Philip Kerr on kirjoittanut muutakin kuin
natsinoiria. Tämä 1999 ilmestynyt romaani liittyy JFK-lajityyppiin, jossa hyvää jälkeä ovat tehneet esim. James Ellroy ja
Don DeLillo. Tosin natseista Kerr ei täysin pysyttele nytkään erossa, tarina käynnistyy tiheällä kuvauksella Buenos Airesista kesällä 1960, tarkka-ampujan kohteena on Dr. Helmut Gregor, siis Josef Mengele. Koska Gregor kuolee, niin Kerr naulitsee kontrafaktuaalisen asetelman mahdollisimman vakuuttavasti. Seuraavassa kuviossa toimeksiantaja (tunnettu mafiahahmo John Roselli, Kerrin kirjassa Rosselli-muodossa) väittää tunteneensa Raymond Chandlerin Paramountin ajoilta. Kerr kirjoitti jo Berlin Noir -sarjassa Chandler-vaikutteisesti ja jatkaa samalla tyylillä tässä trilleri-kontekstissa.
En muista ennen kuulleeni, että CIA:ta olisi kutsuttu Springsteen-viittauksellisesti E Streetiksi, mutta 1960 CIA:n pääkonttori todellakin sijaitsi DC:n Foggy Bottomin E Streetillä ennen Langleyn kampuksen valmistumista. Toiseksi kohteeksi asettuu Fidel Castro, mutta valmisteluvaiheessa päähenkilö suorittaa pari tehtävää ikään kuin verryttelynä, toinen hyytävästi Psychon esityksen aikana. Sitten henkilökohtaiset panokset kohoavat, juonen näppärää käännettä ei ole syytä paljastaa, mutta Castro unohtuu ja kohteeksi tarkentuu JFK. Päähenkilö on ollut Pohjois-Korean vankina ja kuvio muistuttaa ehkä muutenkin liikaa The Manchurian Candidatea. Lopussa on vielä uusi käänne, mutta sitä ennen Kerrin veto hieman hiipuu ja lopputulos tuntuu ristiriitaiselta. Ei varmaan Kerrin parhaita, mutta mukavasti levottomuutta herättävä lukukokemus kaikesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti