1950-luvulla kriitikkona vaikuttanut Jean-Luc Godard piti kovasti tästä Fullerin parissa viikossa purkitetusta westernistä. Ensikatsomalla kolahti minullekin, mutta nyt kokemus oli varautuneempi. Joseph Birocin mustavalkoinen cinemascope-kuvaus toimii hienosti noirahtaen ja Fullerin leikkaukset ovat teräviä. 50-vuotias Barbara Stanwyck on edelleen hekumallisessa vedossa. Toimintakohtausten koreografia on Fullerin ydinosaamisaluetta ja kaksintaistelut pienessä lännen kaupungissa (Tombstone, Arizona) erityisen soveltuvaa miljöötä. Hilpeitä kaksimielisyyksiä löytyy sekä visuaalisesta sommittelusta että rapeasta dialogista. Earpin veljesten ja Clantonin klaanin legendaa varioiva käsikirjoituksen tarina on kuitenkin kömpelö ja se valitettavasti vetää kokonaisuutta laimeaksi. Aikalaisten Anthony Mannin ja Budd Boetticherin western-syvyyksiin jää huomattavasti matkaa. Miesnäyttelijätkin ovat väärällä tavalla kolhoja ja siirappinen loppukohtaus (toki tuotantoyhtiön pakottamana) viimeistään murentaa perustuksia. Mielenkiintoinen leffa, mutta ei täytä kunnolla lupauksiaan. Paljon parempi kuin Hollywoodin elokuvalle tarjoama B-status, mutta huonompi kuin Godardin, Leonen, Scorsesen, Tarantinon ja kumppaneiden hypetys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti