skip to main |
skip to sidebar
Mahtipontisesti nimetty kellaribaari Durangon pääkadulla. Yli 40 hanaa, suhteellisen harvinainen tasasivuinen neliötiski. Durangon panimobaareissa oli hillitön meininki, mutta täällä syyskuun lopun maanantai-illan apaattisuus pääsee esiin. Ei siis juuri muita asiakkaita. IPAa Grand Junctionista Coloradon länsiosasta, Durangosta pohjoiseen. Särkyneessä airossa 5,8%, ei sitrusta, geneerisempää hedelmää, lievästi makea, katkeroa varsin vähän. Siis aika heikko ikävä kyllä. Durango (Colorado), Lady Falconburgh's Barley Exchange, 29.9.2014.
Jälkiruuaksi hanaolutyhdistelmä kahta Steamworksin imperial IPAa kypsytettynä puoli vuotta Stranahanin Colorado Whiskey -tynnyreissä. Siis Conductor IIPA ja Elephant Rider IIPA tasaisesti sekoitettuna. 9,2%, 97 IBU. Tuoksuu kypsälle hedelmälle. Tammi puskee maussa heti esiin, peittää hedelmää. Vaniljaa tietysti, makeutta, alkoholikin puskee esiin. Katkeruus jäi heikommalle, mutta barleywine-tyylillä tässä saavutetaan jo parempia tasoja. Puu ja hedelmä korreloivat aika näppärästi yhteen. Jälkiruokaoluena ei hassumpi. Poikkeuksellinen 8 unssin tarjoilu. Durango (Colorado), Steamworks, 29.9.2014.
Durangon keskustan suuri panimoravintola. IPAssa 6,3%, 65 IBU. Hyvin kirkas, ei sitrusta, karamellisemman hedelmäinen, selvä pettymys korreloituna Carverin versioon, katkeruuskin kevyttä. Iso paikka, 18 hanaa, caskissa caramel stout. Southwestern burger kyllä toimi tässä yhteydessä. Tosin tulisuudellaan leikkasi loppujakin makuja oluesta pois. Durango (Colorado), Steamworks, 29.9.2014.
Carverin tupla-IPAssa kypsempää hedelmää, ehkä liian makeaa, karamellia. Raikasta tämäkin on, mutta ei oikeaa DIPA-tasapainoa. Katkeruus voisi olla paljonkin tuhdimpaa. Mutta kylläpä tuntuu hienolta palata Coloradoon vaisummilta olutalueilta. Durango (Colorado), Carver, 29.9.2014.
Coloradon Durango jo tällä matkalla tyypillinen laskettelukeskus, Jacksonin, Ketchumin ja jopa Flagstaffin tapaan. Ultrasiisti hipsterikylä Animas-joen laaksossa. Carver tyylikäs brewpub pääkadulla, perustilan ohella takana patio ja back bar, 12 hanaolutta. IPAssa sitrusta ja pihkaa. Hieno hedelmän ja katkeruuden yhdistävä jälkimaku, tuoretta ja raikasta. Hienoa tavaraa. Durango (Colorado), Carver, 29.9.2014.
Varsin tylsää ajoa Route 66 -reittiä taaksepäin Flagstaffista Gallupiin, alkumatkasta pysähdys Barringer Meteor Craterilla. Sitten New Mexicon itälaitaa pohjoiseen Farmingtoniin. Myrskyrintama vetäytyi edessä koko ajan poispäin. Myöhemmin selvisi, että läheisillä vuorilla satoi tänään lunta. Farmingtonin ydinkeskustassa moniosainen panimokompleksi, tuli käytyä hieman karummassa tap and gameroomissa, siistimpää menoa varmaan itse Eatery & Brewhousessa. Välissä vielä banquet house ja pizzeria.
Arizonan heikon IPA-tarjonnan jälkeen newmexicolainen IPA tuntui kuin lähdevedeltä janoiselle aavikon vaeltajalle. 6%, sitrusta reippaasti, kohtuutuki maltaalta ja kestävyyttäkin riittää jälkimakuun. Katkeruus ehkä silti heikoin osa, vajaaksi jää. 12 omaa olutta taproomin hanoisssa. Aivan puhtaalta IPA ei kuitenkaan tunnu, jotain sivumakua. Mutta baarissa soitetaan Bob Segerin Sunspot Babya, se kyllä nostaa oluenkin pongoja automaattisesti. Farmington (New Mexico), Three Rivers, 29.9.2014.
Onnekas vilkaisu motelliin tallustellessa geneerisen irlantilaisbaarin hanatarjontaan. Tarjolla Uptownista loppunutta Mother Roadin mustaa IPAa. Tietysti sitä olisi ollut tarjolla Mother Roadin omassa taproomissakin, mutta näin kiivastahtisella reissulla ei oikein viitsi käydä samassa baarissa kahta kertaa. Siis 8%, IBUjakin 100, paahteinen vahvasti, kuiva, mutta ei erityisen katkera. Mother Road on selvästi Flagstaffin oluttoivo, tämä on aika hyvä paahtokahvinen stout, vaikka Cascadian Dark -tasolle ei vielä päästykään. Yllättävää, että näin ruudikas tuote isommassa jakelussa. Collins jo suhteellisen vanha baari, 1997 perustettu. Lisäpisteitä oluen nimeämisestä Hank Williamsin biisin mukaan, vaikka teos onkin Leon Paynen originaali. Flagstaff (Arizona), Collins, 28.9.2014.
Mother Roadin kölsch oli niin vaisua, että pakko kokeilla vielä jotain muuta. Amberia naapurikaupunki Sedonasta, tätäkin olen maistellut jo jollain aiemmalla Arizonan reissulla. Muistikuvat parempia, nyt kevyen hedelmäinen, karamellia, lievä mausteinen sivumaku. Ei katkeroa, ei tämäkään fiilistä parantanut. Pohjois-Arizonan olutskene ei kovin vakuuttavaa kuvaa jättänyt. Tämä oli toki osittain jo ennestään tiedossa.
Flagstaffin kaupunki sen sijaan on ultramiellyttävä korkeiden vuorten, havumetsien ja aavikkotasankojen leikkauspisteessä. En muista myöskään toista kaupunkia, jossa USA:n pääradan kaltainen väylä halkoisi kaupunkia yhtä eleettömästi. Radalla ei mitään eritasoylityksiä Beaver Streetin ja San Franciscon Streetin kohdalla, radan yli kävellään vain ilman mitään valoja tai puomeja. Kompakti downtown muistuttaa monia USA:n yliopistokaupunkeja. Flagstaff (Arizona), Uptown Pubhouse, 28.9.2014.
Mogollon, kolmas Flagstaffin vanhoista panimobaareista näytti lopettaneen, tilalla musiikkibaari Green Room. Ajelehdin hiljaisessa sunnuntai-iltapäivässä tyhjään biljardibaariin, jossa kuitenkin tarjolla paikallisia crafteja. Mother Roadin Black IPA oli päässyt loppumaan, joten tartuin hätäpäissäni saman panimon kölschiin. Nopeista ratkaisuista seuraa joskus pettymyksiä, niin kävi nytkin. Hieman pahvista, lievästi hedelmää, ei juuri muuta. Flagstaff (Arizona), Uptown Pubhouse, 28.9.2014.
Flagstaffissa ei IPA-kuume riehu, tässäkin palessa maltainen perusveto. Pähkinää ESB-tyyliin, katkeroa on maltillisesti, 6%, 32 IBU. Tämä on Lumberyardia ja Beaver Streetiä robustimpi panimobaari, tuttu myös 12 vuoden takaa. Silloin join Bitterroot ESBiä, jota nytkin tarjolla. Flagstaff (Arizona), Flagstaff Brewing, 28.9.2014.
Grand Canyon -päivä, tuulinen ja viileähkö, mutta poutainen sää. Yllättävän hiljaista kanjonilla, varsinkin idästä päin lähestyttäessä. Mather Pointin parkkipaikat kuitenkin lähes täynnä ja poispäin käännyttäessä vastaan tuli katkeamaton autovirta. Vallen kylässä pikainen vierailu ilmailumuseossa, Messerschmittin Gustav-versio ja muutamat autot mielenkiintoisimpia.
Flagstaffissa myöhäinen lounas Beaver Street Breweryssa. Tässä kävin jo 2002, silloin join IPAa, mutta nyt tarjolla samaa IPAa kuin eilen Lumberyardissa, osittain siis samoja oluita uudemmassa sisaryrityksessä. Ravintola ei juuri näytä muuttuneen, perinteinen amerikkalainen panimoravintola. Märzen on 5,3%, makeahko, hedelmäpastillia. Vilja ja katkeruus puuttuu, kokonaan pepperonilla päällystetty pizza oli laadukkaampi. Kompleksiin näytti kuuluvan samassa korttelissa myös biljardibaari Brews & Cues. Flagstaff (Arizona), Beaver Street Brewery, 28.9.2014.
Wanderlust taas yksi uusista Flagstaffin panimoista. 5%, 25 IBU, weizenia tavallisesta lasista. Banaania, esteriä, kuivaa hedelmää, ei aivan normibaijerilaista. Mausteisuutta löytyy. Ei katkeroa, mutta ei tietysti ollut odotuksenakaan. Nahkeaa mantelia tai jotain vastaavaa, mielenkiintoinen olut. Hämmentävän sympaattinen punatukkainen naispuolinen baarimestari pyörittää suvereenisti koko baaria yksinään lauantai-iltana. Ja asiakkaita todellakin on reippaasti. Flagstaff (Arizona), Hops on Birch, 27.9.2014.
Rough Draftin IPAa siemaillessa Hops on Birch sai käyntiin uudehkon Flagstaff-panimon Historicin tap-takeoverin. 9 hanaa, ei kuitenkaan harmittavasti Opposable IPAa. Lohdutukseksi sessio-kamaa, 4,8%, 43 IBU. Pehmeän hedelmäistä, myös karviaismarjaa, karamellin makeuttakin. Ei katkeruutta läheskään tarpeeksi. Ei tämä nyt vakuuttanut ja matkakumppanin kokeilema Historicin altbier oli kuulemma liian makea. Ehkä panimolla vielä lastentauteja. Mutta todella hyvätunnelmainen neliömäinen baari, muistuttaa jopa Saaristonkadun Leskistä. Flagstaff (Arizona), Hops on Birch, 27.9.2014.
Kovan ukkoskuuron jälkeen lievässä sateessa kevyt siirtymä rautatien oikealle puolelle Flagstaffin downtowniin, joka on kompaktin söpössä idyllisyydessään lähes jostain toisesta maailmasta. Pohjoislaidalla uusi laatubaari. Ensisilmäyksellä hanassa ei Arizona-IPOja, joten maisteluun kalifornialaista. 7%, sandiegolainen panimo näyttää miten IPA tehdään. Raikas appelsiini hallitsee, mallasrunko komppaa ja katkerotkin potkii sekaan. Jäävät kuitenkin hedelmän alakynteen. Loistavaa. Paikan päällä San Diegossa ehdin juoda viime vuonna Rough Draftin tupla-IPAa. Flagstaff (Arizona), Hops on Birch, 27.9.2014.
Flagstaffilaisessa porterissa 6,7%, 50 IBUa, paahtoa, kahvia ja suklaata. Suhteellisen makea olut, mutta mukavan kirpeä katkeropuraisu lopussa. Puolalainen makkara-annos sopi tähän hyvin, vaikkei ehkä oikeaoppisin yhdistelmä ollutkaan. Matkakumppanin lounaana tri-steaksysteemi. Ruokakuvathan näyttävät näppäriltä, tällaista olisin voinut harrastaa aikaisemminkin. Flagstaff (Arizona), Lumberyard, 27.9.2014.
Siirtyminen muutaman korttelin päähän uudehkoon panimoravintolaan ohi Beaver Street Breweryn. Itse asiassa Lumberyard on 2010 perustettu Beaverin spinoff, Beaverin historia alkaa jo 1994 ja itsekin kävin siellä 2002. Suuri operaatio, lauantai-iltapäivänä tupaten täynnä, mutta tiskille järjestyi tilaa. Nyt lopulta Utahin IPA-paaston jälkeen täysipainoista hana-IPAa. 6.1%, 90 IBU. Nyt löytyy sitrusta. Pihkaa myös, hyvin kuivaa, katkeruus hyvää. Tasapainoinen laadukas IPA, mutta ei mitään ennenkokematonta. Englantilaisia ja jenkkihumalia yhdistelty. Flagstaff (Arizona), Lumberyard, 27.9.2014.
