OlutSatama 2017

OlutSataman tapahtumapaikka täsmälleen sama sataman parkkipaikka (?) kuin SOPPissa. Viimevuotisesta harhailusta viisastuneena suuntasin paikalle TBonen kanssa eteläisempää Kilpisen kävelysiltaa pitkin, seuraan liittyi myös Rocking Bearin Tommi Toroska, joka kertoi OlutSataman ensimmäisen päivän olleen hillitön yleisömenestys. Tämä kuulosti hieman huolestuttavalta, olisiko kiinnostavat oluet jo päässeet loppumaan?

Joko uskaltaisi julistaa lagerin olevan uusi IPA? Olen vetänyt viime vuosien festivaalit täysin IPA-painotteisesti, mutta OlutSataman tarjonnasta huomasin ainakin kymmenkunta kiinnostavaa suomalaisten pienpanimoiden lageria. Sour-buumin tuloa on ennusteltu jo ainakin viisi vuotta, mutta ei näytä lähtevän vieläkään. Jyväskylässä oli lähinnä Fat Lizardia paikanneen Cool Headin happamia goseja, ei juuri muita. Henkilökohtaisesti en pidä soureja kiinnostavina, en kerta kaikkiaan tykkää yleisemmin niiden mausta. Lagerien mielenkiintoisimmat tyylit, esim. pils ja kellerbier taas ovat parhaimmillaan äärimmäisen kiehtovia ja mikä parasta, hyvän makuisia. Lagerit ovat matalaprofiilisempia kuin IPAt ja hipsteriysesteenä on valtava teollisuusoluiden kuramassan osuminen samaan tyyliin, mutta sen ei tarvitse antaa häiritä.   

Lähdin siis sessioimaan lager-tarjontaa. Porukkaa ei ollut avauksen jälkeen liikaa, jonottaa ei tarvinnut missään. Avaukseen Sonnisaaren HC Pils, ehkä vähän mielikuvituksettomasti nimetty vahvempi versio maitokauppa-Pilsistä, nyt 5,8%. Hyvin maltainen, täyteläinen, katkera, tasapainoinen. Tämä ei siis ole joistakin huhuista huolimatta jenkkihumaloitu, saksalaiset Magnum ja Hallertauer Mittelfrüh käytössä. Ei mitään vikaa, mutta ehkä ei vielä aivan optimaalinen resepti. Kaarinalainen Radbrew on nyt tehnyt ensimmäisen pohjahiivatuotteensa, Lonely Lager, 5,5%. Tässä oli nyt Edward Hopper -vaikutteinen hanalätkä vaikuttavampi kuin maku. Hyvin vaalea, epämääräinen tuoksu, flätti, makea, hedelmäinen. Ruohoisuutta ja heikosti katkeroa. Maussa ei suurempia ongelmia, mutta vaisuksi jäi Sonnisaaren jälkeen. 

Alamäki valitettavasti jatkui joensuulaisen Honkavuoren Iloliemi Pilsissä. 4,5%, liian lämmintä, tunkkaista mallasta, pahvia, olemattomasti katkeroa. Honkavuori on omistajiensa ilmoituksen mukaan taas yksi humalaa vihaava panimo. Kummasti niitä Suomeen sikiää, ne eivät voi odottaa minulta ymmärrystä. Toki kohderyhmäkin näyttää olevan Jalasjärven turkistarhaajat. Mallaskuun Croco Pils oli onneksi virkistävämpi.  4,7%, viljainen tuoksu. Maltaisuus jatkuu hyvin maussakin, lievästi karamellia ja hedelmää. Ei nyt virheitä, mutta ei katkeroakaan. 

Tornio on kertonut Original Lager 1964 -oluessa olevan Lapin Kullan silloisen panimomestari Leo Andelinin alkuperäinen resepti. 4,7%, kirkas kultainen ulkonäkö, hyvin runsas maltainen maku. Hämmentävästi jopa katkeruuden puraisua. Tuskin alkuperäisessä reseptissä oli näin paljon humalaa. Lievästi vahvempana tulisi vielä tanakampi Helles-fiilis. Hauskasti vierekkäisten Tornion ja Sonnisaaren telttojen liput kietoutuivat tuulessa toisiinsa. Jyväskylän oma Hiisi julkisti Peri Mosaic Pilsin, 6%. Kissanpissaa eli vihreää herukkaa, ehkä Bensiiniäkin TBonen ehdottamana. Ei täysin puhtaalta tunnu ja katkeroa on pilsiksi liian vähän.  

Iso-Kallan Keskari Pilsissä luonnollisesti vain 4.6%. Hailakka ulkonäkö. Viljaa, kohtuullisen maltainen, puhdas, mutta ei katkeroa. Takatalo & Tompurin Kaski Ruislagerissa 20% ruista. Se on ehkä liikaa, ehkä makeuttaa liikaa. Tuntui joltain epäpuhtaudeltakin. Tornio Czech Pilsner oli huomattavasti Original Lageria epämääräisempi. Maltaisuus sotkeentuu pihkaisempaan hedelmään, vähemmän katkeroa. Lager-session päätteeksi Honkavuoren Double Doc -doppelbock, 7,3%. Mäntyä, pihkaa, mahonkia, yksiulotteinen, liian makeaa. Selvästi parempi kuin Iloliemi.

Kokeilin lopuksi muutakin kuin lagereita. Maistilan Hobsessionissa 5,2%. Hedelmää raikkaasti, vihreää herukkaa. Hyvin mehumainen, hyvin puhdas, mutta liian hillitty peräkärry.   Tykkäsin viimevuotisesta Donut Islandin I Hop It's Not a Problem, nyt tarjolla #2. Sameaa, hieman hapan tuoksu, maussa lievästi jopa savuista hedelmää. Ei tarpeeksi raikasta hedelmää, nyt katkeroakin heikommin. American Pale Alellaan pullossa vakuuttaneen raumalaisen Lindenin oluista ehdin nyt kokeilemaan vain Pi.La Farmhouse Alen, 5,3%. Tämä oli heikompi tapaus, mausteita, belgihiivaa, lievästi katkeroa, ei tasapainoinen. Iso-Kallan Voodoo IPA moderni hedelmäinen mehu-IPA, ei tosin samea. Karamellisuuttakin ja kohtuullisen puhdas, mutta perätila tietysti tyhjä. Festivaalin ainoan ulkomaalaisihmeen Tankerin Kaksteistkuud-DIPAsta uusi versio 2017, 8%, vihannesta, matalat hiilihapot, heikot katkerot. Pettymys, ei voi mitään. En tosin innostunut originaalistakaan, olisi nyt kannattanut kokeilla jotain muuta.

Viihdyin viitisen tuntia festivaalialueella, siis varsin kauan. Soundcheckiä pitänyt bändi häiritsi hieman alussa, muuten lieveilmiöitä ei esiintynyt. Lasin pesupaikkaa ei ollut, mutta huuhteluun sopiva vesipiste ajoi lähes saman asian. Blogisteista paikalle saapui TBonen ohella Tuopillisen Jouni, vilaukselta näin myös Anikó Lehtisen sekä Tytön ja Tuopin. Jyväskyläläisistä Mika Laitinen esitti Panoshow'n, joka meni itseltäni ohi kauempana istuesssani. Muuten monet jyväskyläläiset oluthahmot loistivat (taas?) poissaolollaan. Oululaisista paikalla oli Maistilan Riku Harjun ja Sonnisaaren Timo Tyynismaan ohella Oulun Olutseuran jengiä. Mukavaa oli ja järjestelyt pelasivat. Lagerien taso ei ehkä vielä huimannut, mutta yritystä ainakin on, lupaavalta vaikuttaa.