Atik Ismailin nimeen törmäsin viimeistään kesällä 1975, kun Suomi sensaatiomaisesti selvisi Sveitsissä alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa finaaliin. Ray Wilkins, Glenn Hoddle ja kumppanit kaatoivat suomalaiset loppuottelussa, mutta tapaus herätti Suomessa valtaisaa huomiota. Tataaritaustainen Ismail oli yksi joukkueen tähdistä ja hän loi näyttävän uran jatkossakin, vaikka ulkomailla läpilyönti epäonnistuikin. Livenä miehen taisin nähdä ensi kerran Hyrynsalmen suopotkupallon MM-kisoissa joskus 00-luvun alkupuolella. Nyt sitten olin mukana uusimman kirjan julkistustilaisuudessa ja sain kirjan omistuskirjoituksella mukaani.
Kirjan aiheena on Suomessa pelanneet ulkomaalaiset jalkapalloilijat. Kirjan liitteenä oleva luettelo käynnistyy saksalaisesta Otto Jägeristä, joka debytoi VIFKin riveissä 12.5.1935, mutta mikään kattava teos tämä ei ole, niin kuin Ismail jo julkistuksessa totesi. Kirjan lähteenä on pääosin haastattelut ja itse kirjan rakennekin koostuu niistä, välillä on hieman vaikeaa tunnistaa kertojaa. Ismail heittää väliin omia muistojaan ja kommenttejaan, ne ovatkin kirjan mielenkiintoisinta antia. Rakenne on hyvin löysä, aiheesta poukkoillaan toiseen lähes tajunnanvirtaisesti. Se tekee lukemisesta hieman tylsää, anekdoottikokoelmaa en aivan odottanut, ikävästi anekdootit eivät ole edes kovin hauskoja.
Kirjan painotus on noin vuosissa 1980-2003 ja muutamissa kaupungeissa, kuten Kuopio, Mikkeli, Lahti, Helsinki, Seinäjoki, Pori. Tibor Gruborovics ja Valeri Popovitš pääsevät lähikuvaan, samaa olisi toivonut useammista persoonista. Kiffenin alasarjoissa pelanneet jamaikalaiset ja Ismailin jotkin omat valmennettavat tuntuvat hieman marginaalisilta tässä joukossa. Kirja on pahasti viimeistelemättä, lähes jokaisen pelaajan nimessä tuntuu olevan kirjoitusvirheitä. Tämä on harmittavaa, kun kohteena ovat juuri he. Muutamat huippupelaajat, kuten Brian Greenhoff ja Gordon Hill, jäävät kokonaan mainitsematta. Ferenc Benen saavutukset huomioidaan, mutta enemmän Benestäkin olisin toivonut tarinaa. Itselleni tämä oli aikamoinen pettymys, mutta viihdyttävänä tarinatallenteena voittanee kannattajiakin puolelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti