Roslund & Hellström: Edward Finnigans upprättelse

Taas tarttui haaviin ruotsalainen kahden kirjoittajan rikosromaani Lars Keplerin tapaan. Tällä kertaa kyseessä miehet, Anders Roslund ja Börje Hellström. Käsittääkseni pariskunnalla ei kuitenkaan ole seksuaalista suhdetta, Roslund on entinen toimittaja ja Hellström entinen suurrikollinen, siis hieman Edward Bunkerin tapainen kirjoittaja. Kirjoittajaparin kolmas romaani vuodelta 2006. Upprättelse kääntyy hieman kankeasti suomeksi, kyseessä rikoksen uhrin saama korvaus, jonkin vääryyden korjaaminen tai hyvittäminen. Koston jonkinlainen positiivinen muoto. Romaani on paha pettymys, tämä on pikemminkin vihaisten keski-ikäisten miesten pamfletti kuolemanrangaistusta vastaan. Lukijan päähän hakataan moukarilla, että kuolemanrangaistus on pelkkä kosto, ei hyvitys. Romaanina todella keinotekoinen ja työläs lukukokemus. Teksti on lörpöttelevän löysää ja tarina täysin älytön. Kun Ruotsissa ei enää kuolemanrangaistusta ole, päähenkilö on alaikäisenä Ohiossa kuolemaantuomittu murhaaja, jota pidetään syyttömänä. Ennen tuomion toimeenpanoa avustajat lavastavat kuoleman ja murhaaja autetaan Moskovan kautta uuteen elämään Ruotsissa. Homma pysyy hallussa useamman vuoden, kunnes oletettu murhaaja potkaisee ruotsinlaivalla suomalaista naisten ahdistelijaa päähän ja todellinen henkilöllisyys paljastuu. Tässä on siis vasta alkuasetelma ja juonen käänteet mutkistuvat vielä huomattavasti. Henkilöhahmot omalaatuisen kiinnostamattomia, työhuoneessa Siw Malmkvistin iskelmiä laulava ja raivokohtauksia saava poliisipäähenkilö ei ole tyypillinen lagom-hahmo, mutta kirjoittajat onnistuvat latistamaan hänetkin. Halpahintainen tunteisiin vetoaminen täydentää fiaskon. Ei todellakaan innosta jatkamaan pariskunnan muiden kirjojen pariin, vaikka ehdin jo alennuslaarista poimia seuraavan romaanin suomennoksen.