perjantai 8. toukokuuta 2015

Sonnisaari Juntunen Pale Ale

Istuin Pikkulinnun kulmapöydässä kaikessa rauhassa odottelemassa Sonnisaaren oluthanojen avautumista klo 19. Maailman ensi-iltahan tapahtui tuntia aikaisemmin Oulussa Leskisen yksityistilaisuudessa. Kollega oli jo aiemmin nettiä selatessa kysäissyt tyyliin "onko ne molemmat oluet nimetty sinun mukaan". Hajamielisesti ihmettelin vain mitä mies höpöttää. Nyt kännykkää tökkiessä alkoi tilanne selkiytyä. Luulin alkuviikosta, että Sonnisaaren debyyttioluiden nimet julkistetaan torstaina päivällä. Iltapäivällä kysäisinkin panimon head honchoilta, että nimet taitaakin sitten julkistua vasta illalla. Timo Kanniaisen lyhyt vastaus oli "jep". Kännykkään pukkaavien viestien perusteella alkoi pahasti näyttää siltä, että ensimmäisen oluen nimi on Juntunen Pale Ale. Omituisen yhteensattuman mahdollisuuskin sulkeutui pois, nimi viittaa kuulemma minuun. Kaikenlaista on olutharrastuksen parissa tullut vastaan, mainitaan vaikkapa Bruuverin Arde-oluet, mutta tässä tuli taas uusi kokemus eteen.

Olen Sonnisaaressa pienosakkaana mukana, tunnen hyvin pääosakkaat, olen juonut ja nauttinut vuosikausia Timo Kanniaisen ja Harri Vaaralan kotioluita. Harrin kanssa on tullut tänä keväänä dokattua laatuoluita ympäri Eurooppaa. Panimossa mukana olevan Oluthuone Leskisen toimintaakin olen tukenut taloudellisesti vuosikymmeniä. Nimi on kai sitten jäänyt mieleen, joten pale alelle on lätkäisty tällainen nimi. Kunnianosoituksena tämä on otettava vastaan.


Helmikuussa Oulun vierailulla pääsin kokeilemaan tämän pale alen protoversiota. Ehdin kuulla, että isolla laitteistolla valmistettu tuotanto-olut olisi aivan toisenlainen. Humalaa oli vahingossa kaatunut keittoon liikaa ja tilannetta oli korjattu heittämällä humalaa vielä lisää. Ehkä tästä syntyi nimi-ideakin, minähän olen tunnetusti kohtuuttomasti humaloitujen oluiden ystävä.


En kehdannut itse mennä Juntusta tilaamaan, vaikka en Pikkulinnussa vuorossa ollutta baarimestaritarta tuntenutkaan. Pistin kollegan asialle. Paksu vaahto, kaunis kirkas meripihka, 6,3%, tuoksu yllättävän neutraali, en saanut oikein mitään irti, ehkä jopa jotain epämiellyttävääkin aistimusta. Syynä varmaankin sitkeä flunssa, josta en tunnu parantuvan. Maku yllättävän maltainen, jopa pähkinäinen,  ei voimakasta sitrusta, aika vähän hedelmäisyyttä muutenkin. Hirmuinen katkeruus, todella pitkään kestävästi. Selvästi pihkaisuutta keskitäyteläisessä oluessa. Humalina Chinook ja Columbus, helppo arvata, että Chinook tuo pihkan ja Columbus katkeron. Todella kuiva maltainen ja äärimmäisen katkera olut. Erilainen kuin odotin, mutta erittäin onnistunut ja persoonallinen olut.


Talo tarjosi toisen Juntusen (ilmeisesti Sonnisaari-teepaita paljasti identiteetin) paremman muotoisesta lasista. Ei suurta eroa, koska kyseessä ei todellakaan ole kovin aromaattinen parfyymihumaloitu olut. Olen harmitellut suomalaisten käsityöpanimoiden yksipuolista innostusta aromihumaliin, katkeruus taas on useilla jäänyt puolitiehen. Ja minun mielestä pihvi on juuri siinä. Sonnisaari ei onneksi ole tälle tielle lähtenyt. Pikkulintu, 7.5.2015.

Ei kommentteja: