selvästi parempi ja ansaitusti ensi kertaa näin pitkälle. Osa pelaajista on lähtökuopissa ennen siirtoikkunan umpeutumista, mutta tämä ratkaisu hillinnee muuttokiihkoa.

Atlético Madrid - Athletic Bilbao 4-0

Paulo Roberto Falcão oli 80-luvun alussa maailman parhaita jalkapalloilijoita, paljon parempi kuin jälkeenpäin kuuluisammat brasilialaiset maanmiehensä Zico ja Sócrates. 1986 syntyi Kolumbiassa poika, joka sai keskimmäisen nimensä mestarin mukaan: Radamel Falcao García Zárate. Pari vuotta sitten Porton riveissä Lontoossa en sentteriä ihmeemmin noteerannut, mutta nyt Atléticon hyökkäyksessä jälki on ollut La Ligassa tuhoisaa. Antti Muurisen ja HJK:n pelaajien lausuntojen mukaan Athletic oli viime viikolla Bilbaossa toiselta planeetalta, mutta Madridissa joukkue näytti pelkältä vastaantulijalta. Argentiinalaisen nilviäispelaaja Diego Simeonen valmentama Atlético iski oppi-isä Bielsan Athleticin köysiin heti alussa ja baskit eivät saaneet otetta missään vaiheessa. 20. minuutilla mieletön Falcao-soolo, rajaheiton jälkeen nosti läheltä maalivahtia pallon häkkiin. 10 minuuttia myöhemmin turkkilaisen Ardan tarjoilusta Falcao-pusku hieman yli. 42. minuutilla paitsiotilanteessa uruguaylaistoppari Godinin sokkokeskitys takatolpalle, Falcao viimeisteli kliinisesti. Toisen jakson alussa Athletic hieman ryhdistäytyi, mutta vain hetkellisesti. 58. minuutilla Atléticolle hieman kevyesti pilkku ja Falcao viimeisteli hattutemppunsa. Neljäskin osuma tunnin jälkeen hyvin lähellä, mutta Iraizozin onnistunut refleksitorjunta. Lopussa Atlético painosti herkeämättä, tolpat kolisivat ja Tiago veti ylänurkkaan loppunumerot. Kyyti on kylmää, Suomen ykkösjoukkue on valovuosia jäljessä tässä tyrmätystä joukkueesta, jonka ylivoimainen voittaja on todella kaukana La Ligan kärkiryhmistä.

maanantai 27. elokuuta 2012

Früh Kölsch

Ei kölsch-lasia Perämeren ihmebaarissa, kyllä vetää mieltä matalaksi intiaanikesän lempeän tuulen pyyhkiessä pitkin Rotuaaria. Hedelmäistä viljatuotetta standardilasiin kuitenkin valuu. Raikasta on, kirpeää, hieman vehnäistä fiilistä. Hillitty, mutta päättäväinen humalointi. Früh on klassisimpia Kölnin oluen tekijöitä, jakelupaikka aivan tuomiokirkon kupeessa. Vuosikausiin ei isommassa astiassa ole saatu kölschiä tänne asti, joten ei auta valittaa, kulttuuriteko ilman muuta. Oluthuone Leskinen, 27.8.2012.

Getafe - Real Madrid 2-1

Viikonlopun viimeisessä matsissa todellinen šokkitulos. Madridin paikallisottelussa melkoisen vähän yleisöä, Khedira ja Benzema penkillä. Selvää Realin hallintaa alussa, mutta Getafe rimpuili kohtuudella lähes puoli tuntia. Cristiano Ronaldon tarjoilusta Mesut Özil sai vain ylärimaan. 27. minuutilla argentiinalaiset onnistuivat, Di Marian valmistelusta Higuain sooloili laatikossa sisään. Toisella jaksolla Real omituisen aneeminen ja 53. minuutilla Barradan vapaapotkusta Valera puski Xabi Alonson vierestä häkkiin. Tässäkään vaiheessa Real ei saanut kunnon pyöritysvaihdetta päälle ja Mourinho otti vain teinejä sisään hankkimaan kokemusta. 75. minuutilla vastahyökkäyksessä Albiolin paha arviointivirhe, saattui Colungalta käsivirhekin, mutta joka tapauksessa Colunga karkuun, hallittu syöttö Barradalle, joka viimeisteli kuuluisan voiton. Real käytännössä alistui ja penkillä istunut Fabio Coentrao otti vielä punaisen.

Ismail Kadare: Seuraaja

Blogin kirja-arvio-osa on poikinut monenlaisia oheiskuvioita, mutta nyt ensi kertaa kustantaja tarjosi tuotteitaan arvioitavaksi. Asialla Into, jonka tarjonnasta valitsin tämän tuoreen suomennoksen tunnetulta albanialaistekijältä. 2003 alunperin ilmestynyt romaani on varmaankin käännetty ranskasta, alkulehdillä mainitaan kääntäjän lisäksi albaniankielinen avustaja. Teos sijoittuu kommunismidiktatuurin aikaiseen Albaniaan. Kadare itse toimi Hoxhan aikana politiikassakin, mutta pakeni Ranskaan vähän ennen systeemin romahtamista. Ei siis mikään toisinajattelija.  Mielenkiintoisesti Kadare on syntynyt samassa Gjirokastërin kaupungissa kuin Hoxhakin. 

Romaani kuvaa Seuraajaksi kutsutun miehen epämääräistä kuolemantapausta. Kommunismivaltioissa oli silloin tällöin tapana nimetä ikääntyvälle ykkösmiehelle seuraaja, jonka asema ei ollut kadehdittava. Ennenaikaisia kuolemia sattui esim. Sergei Kiroville, Andrei Ždanoville ja Lin Biaolle, jälkimmäiset Kadarekin nimeää kirjassa. Todellinen esikuva Albaniasta on pääministeri Mehmet Shehun kuolema 1981. Kadare tarkastelee tapausta eri näkökulmista, tavallisen kansalaisen hämmennystä, uhrin tyttären syyllisyydensekaista paranoiaa, uhrin sisäministerikilpailijan horjahteluja, myös sokeutuvan Johtajan suunta kartoitetaan. Itsensä Kadare asettanee arkkitehdin rooliin. Hilpeintä on länsimaisten vakoiluorganisaatioiden näkökulma, ne joutuvat pyyhkimään pölyt Albania-mapeistaan, kun Neuvostoliitto- ja Kiina-välirikoista on jo kulunut aikaa ja muuta ei Balkanin pikkumaasta sen jälkeen ole kuulunut. Takakannessa Kadarea verrataan mm. Orwelliin, Kafkaan ja Kunderaan. Kunderan huumoria Kadare ei tavoita ja Kadare on selvästi realistisempi kuin Orwell kärjistetyissä satiireissaan. Kafkaa lähellä ehkä mennään, yhtä ennaltamäärättyjä ja absurdeja tapahtumat tuntuvat olevan. Humoristisinta on ehkä merkkimiesten toistuvat hautapaikkojen vaihdot suhdanteiden muuttuessa ja kylmäävintä Puolueen asettaminen perheenjäsenten hengen edelle. Jonkinlaista kliinisyyttä ja ennalta-arvattavuutta, jopa pinnallisuutta Kadaren tiheässä proosassa on, ehkä kommunismin todellisuus on jo nyt niin tuttua, että uutta ei ole tarjottavana. Kirjan alussa todetaan kommunismin kadottaneen maisemasta ristit ja kirkonkellot, vaikka selvä enemmistö albaaneista on muslimeja. Todella hallittu pienoisromaani, mutta ei niin innoittava kuin Kadaren maine edellyttäisi.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Osasuna - Barcelona 1-2

Menetin 24 minuuttia ottelun alusta, kun Canal+:n HD-kanava esitti mieluummin Allsvenskania. Barcelonalla naurettava keltaoranssi vierasasu, Xavia ei kentällä näkynyt, sen sijaan Puyol toipunut. Vasemmalla laidalla uusi kasvo Cristian Tello, samoin tietysti kesäostos Jordi Alba. Jukka Raitala ei enää Osasunassa, jonka Joseba Llorente oli tehnyt johtomaalin 17. minuutilla lähietäisyydeltä. Barcelona painosti tutusti, Iniesta ja Messi tuoreessa vedossa. Osasuna sai kovan mylläkän Valdesin maalille ja toinenkin maali lähellä. Toisella jaksolla Osasunalla hyvää prässiä ja Nino hukkasi täysin avoimen paikan. Barcelona otti sisään Pedron, Xavin ja Villan ja ottelu kääntyi parissa minuutissa. Pedron esityöstä Messi survoi tasoituksen ja Osasuna-kapteeni Puñalille suora punainen. Heti perään Messi tarkasti Alban syötön alanurkkaan. Vaikeaa vääntöä, mutta niinhän Barcelonalla usein vieraissa.

Liverpool - Manchester City 2-2

Kovaa tempoa ja dramatiikkaa Anfieldillä, uusia nimiä Liverpoolilla, esim. uruguaylainen Sebastián Coates Aggerin paikalla topparina ja laidalla 17-vuotias Raheem Sterling. Uusi valmentaja Rodgers tuonut Swanseasta keskikentälle Joe Allenin. Liverpoolin Lucas loukkaantui jo 4. minuutilla ja joutui pois. City selvästi terävämpi alussa ja Tevez sai pallon tolppaankin nollakulmasta. Liverpool tuli kuitenkin mukaan ja City-kapteeni Kompany oli viimeistellä omiin 34. minuutilla. Seuranneesta kulmapotkusta slovakkitoppari Škrtel pisti valtavalla voimapuskulla verkon tötterölle. Toisella jaksolla alkoi tapahtua enemmänkin, kun Mancini otti Balotellin pois 63. minuutilla. Tasoitus pahoista virheistä laatikossa, Yaya Toure tekijänä. Suarez kuittasi hienolla vapaapotkulla, kiersi muurin tarkasti. Škrtel teki hirvittävän mokan, taaksepäinsyöttö suoraan Tevezille, joka rankaisi kylmästi. Coast-to-coast -meininkiä, City on edelleen mestaruustasoa ja Liverpool vaikutti tuoreelta. Lopussa molemmilla vielä tilanteita voittomaaliinkin.

Stoke - Arsenal 0-0

Keski-Englannin Stoke on merkillinen monikeskustainen yhdistelmäkaupunki, jolla on vahvat jalkapalloperinteet ja komeaa Britannia Stadiumin nimeä kantava areena. Näin samat joukkueet pari vuotta sitten cup-pelissä, asetelmat säilyneet entisellään. Stoke pelaa vanhanaikaista suoraviivaista energistä peliä pitkillä syötöillä, Arsenal enemmän lyhytsyötöillä. Stokessa ei paljon ulkomaalaisia, Wengerin ryhmässä niitä taas riittää, nyt hyökkäyspäässä tuoreet EM-kisapelaajat Cazorla, Podolski ja Giroud. Aktiivista peliä molemmilta, Arsenal hallitsi, mutta Stokellakin tilanteita. Toisella jaksolla Stoken puolelta kovaotteisempaa peliä, vähemmän tilanteita. Stoken fanit buuasivat Aaron Ramseyn tullessa vaihdosta kentälle. Stoken nytkin kentällä ollut Shawcross katkaisi Ramseyn jalan pari vuotta sitten. Englantilaiskannattajien pimeä puoli ei ole kadonnut mihinkään. Lopussa Giroud oli onnistua kaukolaukauksessaan, vähän yli.

lauantai 25. elokuuta 2012

Juventus - Parma 2-0

Ilman Buffonia ja Chielliniä Serie A -avaukseen lähtenyt Juventus todella flegmaattinen. Parmalla enemmän aloitteellisuutta ja joitakin tilanteitakin. Merkillisin tilanne puolen tunnin jälkeen, laitapakki Lichtsteiner hankki rangaistuspotkun kuviolla, joka saattoi olla paitsio, mutta ainakin selvä sukellus. Oikeusmurha peruuntui, kun chileläisen Vidalin sutaisun torjui koppari Mirante helposti. Arvoitukseksi jäi, miksi myyttinen pilkkumies Pirlo katsoi sivusta vetoa. Toisella jaksolla lopulta piristymistä ja 54. minuutilla Lichtsteiner juoksi Parma-topparien väliin luukulle Asamoahin syöttöön, 1-0. Heti perään Pirlon vapaapotku ohi muurin ja Mirante hautasi pallon maaliviivalle, tuomaristo näki maalin syntyneen. Parma yritti lopussa, Storari sylki palloja, mutta numerot ei enää muuttuneet. Kokonaisuutena Juventukselta vaisu suoritus, ilmeisesti vahvistuksia kärkeen on tulossa Espanjasta.

Chelsea - Newcastle 2-0

Hauska nähdä Chelsean kohuhankinnan peliä, 21-vuotias belgialainen kymppi Eden Hazard Lillestä. Nopea ja terävä, painopiste alhaalla. Oli vakuuttava jo lähes kolme vuotta sitten näkemässäni Lillen pelissä. Chelsea halitsi ensijaksoa totaalisti, Newcastlen isot hyökkääjät todella kömpelöitä. Newcastlen hollantilaistulokas Anita kokematon Torresin kanssa, lahjoitti pilkun, jonka Hazard tempaisi alanurkkaan 21. minuutilla. Yliajalla Torres kiskoi ylänurkkaan näppärän Hazard-kuvion jälkeen. Toisen jakson kovassa sateessa Newcastle aktiivisempi, varsinkin Ben Arfa vedossa, mutta ei tulosta. Chelsea löysäsi tempoa.

SpVgg Greuther Fürth - Bayern München 0-3

Nürnbergin kupeessa sijaitsevalla Fürthillä on menestyksekäs jalkapallohistoria, tosin se sijoittuu ensimmäisen maailmansodan ja Weimarin tasavallan aikoihin. Vielä 1954 kaksi maailmanmestaria tuli Fürthistä. Tämä joukkue on uudempi fuusioryhmä, mutta melkoinen sensaatio nousu pääsarjaan on. Debyyttiottelussa Bayern odotetusti hallitsi tapahtumia totaalisti, mutta tilanteita niukasti. Mönchengladbachista tulleella Bayernin uudella brassitoppari Dantella Paul Breitner-tyyppinen afro-kampaus. Lopulta ensi jakson lopulla kulmatilanteesta Dante puski, flipperipallon sai Thomas Müller sisään. Toinen jakso samaa Bayern-hallintaa, nuori Baselista tullut kosovolaistaustainen sveitsiläinen Shaqiri pirteänä ja kolmas uusi hankinta Mario Mandžukić puski helposti maalin reboundin Robbenin läpiajon jälkeen. Viimeisen maalin teki Robben itse vasemmalta, pallo kimposi puolustajasta häkkiin. Fürthille on helppo ennustaa vaikeuksia Bundesligassa.

Swansea - West Ham 3-0

Hämmentävää nähdä Bolton-legenda Jussi Jääskeläinen itälontoolaisten riveissä Walesin ykkösjoukkuetta vastaan. Ja pahaltahan se näytti, 20. minuutilla karmaiseva moka, Rangelin veto oikealta pomppasi kainalon alta verkkoon. Eläkevuodet edessä? Michael Laudrup Swansean valmentajana ja natiiviespanjalaiset riehuivat kentällä. West Hamin walesiläispuolustaja Collinsilta seuraavaksi karmaiseva moka, hidas syöttö Jässille ja Michu pääsi väliin, 2-0. Jässi hölmöili lisää toisella jaksolla, mutta ei sentään enää yhtä pahoilla seurauksilla. Swansea hallitsi tapahtumia suvereenisti ja kolmannen maalin sai Danny Graham sisään 64. minuutilla, kun lontoolaisten puolustus sahattiin rikki helposti. Swansea tuntuu potentiaaliselta joukkueelta, mutta ehkä rahkeet eivät kuitenkaan riitä sarjan kovimpia ryhmiä vastaan.

perjantai 24. elokuuta 2012

Borussia Dortmund - Werder Bremen 2-1

HD-kanavia Oulussa ilmaisjakelussa, joten pääsin näkemään Bundesligan 50. kauden avauksen Westfalenstadionilta. Melko varovainen alku, heikkoja kaukolaukauksia. Viime kauden mestari Dortmundia huomattavasti nimettömämpi Bremen pirteänä. Dortmundin uusi hankinta Marco Reus pääsi kuitenkin melko helposti vapaaksi 11. minuutilla ja sijoitti alanurkkaan. Błaszczykowskin hieno syöttö ei ehkä ollut suunniteltu aivan näin hienoksi. Ote siirtyi Dortmundille, tempokin parani huomattavasti. Silti Bremenin hollantilainen Elia hukkasi avopaikan maalivahti Weidenfellerille ja kulmatilanteesta Bremenin itävaltalaissentteri Arnautović sai pallon tolppaankin. Dortmund kuitenkin selvästi kontrolloi ja varsinkin laitapakki Marcel Schmelzer todella aktiivinen. 

Toinen jakso alkoi aneemisemmin, Bremenin veskari Mielitziltä refleksitorjunta Hummelsin puskuun kulmatilanteessa. Tasaista pelailua, Dortmund ehkä uskoi yhden maalin riittävän. 75. minuutilla yllättävä tasoitus, epämääräisen tilanteen jälkeen Arnautović heitti luukulle ja EM-kisoissa vakuuttanut tšekkipakki Theodor Gebre Selassie puski pömpeliin. Dortmund-valmentaja Klopp reagoi, Mario Götze sisään ja se oli siinä. Lewandowskin syötöstä Götze runnoi voittomaalin. Bremenillä vielä tasoituspaikka, mutta nyt Arnautović ei onnistunut. Eloisaa peliä, tämä sarja on edelleen ehkä Euroopan yllätyksellisin.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Stallhagen Helles Märzen

Ahvenanmaan ihmeeltä on tullut ennenkin Oktoberfestiin viittaavia oluita, mutta ne olivat punertavampia. Tämä on keltainen hiilihappoinen keskitien lager. Helles-nimi velvoittaisi vahvaan maltaisuuteen, mutta tässä suhteessa tavoitteet jäävät puolitiehen. Suomalaisittain täyteläisyyttä kyllä on ja kokonaiskuva hyvin puhdas, myös negatiivisessa mielessä takapotkun puuttumisen muodossa. Kertaluonteiseksi kokeiluksihan tämä uhkaa jäädä. Helsinki, Kitty's, 22.8.2012.

Nøgne Ø Sunturnbrew

Makeaa, mausteita, lakritsaa, suolaa norjalaiseen tapaan. Savumallasta ja ruista mukana. Turhan iso annos, en tullut tarkentaneeksi kokoa. 11%, 0,4 l 6,50 €, Pikkulinnun ilmeinen maksimihinta hanaoluille. Viskimäistä fiilistä, mutta alkoholi peittyy kyllä hyvin. Lämmetessä muuttuu liian makeaksi. Savuinen rye-barley wine on loppukesän itähelsinkiläisessä lämmössä väärässä ympäristössä, mutta kyllä tämä on silti vakuuttava. Helsinki, Pikkulintu, 22.8.2012.

Närke Jontes Atgeir

Slättölin pohjalta tehty pale ale, 4,9%. Ainakin Tomahawk-humalaa, ravintoloitsija Ristevirran mukaan Columbustakin. Baarimestari Timpesterin mukaan selvästi savunmakuinen, syystä tai toisesta. Varsin neutraali kypsähedelmäinen suutuntuma, jotain nahkeaa savuisuutta kieltämättä hyvin kuivassa jälkimaussa, pihkaisen mäntyinen. Ei kovin monimuotoinen, mallasrunko ohuehko. Slättölin tasolle tämä ei kyllä nouse, vaikka hyvin alas painuu. Helsinki, Pikkulintu, 22.8.2012.

tiistai 21. elokuuta 2012

Borussia Mönchengladbach - Dynamo Kyjiv 1-3

Vasta ensimmäinen uusintakohtaaminen vuoden 1977 Euroopan Cupin legendaarisella semifinaaliparilla. Nyt joukkueet eivät lähelläkään sen aikaista tasoaan, viimeinen karsintakierros Mestareiden liigaan, Alexander Ring Gladbachin avauksessa. Kotijoukkue hallitsi tapahtumia alussa ja 12. minuutilla Ring sai pallon laatikossa, hallittu alanurkkalaukaus pömpeliin. Ote siirtyi vähitellen vieraille, Veloso vakuuttava, Mikhalik sai kulman jälkitilanteesta kimmokkella pallon verkkoon. Gladbach nukahti jatkossa, Jarmolenko täraytti puolustusmokan jälkeen häkkiin vapaasti. Toinen jakso tylsää palloilua, Dynamo varmisteli hienoa asetelmaa. Huipentumana tähtisentteri Luuk de Jong töhri pallon omaan maaliin.

Malmgård Summit Ale

Kevyt kesäale Pernajasta, 4,7%. Hedelmäinen ja voimakkaasti humaloitu, toimii todella hyvin. Hallittua tasapainoa hedelmän ja humalan välillä. Taas vakuuttava osoitus suomalaisen pienpanimoskenen nykykunnosta. Helsinki, Villi Wäinö, 21.8.2012.

Fyne Ales Jarl, real ale

Hoppy blonde ale Skotlannista, vain 3,8%. Hieman samea, hedelmää, hedelmää, katkeroa. Väistämättä hieman ohut tässä vahvuudessa, mutta toimii hyvin. Hedelmä voisi olla hieman raikkaampaa, nahkeamman puolelle nyt kääntyy. Katkerot jatkuvat pitkään jälkimaussa, erittäin ilahduttavaa. Humalaisuus hallitsee selvästi jatkossa, muistuttaa jopa hieman suomalaista ekstreemiriili HODAa, jota ajoittain tässä baarissa tarjolla. Helsinki, Black Door, 21.8.2012.

Bruuveri Starboard IPA

Sameaa tavaraa Kampin panimoravintolassa, 5,5%. Panimomestari Sysilä ehkä vielä lomailee, mutta tuoretta kamaa on saatu tarjolle. Pintin hinta 9,50 € lienee kansallinen ennätys. Hyvin sitruksinen, tämänpäiväiset muut oluet Helsingissä eivät raikkaudessa pärjää. Katkeroakin on reippaasti, voimakkaan makuinen ale, vaikka IPA-lukemiin täyteläisyydessä on matkaa. Vaikea kritisoida mitään, tämä on maukas hedelmäinen katkera olut, kaikki toimii hyvin. Bruuverin olisi nyt ehkä vakiinnutettava hieman tätä vahvempi IPA pysyvään jakeluun. Helsinki, Bruuveri, 21.8.2012.

Stadin Double IPA

Suomalaispanimot ovat tänä vuonna innostuneet sandiegolaisesta oluttyylistä. Bruuveri teki useammankin Arde-oluen ja Vakka-Suomen tuote näyttää levinneen mukavasti Etelä-Suomessa. Nyt asialla Stadi, tosin vahvuudeltaan (7,8%) tämä menee kyllä lähes perus-IPA-luokkaan. Asiaankuuluvan sameaa ja rumanruskeaa. Varsin kevyttä, hillittyä, hedelmäistä, kypsää persikkaa tai aprikoosia. Katkeroa kerääntyy jälkimaussa varsin pitkään. Tässä on persoonallisuutta, vihanneskoulukunta ohitetaan tyystin, tämä on hyvin puhdas. Omalaatuisen kevyt vaikutelma, ei tätä voi pitää tavallisena IPAnakaan, koska sitrusmaisuus puuttuu kokonaan. Raaka-aineet, varsinkin humalalajikkeet, olisi mielenkiintoista tietää. Hienosti toimiva olut tämä on, vaikkei 'perinteisen' tupla-IPAn ominaisuuksia täytäkään. Helsinki, Kaisla, 21.8.2012.

Plevna Mount Whitney American Red Ale

Tamperelainen uutuus on nimetty kalifornialaisesti, joten ehkä humaloinnissa tavoiteltu sikäläistä tunnelmaa. Pehmeä tuntuma, makeahkon hedelmäinen, hieman pihkaa, humalointi on todellakin runsas. Leveällä, ei ehkä kovin pitkään kestävällä tavalla. Aina yhtä luotettavaa laatukamaa, tyylisuunta ei ole kiinnostavimpia, mutta varsin moniulotteinen tästä on saatu. Helsinki, Kaisla, 21.8.2012.

Stadin Helsch

Nerokkaasti nimetty helsinkiläinen kölsch-versio, 4,5%. Ei niin raikasta kuin parhaat paikan päällä Kölnissä, hedelmäisyys on nahkeampaa. Suhteellisen täyteläinen, humalaakin on havaittavasti. Persoonallisempaa otetta voisi toivoa, tai sitten ylivertaista laatua. Stadi on kuitenkin aina mielenkiintoinen panimo, uusia tuotteita tulee ainakin riittävän tiheään ja satunnaiselle vierailijalle aina mukava valinta.Riekossa ilahduttavasti asiakkaita loppuiltapäivästä, toivottavasti laatuolutbaari pärjää Alppilassakin. Helsinki, Maltainen Riekko, 21.8.2012.

maanantai 20. elokuuta 2012

John Sayles: Honeydripper

Perinnetietoinen John Sayles on värkännyt nostalgisen musiikkiperiodipätkän syvimmästä etelästä. Harmony, Alabama, 1950. Gospel ja blues jylläävät rautatiekiskojen toisella puolen, mutta sähkökitara ja rock 'n' roll tekevät tuloaan. Stagger Lee -tyyppistä menneisyyttä kantava Danny Glover esittää velkaisena kituuttavan Honeydripper-klubin isäntää. Kaikki tuntuu luhistuvan kasaan, mutta yöjuna Midnight Special tuo kyläpahaseen Gary Clark, Jr:n esittämän kitarasankarin, jonka keikka pelastaa homman Pabst Blue Ribbonin virratessa. Mukana on Stacy Keachin punaniskasheriffi, puuvillapeltoja ja hihhulikokouksia. 2007 tehtynä tämä on pelkkää myyttistä feelgood-satua, mutta kyllä Sayles kohtuudella saa mukaan tummiakin sävyjä. Tempo on liian staattisen hidas, etelän verkkainen rytmi on tarttunut liiankin raskaana elokuvaan. Ei lähelläkään Saylesin parhaita, mutta loppua kohti tämä paranee mukavasti.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

DCI Banks, Playing with Fire

Taideväärennöksiä, murhapolttoja, pedofiliaa. Taas paljon aineksia ja epäuskottavasti tutkijat sotkeutuvat henkilökohtaisesti tapahtumiin. Mitenkään hienovireisesti tarina ei kulje, ei tämä erityisen vakuuttavalta sarjalta vieläkään vaikuta, mutta päähenkilöiden hahmoissa on edelleen lievää särmää. Suomalaistyylistä arkkitehtuuria Harrogatessa asustelevan lääkärin kämpässä. Banksin ex-vaimon tulevan lapsen isä on graafikko ja Banks itse on rauhoittunut kaksi viikkoa Acapulcossa.

Frank Capra: You Can't Take It With You

Capran kuuluisa komedia, näin tämän viimeksi ehkä 70-luvulla. Äärimmäinen feelgood-leffa, kuten niin monet Robert Riskinin kirjoittamat Capran teokset. Idealistinen elämänmyönteisyys ja aurinkoinen romantiikka on niin positiivista, että väkisin tulee epäiltyä taustalla myllertävän brutaalia tragiikkaa. Ikävä kyllä en pääse tällaiseen satufiilikseen millään mukaan. Jean Arthur on tietysti vastustamaton ja vain 15-vuotias Ann Miller on muka naimisissa viisikymppiseltä näyttävän äijän kanssa.

Bitburger Pils

Kaunis lasi, kaunis olut. Viljainen runko, todella kuivan katkeralta tuntuva humalainen jälkimaku. Tämä on vain tavallinen länsisaksalainen teollisuuspanimon massatuote, mutta kylläpä puraisee maukkaasti pitkän tauon jälkeen. Humalointi on muistamaani reippaampi, hienoa että yleinen laimennusbuumi ei ole Bitburgiin levinnyt. Oluthuone Leskinen, 19.8.2012.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Pohjois-Irlanti - Suomi 3-3

Harjoitusmatsi Belfastin Windsor Parkilla, riipaisevan heikkotasoista peliä. Alussa kunnianosoitus kesäkuussa 48-vuotiaana golfkentälle kuolleelle Meksikon MM-kisoissa 1986  pelanneelle QPR:n ex-toppari Alan McDonaldille, minuutin taputus, en ole moista ennen nähnyt.  Irlantilaiset maalasivat jo ensimmäisestä hyökkäyksestään 7. minuutilla ja toinen ennen 20. minuuttia. Suomen keskuspuolustus surkea, varsinkin Toivio. Helposti tuli sitten Suomenkin maalit, Sparv pukkasi vapaasti ja Brunt yritti antaa maalivahdille, meni paitsiossa olleelle Pukille, varma rankaisu. Ylen lähetyksessä ensi jakso pätkiksi nauhoitettuna, ei saanut kuvaa pelin kulusta. Toinen jakso mitäänsanomatonta palloilua, kunnes 78. minuutilla pelin hienoimmalla suorituksella vaihtomies Hetemaj sijoitti yläristikkoon vapaapotkusta. Toivio mokasi vielä kerran, kaatoi laatikossa ja Paterson tasoitti varmasti pilkulta. Vaikea saada käsitystä iskukyvystä ennen MM-karsintaa, lomalaisiltahan nämä kaikki näyttivät.

tiistai 14. elokuuta 2012

Stadin ESB

Alkon helsinkiläistä uutuutta ehdin viikonloppuna jo eräissä 50-vuotisbileissä maistaa tulvivan Siikajoen latvoilla, mutta arvion tekeminen viivästyi. Pähkinämallas silloin korostui, nyt päälle hyökkää yllättävän makea hedelmäisyys, kypsää klementiiniä, jopa kiiviä. Merkillistä, eivätköhän pullot kuitenkin ole samaa erää, joten maistelutilanne voi aiheuttaa monenlaista variaatiota. Pähkinätoffeen puuttmisesta mukava olut joka tapauksessa, katkeroa kääntyy mukaan näppärästi. Fullersin benchmarkin tapaan alkoholia 5,9% ja lopputulos on kaikin puolin onnistunut. Tässä on ehkä nyt ajatellumpaa otetta kuin monissa Stadin viimeaikaisissa pale aleissa. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko. 

Matti Kinnunen: Miss Farkku-Suomi

2003 ilmestynyt Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi on mukavan onnistunut romaani ja varmaankin Röyhkän teoksista eniten omaelämäkerrallinen. Esikoisohjaaja Kinnunen tavoittaa hyvin romaanin henkeä ja varsinkin aikaa ja paikkaa, Oulu 1977 nähdään juuri niin kuppaisena kuin se todellisuudessakin oli. Yksityiskohtiin on panostettu, yksi onnettomimmista urpoista pitää koko ajan OTP:n verkkaria. Päähenkilö Välde ei oikein diggaa CCR:ää, Rollareita ja Deep Purplea; Lou Reed, David Bowie ja Captain Beefheart kolisevat kovemmin. Tämähän on pientä snobbailua, koska  muistaakseni Röyhkä on jossain vaiheessa pitänyt Stonesin Sticky Fingersiä kaikkein kovimpana levynä. Elokuva on kokonaisilmeeltään vaivannuttava, lähinnä nuoret näyttelijät ovat niin kömpelöitä. Kömpelöähän se elämäkin silloin oli, muttei sitä huvita elokuvasta uudelleen katsoa. Hieman vanhempi polvi sivurooleissa on luontevampaa, Maria Ylipää tummana Karana ja PK Keränen managerina. Rattorina toimii Holiday Innin Stonefoot. Huvittavimmassa kohtauksessa Marcus Hänninen spiikkaa pokkana Kuusrockin käyntiin 35 vuotta harmaampana, mutta varmaankin muuten vetreämmässä kunnossa. Lestapojat on Kinnusen oma dramaturginen lisäys ja kevyestä hilpeydestä huolimatta ratkaisu ei pitkälle kanna. Lopussa mennään myös omille teilleen ja tämäkään sovellus ei terävimpiä ole. Elokuva on harmittavan pehmeä, ilmeisesti on ajateltu liikaa nykynuorison herkkiä tunteita. Ronskimmalla kädellä olisi pitänyt eritteitä roiskia. 

maanantai 13. elokuuta 2012

DCI Banks, Aftermath

Olen lukenut yhden Peter Robinsonin Banks-romaanin ja ei kolahtanut oikeastaan ollenkaan. Sehän ei vielä ennakoi mitenkään tv-sovituksen tasoa, eihän Colin Dexterin kehnoista Morse-jutuistakaan olisi mitenkään voinut odottaa tv-sarjan loistoa. Tässä pilottijaksossa on todella raakaa väkivaltaa, ikävänkin tuttua monista sarjamurhaajafiktioista. Pöyristyttävät rikokset painavat muut vivahteet liikaa taustalle, mutta ehkä tässä sarjassa on jotain viehätystä. Keski-ikäisen päähenkilön ja nuoremman naispoliisin suhde näyttää käynnistyvän yksioikoisesti, mutta loppujen lopuksi sitä käännetään realistisemman kimurantimmaksi. Banksin hahmo ei vielä miltään Morselta tai tänä kesänä Ava-kanavalla esiintyneeltä Gentlyltä vaikuta kiinnostavuudeltaan, mutta ex-vaimo on sentään raskaana, jazzlevyt on järjestetty temaattisesti ja viski maistuu, jos real alea ei jaksa pubiin mennä kiskomaan. Toivottavasti jatkossa tulee lisää omaperäisyyttä. Robinsonin fiktiivinen kaupunki Eastvale mainittiin, myös "Itä-Yorkshire", mutta ilmeisesti kuvattu lännempänä Leedsin karuimmilla kulmilla, myös Bradfordissa. Rosoa on ainakin enemmän kuin Oxfordissa tai maalaispoliisien nummikuvioissa. Tosin sinnekin loppuratkaisussa päädytään.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Woody Allen: Cassandra's Dream

Tuoretta Allen-tuotantoa vuodelta 2007, brittiläinen veljestarina. Allen tuntuu kyllä lopullisesti erkaantuneen ajasta ja todellisuudesta. Näin pinnallista ja teennäistä leffaa ei ole pitkään aikaan eteen sattunut. Jonkinlainen musta komedia, uhkapeliä ja seksiä, paljon puhetta, onttoa ja tyhjänpäiväistä. Philip Glassin musiikki, Vilmos Zsigmondin kuvaus ja Hayley Atwellin ulkonäkökään eivät pelasta mitään. Antiikin kytkös juuri niin keinotekoista kuin vain Allenilta voi odottaa. 

Brasilia - Meksiko 1-2

28 sekuntia ja pallo Brasilian häkissä. ManU-pakki Rafael hölmöili, Aquino tökkäsi pallon pois ja Oribe Peralta rankaisi armotta alanurkkavedolla. Ottelu jatkui sekavalla otteella, Brasilia ei tuntunut toipuvan henkisesti millään. Etelä-Amerikan vuoden pelaaja Neymar vaisu, eikä toinen tähti Oscar vaikuttanut paljonkaan paremmalta. Valmentaja kriiseili jo puolen tunnin kohdalla ottamalla Hulkin sisään. Paikkoja alkoi muodostua ja varsinkin toisen jakson alkua Brasilia hallitsi selvästi. Meksiko pelasi kuitenkin viileän hallitusti ja tunnin jälkeen Marco Fabian sai pallon poikkupuuhunkin saksipotkulla. Sama kulmapotkukuvio kuin Japania vastaan oli onnistua nytkin, mutta Fabian puski vähän yli. Ratkaisu tuli 75. minuutilla, vapaapotkusta Peralta aivan vapaana ja voimapusku laatikosta kaappiin. Brasilialla ei luovuus riittänyt, ei mielikuvitusta hyökkäyspäässä. Antisankari Rafael kikkaili pöljästi uudelleen ja oli joutua sisäiseen käsikähmään Juanin kanssa, valmentaja otti pojan välittömästi ulos. Meksiko herpaantui yliajalla, Hulk kavensi vastahyökkäyksestä ja Oscarilla oli vielä avoin tasoituspaikka, mutta pusku yli. Meksikolle ansaittu voitto ja Brasilia joutuu lähtemään kotikisoihinkin suorituspaineet maksimissa. Olennaisempaa toki MM-kisat ennen sitä.

lauantai 11. elokuuta 2012

Roslund & Hellström: Edward Finnigans upprättelse

Taas tarttui haaviin ruotsalainen kahden kirjoittajan rikosromaani Lars Keplerin tapaan. Tällä kertaa kyseessä miehet, Anders Roslund ja Börje Hellström. Käsittääkseni pariskunnalla ei kuitenkaan ole seksuaalista suhdetta, Roslund on entinen toimittaja ja Hellström entinen suurrikollinen, siis hieman Edward Bunkerin tapainen kirjoittaja. Kirjoittajaparin kolmas romaani vuodelta 2006. Upprättelse kääntyy hieman kankeasti suomeksi, kyseessä rikoksen uhrin saama korvaus, jonkin vääryyden korjaaminen tai hyvittäminen. Koston jonkinlainen positiivinen muoto. Romaani on paha pettymys, tämä on pikemminkin vihaisten keski-ikäisten miesten pamfletti kuolemanrangaistusta vastaan. Lukijan päähän hakataan moukarilla, että kuolemanrangaistus on pelkkä kosto, ei hyvitys. Romaanina todella keinotekoinen ja työläs lukukokemus. Teksti on lörpöttelevän löysää ja tarina täysin älytön. Kun Ruotsissa ei enää kuolemanrangaistusta ole, päähenkilö on alaikäisenä Ohiossa kuolemaantuomittu murhaaja, jota pidetään syyttömänä. Ennen tuomion toimeenpanoa avustajat lavastavat kuoleman ja murhaaja autetaan Moskovan kautta uuteen elämään Ruotsissa. Homma pysyy hallussa useamman vuoden, kunnes oletettu murhaaja potkaisee ruotsinlaivalla suomalaista naisten ahdistelijaa päähän ja todellinen henkilöllisyys paljastuu. Tässä on siis vasta alkuasetelma ja juonen käänteet mutkistuvat vielä huomattavasti. Henkilöhahmot omalaatuisen kiinnostamattomia, työhuoneessa Siw Malmkvistin iskelmiä laulava ja raivokohtauksia saava poliisipäähenkilö ei ole tyypillinen lagom-hahmo, mutta kirjoittajat onnistuvat latistamaan hänetkin. Halpahintainen tunteisiin vetoaminen täydentää fiaskon. Ei todellakaan innosta jatkamaan pariskunnan muiden kirjojen pariin, vaikka ehdin jo alennuslaarista poimia seuraavan romaanin suomennoksen.  

perjantai 10. elokuuta 2012

Tony Gilroy: Duplicity

Käynnistyy lievästi lupaavalla vakoilukuviolla Dubaissa, mutta liudentuu romanttiseksi farssiksi. Shampoofirmojen teollisuusvakoilu ei todellakaan jaksa kantaa jännitettä; ei, vaikka Graalin maljana olisi parannuskeino kaljuuteen. Clive Owen ja yli nelikymppisenä kohtuukunnossa sinnittelevä Julia Roberts ovat hyviä näyttelijöitä, mutta yhteinen kemia ei kasvata kummankaan karismaa. Split screen -tekniikka ei tarpeeksi elävöitä nahkeaa tarinaa, epärealistisuus korostuu. Maisemat vaihtuu tiheään, mutta tarpeeksi miljöötuntumaa ei löydy mistään. Lievää viihdyttävyyttä on, mutta tekijöiden välinpitämättömyys heijastuu pahasti katsomiskokemukseen.

torstai 9. elokuuta 2012

Jyskän Imperial Brown Stout 2009

Neljäs ja viimeinen näyte Mika Laitisen oluista. Nimestä huolimatta lähes musta stout, hyvin paksua nestettä. Etukäteistietojen mukaan tässä(kin) on monimuotoinen raaka-ainepohja. Mukana vaaleampia maltaita, itsepaahdettua ja jopa lepällä itse savustettua mallasta. Käsittääkseni myös mallastamatonta paahdettua ohraa. Nelson Sauvin -humala ja ranskalaiset tammilastut täydentävät keitosta, jonka vahvuus 9%. Tuoksu on yllättävän hedelmäinen paahteisuuden ohella. Hyvin täyteläinen, kevyehkösti savuinen, voimakkaasti paahteinen, hyvin vahvan kahvin vivahdetta, makeuttakin on. Jos kaksi ensimmäistä Jyskä-olutta olivat kevyen raikkaita, niin jälkimmäisissä kahdessa on painavuutta sitäkin enemmän. Jälkimaussa katkerot nousevat esiin, mutta makeus hallitsee sitäkin. Tämä voisi olla kuohkeampi ja omaan makuuni kuivempikin, mutta äärimmäisen vakuuttava olut jälleen. Varmaankin Laitinen on erikoistapaus, mutta kyllähän tämä kvartetti pistää mietteliääksi. Miksi tuhlata aikaansa kaupallisen tarjonnan oluisiin, jos tällaista syntyy ns. kotikutoisesti. Esimerkit olivat vintage-kamaa, mutta Jyskä tuottaa tuoreoluitakin isommista astioista nautittavaksi. Jos Laitisen oluita alkaa esim. Olutverstaan kautta tulla laajempaankin tarjontaan, niin odotukset suomalaisen käsityöoluen tulevaisuudesta kohoavat huomattavasti. Jimmy Carterin vapauttaman kotipanemisen kauttahan USAkin nousi olutmaailman huipulle.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Jyskän Old Nikulainen

Kolmas näyte Rauchmalzin Ouluun rahtaamista Mika Laitisen oluista. Tribuutti Jyväskylän mestariolutkonnossöörille Hannu Nikulaiselle. Laitisen oman luonnehdinnan mukaan old alen ja barley winen väliltä. Tummanruskea hyvin vähähiilihappoinen olut, peräti 11%. Kolme mallasta, kaksi humalaa (Amarillo ja Nelson Sauvin), jenkkitammikuutioita ja mascobado-sokeria. Ei pelättyä siirappisuutta, ainakaan hieman viilennettynä. Puumaisuutta on, luumun pehmeyttä ja yllättävän katkeroinen loppuveto. Alkoholi tuntuu, mutta ei häiritse, muut ainekset leikkaavat sen taustalle. Vahva täyteläinen jälkiruokaolut, toimii erittäin hyvin, vaikkakin "tavanomaisin" Jyskän kolmesta oluesta. Huoneenlämmössä makeus nousee enemmän pintaan, mutta kyllä juotavuus säilyy yllättävän hyvänä.

Jyskän Pils Solera

Mika Laitisen Jyskän panimolla on soleratynnyrisysteemi! Menetelmähän on tuttu lähinnä sherry-ympyröistä, siis tynnyristä ajoittain pullotetaan suurin osa, mutta vain 80-90%, ja vaje korvataan uudella oluella, joka tässä tapauksessa on pilsiä. Laitisen tynnyrit ovat toimineet vuodesta 2008 ja niissä asustaa kolme erilaista Brettanomyces-hiivakantaa. No huh! Tämmöiseenkään en ole ennen käsittääkseni törmännyt, Suomessa ainakaan. Tämän näytepullon pääosa on pantu noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Varsin heikosti vaahtoavaa lievästi sameaa olutta. Tuoksussa selvästi happamuutta ja hevosenloimea. Samat aromit hallitsevat makuakin, kuivaa hedelmää, heilahtelee kuivan lambicin ja Orvalin välillä, enemmän ehkä lambic-vaikutelmaa, vaikka jälkimaussa on kyllä hyvin humalaakin. Jälkimakua lukuunottamatta tavallisesta pilsistä ei ole juuri muuta jäljellä. Alkoholia on 6,5%, mutta Saizenin tavoin tuntuu keveämmältä ja raikkaammalta. Keveys voisi tarkoittaa ohuutta, mutta ei tässä tapauksessa. Laitinen näyttää tekevän mitä tahtoo.

tiistai 7. elokuuta 2012

Jyskän Saizen

Rauchmalzin Oulun vierailun tuliaisia, ei vähempää kuin palkitun jyväskyläläisen kotipanijan Mika Laitisen tuotteita. Miehellä on jo 15 vuoden kokemus ja käsittääkseni hän on mukana toivottavasti tänä vuonna Rönnvikin viinitilalla aloittavassa Olutverstas-panimossa. Nyt ei ole käsillä mitään peruskamaa vaan ensimmäinen esimerkki on belgisaisonin ja baijeriweizenin hybridi. Vehnäolut belgihiivalla, mausteina kuusenkerkkiä, 5,8%. Valitsin tarjoiluastiaksi rihlatun vehnälasin, belgitulppaani olisi ollut vaihtoehto. Voimakasta vaahdonmuodostusta, hiilihappoa kohtuullisen runsaasti kirkkaassa kultaisessa oluessa. Belgihiivan tuoksua, jotain neutraalia pistävyyttäkin. Maussakin heti belgihiivan tuntuma, hedelmää, silti hyvin kuiva. Humalalajike on Styrian Goldings, hillittyä katkeroa. En täysin tunne kuusenkerkän makua, en ole päässyt maistamaan Suomenlinnan kuuluisaa kuusenkerkkäolutta Ainoa. Jotain pihkaista yrttisyyttä on havaittavissa, se ei tällä kertaa siis tulle humalasta. Voimakkaasti hiilihappoinen olut tuntuu hyvin raikkaalta ja keveältä, siis kesäiseltä, ei välttämättä nyt sovellu syysmyrskyn runteleman Oulun fiilikseen. Mausteisuus hieman vahvistuu oluen lämmetessä, kokonaisvaikutelma kääntyy enemmän saisonin kuin weizenin suuntaan. Todella hallittu suoritus, taatusti toimisi hyvin kaupallisessakin tarjonnassa. Mutta enpä ole tällaiseen missään törmännyt.

Meksiko - Japani 3-1

Olympiasemifinaali Wembleyllä. Japanilaiset tuntemattomia, mutta Meksikon pivotena vanha jyrä Salcido ja laidalla ex-Barcelona Giovani dos Santos. Melko eloisaa avointa peliä, Japanilla muutama paikka 12. minuutilla hieno johtomaali. Yuki Otsu sai pallon keskeltä yli 20 metristä , puolivolleysta ulkosyrjällä ylänurkkaan. Meksiko sai vähitellen otetta ja tasoitus puolen tunnin kohdalla kulmapotkun jälkitilanteesta, Marco Fabian puski jalat maassa luukulta häkkiin, merkillistä puolustamista aasialaisilta. Yle onnistui tuhoamaan toisen jakson esittämällä alkuvaiheessa yli 10 minuuttia jotain jonninjoutavaa surffauspalkintojenjakoa. Dramaturginen jännite teurastettiin armotta ja loppuvaiheista ei tahtonut saada mitään selvää. Ilmeisesti Japani kaatui naiiviuteensa. 65. minuutilla Ogihara peippaili maalivahdin avauksesta oman laatikon edessä ja yli-ikäinen Peralta varasti armotta pelivälineen ja kiskaisi sen takaylänurkkaan. Japanilla yritteliäisyyttä lopussa, mutta Meksiko hallitsi tilanteen suhteellisen vaivattomasti. Yliajalla vaihtomies Cortes rynnii keskeltä sisään ja runnoi pallon kaappiin. Mielenkiintoinen finaali, jos Brasilia vastassa, Etelä-Korea tuskin Meksikolle pärjää tämän ottelun perusteella.

maanantai 6. elokuuta 2012

Bruuveri Coral Reef Pretty Baby

Bruuverin Havaiji-sarjaa saatu nyt syystuuliselle Perämerellekin. Ukulele Rockia pääsin alkukesästä maistamaan, mutta ei oikein kolahtanut. Tämäkin on 5,5-prosenttinen IPA, kauniin kultainen väri, vain hieman sameutta. Hyvin kuiva, nyt on humalaa tarpeeksi. Huomattavasti tasapainoisempi kuin Arde-sarjan vahvemmat tuotteet. Ehkä viime aikoina olen saanut liian vähän humalaa, mutta nyt jälkimaun itsepintainen takertuvuus oli todella loistavaa. Mallasrunko periaatteessa riittävä, mutta sitruksen raikkautta voisi vielä ehkä hitusen hilata ylöspäin. Bruuverin panimomestari Sysilällä on IPA-variaatioita jo tuntuvasti ja tässä alkavat loputkin palaset loksahtaa kohdalleen. Kaupungin paras olut juuri nyt, ei epäilystäkään. Oluthuone Leskinen, 6.8.2012.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Seppo Huunonen: Lampaansyöjät

En ole nähnyt Huunosen esikoisleffaa 70-luvun jälkeen, ilmeisesti vain tv-esityksessä 1975. Yllättävän raikkaana säilynyt road movie, jossa päästellään pitkin pohjoisia maisemia Saab 99:llä. Oulussakin pyörähdetään, liikennejärjestelyt näyttävät esihistoriallisilta. En ole lukenut Huovisen alkuteosta, mutta varsin hyvin Huovisen henkeä tuntuu siirtyneen roisiin elokuvaan. Alkuvaiheessa tulee mieleen jopa Kaurismäen Arvottomat, samaan tyyliin kamera leijuu Helsingin yllä, tällä kertaa sumuisessa säässä. Jopa tietokonesaleja vilautetaan, suhteellisen eksoottista 1972. Käsivarakameraa ja nopeita leikkauksia. Aikakauden koomikot Kinnunen ja Lastumäki toistavat tv-kikkoaan ja näyttelijätyö on muutenkin kömpelöhköä. Kohtuutonta alkoholinkäyttöä ja lammasmystiikkaa ei avata tarpeeksi. Käsikirjoitusta olisi voitu ryhdistää ja varsinkin loppu lässähtää lehmänhäntätyylisesti. Kopio ei tosin ollut paras mahdollinen, saattoi olla normaalia lyhyempikin. Huunosen bisarri seuraava teos Karvat onnistui jo huomattavasti paremmin.

lauantai 4. elokuuta 2012

Jacob Bodenwöhrer Jacobator

Session huipentumana doppelbockia Bodenwöhristä Oberpfalzista. Rouhittua ohraa (röstmalz) mukana, hyvin tummanruskeaa ja makeaa. 7,8%, hyvin pehmeä, voimakas olut, superlatiivista kamaa. Monissa pullobockeissa häiritsee usein metallisuus, mutta sellaisesta ei jälkeäkään Alasen oluissa.

Kaiser Veldensteiner Festbier

Kovatasoinen märzen Fränkische Schweizista, 6%. Voimakkaan maltainen ja makeahkoa toffeen tuntumaa. Hyvin maukas, runko on todella tanakka ja humalointikin elävöittää kokonaisuutta. Erinomainen, maistuu todella tuoreeltakin.

Baumburger Dunkle Weiße

Tummassa vehnässä paahtoa hieman, 5,2%. Ehkä humalointikin vahvempi, koska jotain pihkaisuutta aistittavissa. Täyteläinen, banaaniakin enemmän. Kokonaisuutena ei kuitenkaan mikään huippusuoritus.

Baumburger Klosterweiße

Session vehnäosuus vuorossa. Perusweissea Altenmarktista Chiemseen pohjoispuolelta. Aika kevyt alkoholipitoisuus, 4,8%. Kuivahko, mutta ohut. Esterisyys korostuu, mutta banaania vain kevyesti.

Gut Forsting Dunkler Doppelbock

Mahonginruskea paastonajan bock, nyt 7,8%. Makeampaa kuin Flötzinger, ei niin pehmeää, mutta täyteläisyys massiivista. Humalaa ei paljoa, mutta eihän bockeissa yleensäkään ole. Panimo Münchenin itäpuolella.

Flötzinger Josefi Bock

Session raskaampi osuus käyntiin. Rosenheimista amberia bockia, 7,5%. Saman panimon hell ei aikoinaan vakuuttanut, mutta nyt Alasen tarjoama olut oli aivan eri tasoa. Samettisen pehmeä vesi, makeaa, täyteläistä. Pähkinämallasta reippaasti. Selvä huipputuote tässä tyylisuunnassa.

Ægir Rallar Amber Ale

Norjalainen meripihkaolut on pääsiäisolutta täyteläisempää, yllättävänkin maukas maitokauppaolueksi, siis 4,7%. Maltainen, pähkinää, hedelmää, makeahkoa.

Ægir Påskesol!

Näin laadukasta puistodokaussessiota on tuskin ennen Ainolan puistossa / Hupisaarilla nähty. Yleisöä ei ollut paljon, mutta osallistujilla fiilis sitäkin korkeammalla. Tampereen olutguru Timo Alanen, siis nettialias Rauchmalz, on saksalaisoluiden korkein auktoriteetti Suomessa. Mies sattui käymään ensi kertaa Oulussa ja kun tarjoutui maistelusessio Alasen kellarioluista, en epäröinyt hetkeäkään. Sääennustus ei ollut kummoinen, mutta loppujen lopuksi tältäkin osin kuvio kääntyi myönteiseksi, lämpöä oli kohtuullisesti ja sade pysyi loitolla. Aloitus kevyesti norjalaiskamalla, pääsiäisaurinko-olut samea ja hieman mausteinen, 4.7%. Hedelmäinen ale-tyyppinen (ehkä kuitenkin lager?), varsin täyteläinen, humalaakin on kohtuudella.

perjantai 3. elokuuta 2012

Thornbridge Wild Swan

Derbyshirestä white gold pale ale, 3,5%. Voimakkaasti humaloitu kevyt ale. Ehkä jotain mausteitakin katkeruutta terävöittämässä. Kesäinen juoma, mutta olueksi liian ohut. Pivo, 3.8.2012.

Karhupanimo Kellariolut

Porista pukkaa taas uutta olutta, 4,5%. Paljon hiilihappoa, hedelmäinen, ei tarpeeksi viljainen. Katkeroa liian kevyesti ja hiilihappoisuus häiritsee. Raikasta, mutta ei substanssia tarpeeksi. St. Michael, 3.8.2012.

Suomenlinna Spithead Bitter

Helsingistä ennenkokeilematonta bitteriä, 4,5%. Hedelmää ja katkeroa tasapainoisesti. Bitteriksi jopa yllättävän voimakas humalointi. Oikein miellyttävä patio-olut katkeraan makuun, panimo petraa selvästi kohti kansainvälisempää tasoa. St. Michael, 3.8.2012.

BrewDog Anarchist / Alchemist

Pannuhuoneen viereisen Maljan patio pullisteli väkeä lämmittimien alla. Kansainvälisen IPA-päivän lähestyessä puolen yön aikaan poimin pullovalikoimasta tämän vahvemman skottiedustajan, triple IPA, 14%. Siirappisen makeaa, kuivattua, lähes turpeista hedelmää. Katkeroa vain kevyesti, yrttisyyskin pinnassa, sherrymäisyyttä. Tämän vahvuusluokan olueksi kohtuullisen miellyttävä, mutta ei innostava. Lämmitetty terassi kiinteällä lasikatolla toimii hyvin Savon yössä, tällaista konseptia voisi kokeilla muuallakin. Bursasporin šokkitappio KuPSille seuraavana päivänä ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, kun seurasi joukkueen henkilöstön vauhtia Kuopion yössä. Kyseessä ei ehkä avauskokoonpanon pelaajia, mutta täysin ammattimaiselta valmistautuminen ei vaikuttanut. Kuopio, Malja, 2.8.2012.

Vakka-Suomen Puijo

Valtava diasetyylipommi! Länsirannikon virkeän panimon tekemä savolaisolut kokeilee huumorintajun rajoja. Voi suorastaan lilluu oluessa. Ehkä tavoiteltu "onnistuneesti" tšekkityyliä, ehkä epäonnistuttu totaalisti. Keskitäyteläinen ja hieman katkeron puraustakin mukana, 4,5%. Loppuvaikutelmaksi jäi ristiriitainen tunnelma. Kuopio, Pannuhuone, 1.8.2012.

Beer Here Nordic Rye Ale


Ennen vierailematon kuopiolaisbaari Kauppakadulla kirkon kupeessa. Kellarityyppinen paikka, sohvapatio katutasolla. Valikoima hieman pettymys, mutta jotain sentään löytyi. Tanskalaisnorjalainen (pantu Grimstadissa) olut kuohkea ja täyteläinen, lähes paksu, 8%. Hyvin maltainen, makea, rukiin lisäksi sokeriakin mukana. Lisämääreenä modern Scandinavian farmhouse ale. Farmhousen ehkä vihjaamaa happamuutta en havainnut. Ei vakuuttanut, mutta virkisti itäsuomalaisen järvialuepäivän päätteeksi. Voisi toimia kalakukon kanssa. Kuopio, Pannuhuone, 1.8.2012.

Huvila Golden Ale

Hedelmää ja hillittyä katkeroa, 5%. Varsin täyteläinen, mutta ei täysin tasapainoinen. Hieman nahkeutta, ei raikkautta tarpeeksi. Huvilan ravintolasysteemi vaikuttaa aikaisemman tyyppiseltä, vaikka alkuperäinen panimoyritys siirtyikin Uudellemaalle. Soittolava pihalla, loppuiltapäivästä paikalle odotettiin paljon jengiä. Savonlinna, Huvila, 1.8.2012.

Rekolan Kesäkolli

Maratonkonsertin jälkeen polvet lukossa, mutta onnistuin jotenkin etenemään stadionilta Jäähallin parkkipaikan yli Viiteen Penniin. Kovaa tungosta, kuinkas muutenkaan. Onnekkaasti tarjolla uuden vantaalaispanimon esikoistuotetta. Liitutaululla luki ginger witbier. Todella selvästi inkiväärinen, vehnä jää taustalle. Ohut olut, inkivääri hallitsee aivan liikaa, en ymmärrä ollenkaan miksi tällaista maustetta pitäisi olueen lisätä. Mutta sehän on henkilökohtainen ongelma, joten joillekin varmaan maistuu. Rekola on avoimesti esitellyt hankettaan netissä ja todennäköisesti mielenkiintoisempaakin on luvassa. Helsinki, Viisi Penniä, 1.8.2012.

torstai 2. elokuuta 2012

Bruce Springsteen and The E Street Band, Helsinki, 31.7.2012


Dan Federicin ja Clarence Clemonsin kuolemiin Bruce Springsteen on reagoinut paradoksaalisesti laajentamalla E Street Bandia. Korvaajiksi on tullut useita soittajia ja yhtye on paisunut suuremmaksi kuin koskaan. Tämä on johtanut konserttien skaalan laajentumiseen ja keston kasvamiseen, eri ainesosia on niin paljon että entiseen muottiin ne eivät enää mahdu. Tämä osoittautui Helsingin ja minunkin onneksi, kun Wrecking Ball -kiertueen Euroopan osan päätöskonsertti sattui Helsinkiin. Springsteen ja bändi innostuivat yli neljän tunnin konserttiin, joka on joidenkin arvioiden perusteella Springsteenin uran pisin. Springsteen käytti pitkään kolmen vartin väliaikaa noin kolmen tunnin konserttiensa keskellä. Viime vuosina Springsteen on siitä luopunut ja Helsingissäkin siis soitettiin neljä tuntia putkeen. Edes encoreiden edellä ei ollut käytännössä mitään paussia. Kaiken huipuksi Springsteen toimi nyt ex-tempore -pohjalta itsensä lämmittäjänä esittämällä viiden kappaleen soolosetin melkein kaksi tuntia ennen varsinaisen konsertin alkua. Itse missasin tämän, jouduin hakemaan ruokapaikkaa ennen konserttia suunniteltua pitempään, koska sekä Bruuverin että St. Urhon keittiöt olivat kiinni. Mutta missään oloissa en olisi mennyt konserttiin niin aikaisin, että olisin tämän osan nähnyt. Tapaus olikin tietysti suunnattu hardcore-seuraajille, jotka kiertävät kaikki keikat ja jonottavat päiväkausia lavaneduspaikkoja. Pohjimmiltaan episodi osoittaa tietysti taas kerran, miten poikkeuksellinen musiikintekijä Springsteen on.

Itse en edes tiennyt varsinaisen konsertin aikana, että tämmöinen esinäytös oli tapahtunut. Göteborgin jälkimmäisen konsertin Springsteen oli käynnistänyt CCR:n Who'll Stop the Rainilla ja samaan tyyliin Helsingissä startattiin John Fogertyn soolokappaleella Rockin' All Over the Worldilla. Fogerty on nykyään tietysti Springsteenin kavereita, mutta näitä kahta Fogerty-biisiä Springsteen esitti jo River-kiertueella 1981. Massiivinen sointi, mahtava ele, lupaava aloitus. Heti perään toinen kappale vuodelta 1975, Night, melko obskuuri teos, jonka Springsteen tuntuu esittävän juuri niillä keikoilla, joihin olen sattunut paikalle. Perään yksi vanhoista suosikeistani, Out in the Street, jossa samanlainen ärsyttävä jeijei-lisäys kuin esim. Tampereellakin 2009, ei nyt kuitenkaan rikkonut biisiä yhtä pahasti. Upeasti helkkyvä Loose Ends seuraavana, hämmentävästi ilmeisesti ensimmäinen esitys livenä. Prove It All Nightissa psykedeelinen intro, juuri se sama vuoden 1978 kiertueen erikoisuus, josta Springsteen-historioitsijat ovat suu vaahdossa kohkanneet. En ollut uskoa korviani, itse kappalekin junttautui paremmin kuin koskaan.

Mutta Springsteen ei ole vieläkään nostalgia-akti. Odottamattoman tiukan avauksen jälkeen uuden levyn paketti teemakokonaisuutena: We Take Care Of Our Own, Wrecking Ball, Death to My Hometown ja samassa hengessä My City of Ruins. Mietitymmät sovitukset ehkä kuin studioversioissa, muotoutuneet varmaankin kiertueella todella toimivaksi, jopa Death to My Hometown ei läheskään yhtä vaivaannuttava kuin levyllä. City of Ruins paljon parempi talouskriisiin kontekstoituna, se jäi irralliseksi 11/9-yhteydessä. Sitten loksahti taas suu auki, vuodelta 1972 Does This Bus Stop at 82nd Street?, josta en ole koskaan tykännyt vähääkään. Ei se potkinut nytkään, Springsteen on yleensä todella hyvä oman tuotantonsa arvioija, mutta tämä oli kyllä yllätys. Ei sentään tullut saman levyn vielä pahempaa limboa Mary Queen of Arkansas. Mutta seuraava valinta paikkasi välittömästi horjahduksen, ikisuosikkini Be True, River-kauden singlen B-puoli, joka soi nytkin kauniin popahtavasti. Miehellä on todella pokkaa esittää stadionilla tällaista materiaalia, tuskin monikaan näitä kahta tunnisti. Nopea tunnelman vaihdos, karu Jack of All Trades, jossa uhataan ampua talouskriisin aiheuttaneet pankkiirit.

Sitten ehkä konsertin henkilökohtainen huippukohta, Springsteenin koko tuotannon teemojen täydellisin tihentymä, Downbound Train. Lihaksikas uusi sovitus, hieman alkuperäistä nopeampi, kitarat paremmin esillä, toimi superlatiivisesti. Tämäkään kappale ei usein ole ohjelmistossa, joten satumaista tuuria. Jatkona samalla saundilla Because the Night, sekin ehkä nopeampana, mutta olennaisinta Nils Lofgrenin sanoinkuvaamaton kitarasoolo. Viime vuosien keikoilla Lofgren on saanut hyvin tilaa, mutta suoritus tässä kappaleessa ylitti kyllä kaikki aiemmat bravuurit kirkkaasti. Tämä oli konsertin ainoa kohta, jossa Lofgren valokeilassa. Ehkä juuri oikea ratkaisu, kitaroinnin tehot tiivistyivät niin vakuuttavasti, että toisto olisi ollut heikennystä. 

Varsinaisen setin loppuosa hieman rennommalla otteella, Lonesome Day, Darlington County ja hieman vaisu Light of Day. Mainetta niittänyt Shackle and Drawnin teatraalinen show todella vakuuttava, tästä voisi tulla pysyvä numero myöhemmillekin kiertueille. Waiting on a Sunny Dayssa noin 10-vuotias vieraileva solisti, varmaankin sovittu juttu. Pitkä latautunut spiikki Back in Your Armsissa, muutenkin hieno suoritus harvinaisesta biisistä.  Hieman harmittavasti perään The Rising, joka ei mielestäni ole Springsteenille tarpeeksi tasokas. Badlands myös ikävän laimeasti esitettynä, kappalehan olisi kuningasluokkaa ja ansaitsisi paremman kohtelun. Keikan pohjanoteerauksena Land of Hope and Dreams, josta en suostu tykkäämään millään. Ehkä Springsteenkin lopulta tajuaa pointin, kappaletta ei pitkitetty kuten pahimmissa versioissa. Tässä vaiheessa siis oma fiilikseni hieman notkahti, mutta onneksi se oli tilapäistä.

Clarence Clemonsin kuolema heijastui vahvasti ensimmäisessä encoressa We Are Alive, mutta kappaleen esittely ja massiivisen latautunut esitys nostivat sen geneerisiin sfääreihin, aivan eri tasoille kuin eksentrinen levyversio. Sitten pelkkää murhaa, hätkähdyttävä niittaus Born in the USAlla, Springsteenin laulusuorituskin tuntui vielä kylmäävämmältä kuin ensikuulemalla 1984. Born to Run samalla muotilla, vaikka kitarat välillä häipyivätkin jonkin fiban takia. Sitten taisin kuulla livenä ensi kerran Devil With the Blue Dress Medleyn, joka oli Springsteenin 70-luvun keikkojen vakituinen päätösnumero, tunnetaan myös nimellä Detroit Medley, mukana osia mm. Good Golly Miss Mollystä, C.C. Riderista ja Jenny Jennystä. Mielessä kävi ensi kerran, että ehkä pitkä keikka nyt loppuu tähän.

Niin ei käynyt, Glory Days kuohkeasti ja Dancing in the Darkissa kaksikin tyttöä lavalle, toisen Springsteen ohjasi veljenpoika Jake Clemonsin partneriksi. Tenth Avenue Freeze-Outissa bändi katkaisi soiton kohdassa "and then the big man joined the band", screeneille heijastui kuvia Clarence Clemonsista. Yleisö taputti äänekkäästi, toinen reagointitapa olisi ehkä yhteinen hiljaisuus, mutta tämä oli varmaan korrektimpaa ja niin kai dramaturgisestikin suunniteltu. Tässäkin otaksuin jo mahdollista päätöshetkeä.

Southside Johnny oli Helsingissä, keikka seuraavana päivänä Tavastialla. E Street Band esitti Southsiden ensimmäisen levyn nimibiisin I Don't Want To Go Home, joka on levyn tuottaja Little Steven Van Zandtin kirjoittama. Luontevaa olisi ollut Southsiden vierailu lavalla tässä kohtaa, mutta Springsteen ja Van Zandt duetoivat homman kahdestaan. Jälkeenpäin Southside selitti poissaoloaan aikaerorasituksella. Joka tapauksessa biisi sopi loistavasti pitkän keikan tunnelmaan, vaikka suoritus ei kovin intensiivinen ollutkaan.

Keikka ei loppunut tähänkään, massiivinen versio Jackie Wilsonin soul-hitistä Higher and Higher. Tähänkin Southside olisi soveltunut mukaan, mutta Springsteen suoriutui ilmiömäisesti. Perään vielä loppumatonta jammausta Twist and Shoutilla, väliin vähän La Bambaa ja neljä tuntia saatiin kasaan.

Ilman muuta monipuolisin todistamani Springsteen-keikka, monella tapaa varmaan paraskin, mutta silti väitän ensikokemukseni 1988 Tukholmassa olleen vielä kovemman. Kuten kaikki ovat huomanneet, kohta 63-vuotiaan Springsteenin fyysinen kunto on aivan uskomaton ja jaksan edelleen hämmästellä hikoilun vähäisyyttä. Nuorempanahan mies vaikutti lähes suihkulähteeltä keikoillaan. Tuskin tämä tähän loppuu, edes stadion-ympäristöissä, nuoremmista ei ole vastusta.

Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA, hanaversio

Ehkä vähemmän yrttinen kuin pulloversio, tuoreutta löytyy. Parempi vaikutelma, mutta vihannesta tämä pukkaa silti. Jos Bruuverin Arde-tyyppiset kokeilut tässä tyylisuunnassa eivät täysin klikanneet, niin ei Uudessakaupungissakaan aivan ole osuttu maaliin. Joskus olen kuvitellut, että vahvojen oluiden teko, esim. imperial stoutien, on huomattavasti helpompaa kuin kevyiden, mutta maukkaiden oluiden. Tupla-IPAn valmistaminen ei ehkä olekaan niin simppeliä. Helsinki, Pikkulintu, 31.7.2012.

Ruosniemen Pikkupomo

Upouuden porilaispanimon olut, 6%, hedelmäinen, raikas, ei humalaa kovin paljon, mutta hyvin tasapainoinen. Positiivinen yllätys ilman muuta, jo kolmas panimo Porissa. Kaupunkihan on ihan käpykylä Ouluun verrattuna, mutta Oulussa ei ole yhtäkään saatu aikaan. Humalointia voisi terävöittää, muuten laadukas suoritus. Pomon keikkaa odotellessa pikkupomo sopii hyvin asetelmaan. Helsinki, Pikkulintu, 31.7.2012.

St Austell Admiral's Ale

Cornwallin tutusta panimosta pullokäynyttä alea, 5%. Pehmeää, karamellia, leipää, hedelmää, pähkinää, katkera jälkivetokin Cascade-humaloinnin ansiosta. Ihan ok. Helsinki, Hilpeä Hauki, 31.7.2012.

Slottskällans Zeven

Eteläisen Jyväskylän Vihreä Haltijatar (Haltiatar?) jäi edelleen tuntemattomaksi baarisuuruudeksi, koska se oli maanantai-iltana kiinni. Takaisin Harryyn, alkuillasta turmeltuneessa kunnossa ollut Zeven nyt tarjoiltavissa. Ruotsalaisolut osoittautuu belgityyliseksi, lähinnä dubbelin kaltaiseksi. Maltainen, mausteinen, ehkä inkivääriä. yllättävän hyvin humalaakin. Olutta valmistaja luonnehtii vitsikkäästi black saisoniksi, mutta pihkahumalasta huolimatta ei vakuuttanut kokonaisuutena. Jyväskylä, Harry's, 30.7.2012. 

Stadin American Dark Ale, pulloversio


Hanaversiota (4,7% -> 4,5%) hieman kevyempi variaatio. Musta, kypsää hedelmää ja humalaa. Humalaa nyt aiemmin aistittua enemmän, lähes pihkaisesti, joten olut lähestyy Cascadian Dark Ale -tyyliä. Monimuotoisen maukas olut. Jyväskylä, Old Brick's Inn, 30.7.2012.

Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA

Tupla-IPA on suomalaisessa oluttarjonnassa niin harvinainen tapaus, että Vakka-Suomen uutuuteen oli välittömästi tartuttava, kun se jyväskyläläisbaarin pullolistalta löytyi. Tumman ruskeaa ja sameaa, yrttisen vihanneksinen, tuoreesta sitruunaa ei tietoakaan. Katkeroa on, mutta kovin nautinnollista ei sekään. Tanskalainen alan mies Kissmeyer mukana valmistuksessa ja samat tanskalaiset virheet tuntuvat toistuvan tuloksessakin. Seitsemän (?) uusiseelantilaista humalaa, mutta luvattu greippi jää vaisuhkoksi. Vehnämallaskaan ei tarpeeksi pyöreytä makua, harmittava pettymys. Jyväskylä, Harry's, 30.7.2012. 

Stadin Savuruisstout


Uusi baari Jyväskylän kävelykadulla aivan Old Bricks Innin vieressä. Harry's -nimi tuo mieleen klassisen amerikkalaisbaarin Venetsiasta, mutta ilmeisesti nimi viittaa jyväskyläläiseen autourheilja Harri Rovanperään, joka on yksi paikan omistajista. Hieno tilava baari, leveä tiski kävelykadun suuntaisesti, keskieurooppalaista grand cafe -tyyliäkin sisustuksessa. Painajaismainen helle kaupungissa, mutta onneksi terassilla käy lievä tuulenvire. Stadilainen olut 5,9%,  kahvia, suklaata, kuohkeaa. Paahtoa reippaasti, tuorettakin. Nahkean kuiva jälkimaku, ei makeutta. Maitoista happamuutta suhteellisen paljon, mutta savu jää lähes rekisteröitymättä. Yksi panimon paremmista tuotoksista ilman muuta. Jyväskylä, Harry's, 30.7.2012. 

Keski-Suomen Ilmailumuseo





Tikkakosken lentokonemuseo on roikkunut vuosikausia vierailuohjelmassa toteutumatta. Nyt runnoin sen väkisellä Springsteen-reissun ohjelmaan, vaikka seurauksena Tampere putosikin tältä kesää vierailuohjelmasta pois. Rallikilpailun takia Jyväskylä onnistui vain ennen keikkaa ja keikan jälkeen Tampere ei onnistunut jonkin chili-yhtyeen takia. Erikoiskiihokkeena kohta Tikkakoskelta ilmeisesti Pensacolaan palaava restauroitu Brewster. Sensaatiomaisesti vienalaisesta järvestä muutama vuosi sitten ongittu Brewster olikin selvästi museon kiihdyttävin kohde. Yllättävän hyvässä kunnossa kaikin puolin, luulin jäännöksen olevan paljon heikommassa tilassa. Rumaa ja voimakasta hyönteistä muistuttava Brewster on taatusti ollut sotataivaalla unohtumaton elämys.  Entisöity Messerschmitt näytti sen rinnalla steriililtä lelulta. Mielenkiintoista nähtävää oli myös suomalaisten sota-aikana varaosista kokoamat Brewster- ja Messerschmitt -variaatiokopiot. 70-luvun MiGeissä ja Drakeneissa hyytävää kylmän sodan henkeä. Erinomaisen kompakti ja hyvällä maulla koottu näyttely.