Moose On The Loose Shy Golden Ale

Uusin panimo Porista, hienoa kehitystä, mutta en vielä julistaisi kaupunkia Suomen Portlandiksi. Lemlandin Open Waterin tapaan tämäkin panimo luottaa englantiin, varsin yleistä manner-Suomessakin. Karhukaupungista siis hirvikamaa.  4,5%, vain 24 IBU, Willamette ja EKG. Hedelmäpastillinen tuoksu, tässäkin liikaa hiilihappoja, nahkeaa hedelmää, raikkaus puuttuu, hiilihapot peittää pahasti hedelmäisyyttä. Runko tietysti on mikä on ja takaa ei löydy erityisempää tukea. Varsin samanlainen kuin edellinen Open Waterin APA, sokkotestissä olisi taatusti vaikea erottaa muuten kuin tuoksusta.  Ei oikein lupaavalta tunnu, mutta täytyy odottaa panimon oikeanvahvuisiksi tehtyjä oluita täsmällisempään arviointiin. Ostopaikka Helsinki, Pien.

Open Water But Different

Ahvenanmaalla on nyt hieman yllättäen Stallhagenin ohella toinenkin panimo. Open Water ei sijaitse maakunnan pääsaarella, mutta toiseksi suurimmalla kuitenkin, Lemlandissa. Huomasin Pien-kaupassa panimon ehkä ensimmäisen oluen Same Samen, mutta päädyin kuitenkin kokeilemaan But Differentiä. Englanninkielisyys hieman hämmentää korostetusti ruotsinkieliseltä alueelta ponnistavan toimijan kohdalla, mutta ehkä globaali dominointi on tavoitteena. 4,5%, sinkkuhumalana Mosaic, siis APA varmaan. Mukava herukkainen tuoksu lievästi sameassa ulkonäössä. Maku on hieman karkea, liikaa hiilihappoa, runko horjahtaa, mutta trooppisempaa hedelmää on kohtuudella maussa. Hieman nihkeyttä takamatkalla, ei varmaan enää näin kaukana parhaimmillaan. Perätila on aika tyhjä. Suomalaiseen lainsäädäntöönhän tässä taas on törmätty, paljon maukkaampi olut saataisiin prosentti-pari vahvemmalla rungolla. Ostopaikka Helsinki, Pien.

HIMA Aapo

Sain eilen tämän uusimman HIMA-oluen tyypillisesti vakoiluelokuvista tutulla diskreetillä kohtaamisella Vaasankadun varjoisammalla puolella ja en ole ehtinyt saada tarkempia tietoja oluesta. Vain sen, että humalaa runsaasti ja ehkä jonkinlainen NEIPA tavoitteena. Myös karbonointi reipasta, vaahtoa muodostui runsaasti pulloa kaataessa. Hyvin vaalea lähes oljenväri, hyvin samea. Tuoksussa sitrusta runsaasti, satsumaa ehkä. Maku on varsin runsashiilihappoinen, sitruksinen, nyt hyvin kuivaa greippisyyttä. Tässä on edelliseen verrattuna aivan eri lailla onnistunut olut, sitrus on intensiivistä. Hiilihapot silti häiritsevät ja maku jää jotenkin NEIPAn mehumaisuuden ja maltaan tukeman WCIPAn väliin. Peräkärryn suhteen melkein sama tilanne. Katkeroa on perus-NEIPAa enemmän, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Miellyttävä olut tämä on kuitenkin, selvästi HIMAn parhaita tähän mennessä.

HIMA Hemmo #2 Golden Ale

Valmistaja hieman epäili, että tämä HIMA-yhteisön kotiolut ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Näin varmaan on, koska oletettavasti golden ale -tyylisuuntaa edustavassa oluessa on ruma tumma väri. Tuoksussa mallasta, vierremäisyyttäkin. Maku on makea, matalahiilihappoinen, lähes flätti. Karamellia, leipää, talkkunaa, keitettyä naurista. 6,7%, Centennial, Cascade, Citra. Humalista ei maussa juuri havaintoa, katkeroakaan ei löydy. Ilkka Sysilä sai tästä oluesta #1-version, jossa eri hiiva. Toivottavasti se on onnistuneempi, koska Sysilän Ulkohuone-blogi ei ole tunnettu hillityn understatementin viljelystä.

Kanava Kaupungin Äänet Pils Vol. 2

Ehdin eilen ennen Melvillen leffaa pistäytyä Pien-kaupassa, jonne Bönthöö-blogisti Teemu Lahtinen oli edellisenä päivänä jättänyt tämän festivaalioluen. Jokin lahtelainen tapahtuma, viime vuoden oluessa panijana Paja, joka ei taida enää olla hengissä. Nyt kakkosversiossa asialla pilsissään aiemminkin onnistunut vääksyläinen Kanava. Kyseinen Sulku-pils pohjalla, reseptiä on muokannut Ant Farm -kotiolutyhteisön Kari Puttonen ja onpa Teemu itsekin häärännyt mukana jonkinlaisena executive producerina. Teemun blogista löytyy juttua oluesta monelta kantilta. Olut on jo ryystetty lähes kuiviin, yksi kegi on tarjolla ensi viikonlopun Ota Olut -tapahtumassa Espoossa. 

Viljainen tuoksu, hieman yrttinen, miksei lievästi hedelmäinenkin myös. Suodattamaton olut, utuisuutta näkyy. Maussa on aluksi hieman savuista fiilistä, se ei kuulune aivan asiaan. Mallas hallitsee kuitenkin selvästi tilannetta, hiilihappotaso tuntuu korkeahkolta, mutta ei  sopimaton pilsiin. Perätila ei missään nimessä ole jäänyt tyhjäksi, mutta vielä rapeampi takapurenta ei haittaisi yhtään. Ilmeisesti aromihumalien voima on jo päässyt laantumaan, mutta näppärää ei ihan yksiulotteista pilsiä tämä on edelleen.

Further Level Eleven Electric Melon

Vajaan vuoden tauon jälkeen Further Beer Posse -olutta, tosin tämä valmistajahan on käsittääkseni sulautunut Level Eleveniin. Sain tämän oluen ennen jenkkireissua HIMA-yhteisön maistelutilaisuudessa, joten pääkaupunkiseudun kotiolutskene on tiheää. Electric Melon on pale ale, 6,4%, suhteellisen tumman keltaista, voimakkaat sitrusaromit. Maku on pehmeän hedelmäinen trooppisesti, ananasta, miksei meloniakin, keskitasoisesti hiilihappoa. Runko on täyteläinen ja katkeruutta kasaantuu mukavasti peräkärryyn. IPA-tyylissäkin toimisi hyvin, erittäin hallittu. Jotain kritisoitavaakin pitäisi keksiä, ehkä karbonointia voisi hieman laskea, mallasrunkoa hieman kasvattaa, humalia joka osaan hieman enemmän. Mutta tämähän on erinomaisessa tasapainossa nytkin, täytyy väkisin pidättäytyä ylisanoista, ettei Mikko ylpisty liikaa. Ehkä jetlag alkaa vaikuttamaan arvostelukykyyn ...

Solmu Summer Amber Ale

Ari Nyforsin kanssa tsekkasimme Vaasankadulla Solmun uusimman tarjonnan. Kesäamberissa 5,3%, hartsia, kuivaa maltaan vetoa. Katkeruutta taas hyvin, mutta hedelmän raikkaus puuttuu. Aika lailla tällaisiahan Solmun muutkin oluet ovat olleet, joten tekijän jälki tai ns. talonmaku tuntuu. Solmu Pub, 30.8.2017.

Hiisi Donut Island Jesus Is Coming, Look Busy!

Hilpeästi nimetty passion wit Mika Oksaselta, 5,3%. Samea, belgihiivaa ja makeaa hedelmää. Lievää happamuutta, raikas. Ihan kiva kesätyyppinen juoma. Baarimestarin rohkaisemana osallistuin kanootin arvontaan. En kyllä tiedä mitä sillä tekisin, jos voitto osuu kohdalle. Hilpeä Hauki, 30.8.2017.

Moor Raw

Untraditional bitter Bristolista, 4,3%. Pehmeää pähkinää, hieman hedelmää, tämä tuntuu aika perinteiseltä bitteriltä. Miellyttävä vähähiilihappoisuus, katkeroa vain puuttuu. Hilpeä Hauki, 30.8.2017.

Edge Brass Knuckles

Barcelonasta american strong alea, 9,2%. Todella ruma, maltaista keksiä, luumua, kuivattuja hedelmiä, alkoholi peittyy. Mutta ei katkeroa oikeastaan ollenkaan. Enemmän barleywine kuin jenkkivaikutteinen. Baarissa perisuomalainen häirikkö paikalla, 10 päivää ulkomailla olleena taas ehdin unohtaa tämän suomalaisen ilmiön, alkoholiin luontevasti suhtautuvilla alueilla siihen ei törmää. Melvillen hämmentävän elokuvan jälkeen olut rentoutti mukavasti, väsymyskin varmaan vaikutti. William K Tennispalatsi, 29.8.2017. 

Jean-Pierre Melville: Léon Morin prêtre

Siirryin suoraan Atlantin ylityksen jälkeen katsomaan Orionin pehmeästä penkistä yli kaksituntista ranskalaista elokuvaa vuodelta 1961. Ei välttämättä hyvä idea, mutta käytännössä minulla ei ollut vaihtoehtoja. Tämä keskimmäinen Melvillen saksalaismiehitykseen sijoittuvista elokuvista on ollut poikkeuksellisen hankalasti nähtävissä. 1990-luvun alussa epätoivoisena ostin elokuvasta ranskalaisen VHS-kopion, jossa ei mitään tekstityksiä. Katsoin elokuvan läpi, mutta käytännössä en ymmärtänyt mitään. Nyt sitten Orionissa esitys englanninkielisillä teksteillä, toinen näytös ensi perjantaina, johon en pääse millään mukaan. Nähdäkseni alkuteksteissä ei ollut Léon Morin -nimen jälkeen pilkkua, vaikka se yleisesti elokuvan nimeen liitetään. 

Periaatteessa kyseessä simppeli tarina, tänä vuona kuolleen Emmanuelle Rivan ranskalainen sotaleski rakastuu Jean-Pierre Belmondon katoliseen pappiin, joka ei anna periksi selibaattilupauksestaan. Tapahtuu jossain Kaakkois-Ranskassa, alkuperäiset miehittäjät ovat Casablancasta tuttuja höyhenpäähineellisiä italialaisia. Perustuu Beatrix Beckin romaaniin, kertojaäänenä toimiva nainen on päähenkilö, leffan nimestä huolimatta. Miehityskohtauksia on hyvin vähän, se on vain tausta tunnemyrskyille. Sodan lopussa amerikkalaiset tulevat paikalle brutaalilla tyylillään ja lesken lapsi kysyykin äidiltään, ovatko nämä uusia saksalaisia.  Elokuva sai aikanaan hyvän vastaanoton, mutta on sittemmin unohdettu aika totaalisti. Täytyy myöntää, että alkupuolen teologisissa keskusteluissa sattui lieviä torkahteluja, mutta en usko menettäneeni paljoa. Elokuvassa on ajankohdalle (?) harvinaista lesboeroottista vivahdetta. Intensiivisyys kasvaa hyvin loppua kohti ja piristyin itsekin. Tätä pidettiin Melvillen pääteoksena 1961, mutta myöhäistuotanto on niin timanttista, että elokuvan jääminen paitsioon on ymmärrettävää. Uskonnollinen pohdiskelu ei ehkä sittenkään ole ateisti Melvillen leipälaji, vaikka hyvin hallitusti elokuva kulkee ja näyttelijätyö on täysin suvereenia. Loppukohtaus on häikäisevä kunnianosoitus John Hustonin The Maltese Falconille, pelkästään sen takia tämä elokuva kannattaa nähdä.

Schoppe Holy Shit Ale

Varsin ripeä Atlantin ylitys Frankfurtiin, 6 h 50 min. Kentällä tripla-IPAa Berliinistä, 10%, Magnum, Cascade, Chinook. Trooppista hedelmää, karamellia, hartsia. Raikkaus puuttuu, mutta eipä alkoholikaan tunnu. Frankfurt Flughafen, Hausmann's, 29.8.2017.

Lagunitas 12th of Never

Lufthansan paluulennon Dullesista Frankfurtiin operoi pahamaineinen United Airlines, koneena ennen kokeilematon Boeing 777. United ehkä raahaa lääkäreitä raudoissa ulos koneesta, mutta tarjoilee parempaa olutta kuin Lufthansa. Ja ilmaiseksi. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun join lentokoneessa ennen kokeilematonta olutta. Lagunitasin alessa 5,5%, kissanpissaa, herukkaa, raikasta. Katkeroa ei paljon, mutta lentokoneolueksi hyvää. LH9051 IAD FRA, 28.8.2017.

AleWerks Chesapeake Pale Ale

Bar Symonin toinen olut Virginian Williamsburgista, 5,6%. Hedelmää kohtuullisesti, mutta  katkeroa ei ollenkaan, vaisuksi jää. Trumpin ja Niinistön lehdistötilaisuuden tv-lähetys sattui lentokenttäbaarissa tähän kohtaan. Dulles Airport (VA), Bar Symon, 28.8.2017.

DC Brau Corruption IPA

USA:n lentokenttien craftolut-tarjontaa on usein vaikea ennakoida. Joskus ei löydy mitään, joskus kentillä on prameita panimoravintoloita. Dullesin D-terminaalin tarjonnan pelasti tämä toinen baaritiski, pari kokeilematonta paikallista olutta tarjolla. DC-IPAssa 6,5%, maltainen, hyvin maukas. Hyvä katkeron takapotkukin, positiivinen yllätys. Dulles Airport (VA), Bar Symon, 28.8.2017.

Sweetwater 420 Extra Pale Ale

Toinen olut lentokentän ranskalaistyyppisen ruokaravintolan baaritiskillä. Georgialaisolut edellistä  mauttomampi, makeutta, ehkä hunajaa, ei paljon muuta. Dulles Airport (VA), Bistro Atelier, 28.8.2017.

Devils Backbone Pale Ale

Vielä ennen vuokra-auton luovuttamista oli aikaa pyörähtää Dullesin lentokentän viereisessä ilmailumuseossa, varsin suuri kompleksi kantaa unkarilaisen bisnesmiehen Steven F. Udvar-Hazyn nimeä. Aivan erinomainen museo, yllättävän paljon mm. saksalaista toisen maailmansodan materiaalia, Enola Gay ja vanha suosikkini SR-71 Blackbird, jonka näin nyt kolmannen tai neljännen kerran. Avaruuspuolella oli Discovery-sukkula.

Autoon tuli maileja 1809, eli kymmenen päivän aikana keskimäärin 300 km päivässä. Dullesin kenttää kutsutaan USA:n dullest-kentäksi, mutta Eero Saarisen suunnittelemat mobile lounget edelleen käytössä D-terminaaliin siirryttäessä. Ajoneuvo muistuttaa avaruussukkulan ja kuorma-auton välimuotoa, harmittavasti en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta niitä löytyy esim. täältä. 
 

Jotain oluttakin vielä löytyi. Devils Backbone ei näytä olevan varsinainen craft-valmistaja, vaan Anheuser-Busch on napannut tämänkin virginialaisen panimon. Maltainen, hieman karamellinen, raikas, kevyesti katkera. Dulles Airport (VA), Bistro Atelier, 28.8.2017.

District Chophouse Cheque Pils

Adam häipyi, Genen kanssa vielä yksi olut hotelliin kävellessä. District Chophouse päivän viidespanimovierailu. Tämä on sama paikka, jossa kävin syömässä 2001 ja join cask-käsitellyn bourbon stoutin, joka oli edelleen listalla. Muutenkaan paikka ei näyttänyt muuttuneen mitenkään. Nyt kokeilin kuivahumaloitua tshekkipilsiä, 5,7%.  Hyvin maltainen. Raikas, ehkä jotain erikoista sivumakua, joka ei kuitenkaan epämiellyttävä. Katkeroa voisi toivoa taas lisää. Washington DC, District Chophouse, 27.8.2017.

OEC Panale

Kolmas Lyft-ajomatka Genen ja Adamin kanssa koillisesta ydinkeskustaan. Samaan yritysryppääseen ChurchKeyn ja Bluejacketin kanssa kuuluva The Partisan ruokapainotteinen ravintola, joka keskittyy hapanoluisiin. Gene ja Adam ottivat jonkin meat & sour beer tastingin, viisi olutta, joihon yhdistettynä viisi pientä liha-annosta. Tämä menee minun harrastusalueen ulkopuolelle. Itse otin Connecticutin Oxfordista saapuneen tuotteen, OEC on lyhenne sanoista Ordinem Ecentrici Coctores, jota en lähde heikolla latinantaidolla kääntämään. Olut kuulemma variaatio vanhasta venäläistyylistä shchi, joka näyttää olevan kaalisoppaversio kvassista. Onneksi en tiennyt sitä olutta juodessani. Tammitynnyrikypsytetty hapan vaalea ale rukiilla ja vehnällä, 6%. Samea ulkonäkö, hapan tuoksu. Intensiivinen hapan maku, hedelmää. Raikasta, hyväähän tämä on, mutta ei edelleenkään minun harrastusalueelle sopivaa. Washington DC, The Partisan, 27.8.2017.

Public Option Rye IPA

Nyt lyhyt Lyft-siirtymä toiseen DC:n koilliseen pikkupanimoon. Tämä todellakin hikinen pikku baari, jossa panimo takaosassa. Muistuttaa suomalaista keskikaljabaaria 1970-luvulla. Baarimestari ei hyväksynyt tippiä, ensimmäinen tapaus omalla kohdalla USAssa. Ilmeisesti perheyritys, tai maksaa muuten henkilökunnalle poikkeuksellisen korkeaa palkkaa. Kuusi omaa olutta, kaksi Hellbenderia vieraina. Ruis-IPAssa peräti 9,1%, hieman sameaa, mallasta ja makeaa leipää. Ei oikein IPA-fiilistä ja muutenkin sekava vaikutelma jäi. Washington DC, Public Option, 27.8.2017.

Atlas Dance of Days Pale Ale

Nyt siirryttiin Genen ja Adamin kanssa vaihteeksi Uberin kilpailijalla Lyftilla koilliseen Atlas Brew Worksiin. Karuhko taproom, pale alessa Citraa ja Mosaicia, 5,7%. Samea taas, hyvin herukkainen, mandariinia, hyvä katkeruus, selvästi puhtaampi ja parempi kuin eilinen Ponzi. Melko hiljaista baarissa. Washington DC, Atlas Brew Works, 27.8.2017.

Bluejacket Lazy Jane Double IPA

Toinen Bluejacket-IPA tuplatasoa, 8%, Citra. Samea, pehmeä, appelsiininen, muitakin sitruksia. Vahvuus ei ehkä toimi tämän mehuisuuden kanssa, tässäkin tuntuu liikaa alkoholia. Katkeroa heikosti. Washington DC, The Arsenal at Bluejacket, 27.8.2017.

Bluejacket Supersonic IPA

Nopea piipahdus Glen's Garden Market -kaupassa, jossa lähiruokien ohella kohtuullinen paikallinen olutvalikoima. Sitten metrolla Shaw'sta Navy Yardille, Tammy ja Michael eivät enää jatkaneet, mutta Adam kesti Genen ja minun matkassa. Bluejacket suurella rahalla rakennettu iso panimoravintola Anacostia-joen ja baseball stadionin vieressä. Genen avulla päästiin kiertämään tuotantopuolellakin, jossa paljon käymistankkeja, tynnyreitä ja jopa koelschip. Gene on täällä ollut suunnittelemassa mm. omia Ratebeer-merkkipaaluoluitaan.

Ensimmäisenä oluena Vic Secretillä höystetty IPA, 7%. Sameaa, greippiä ensin karvaammin, sitten makeampaa ananasta. Katkeroa vähemmän, siis tyypillinen moderni NEIPA. Washington DC, The Arsenal at Bluejacket, 27.8.2017.

Right Proper Songlines

Kolmantena näytteenä Right Properissa hoppy farmhouse ale, 5%. Galaxy, Motueka, Nelson Sauvin. Samea, belgiestereitä, hedelmää pehmeästi, katkeroa jonkin verran. Hyvin puhdas ja raikas. Washington DC, Right Proper Brewing, 27.8.2017.

Right Proper Ornette Grisette

Ornette Colemanin mukaan nimetty kevyt belgiolut, 3,7%. Belgian historiasta kaivettu grisette kuulostaa olevan USA:ssa yhtä suosittu retrotyyli kuin Euroopassa berliner weisse ja gose. Kirkas, belgihiivaa, ohut, hillitty. Kuivahko, ei hapan, ei paljoa mausteita. Hieman pippuria. Ihan kiva, mutta en oikein saanut ideaa oluen omaperäisyydestä tai edes siitä, olisiko tämä oma tyylinsä. Washington DC, Right Proper Brewing, 27.8.2017.

Right Proper Humulus Lycanthropus Pale Ale

Sunnuntai-päivä Washington DC:ssä Gene Bonventren suunnittelemana. Aloitus Right Proper -panimoravintolasta näyttävällä paikalla Shaw-alueella Duke Ellington Plazalla Howard Theatren vieressä. Paikalle saapui Genen lisäksi mm. Washington Postiin kirjoittava olutjournalisti Tammy Tuck, Mad Fermentationist -bloggaaja Michael Tonsmeire, joka on mm. sandiegolaisen Modern Times -panimon taustavoima ja Genen ex-kollega Adam Kaloides, joka toimii jossain täsmentämättömässä virassa USA:n hallinnossa. Gene oli sonnustautunut merkilliseen Obamahope-teepaitaan, kuulemma oikea ukrainalainen olut kyseessä.

Tyylikäs baari, sosiaalisesti hämmentävässä tilanteessa en ehtinyt paljoa ympäristöä tarkkailla, vetelin vain oluita naamaan. Varsinaisia IPOja ei yllättäen listalla, pale ale, 6.0%. Pehmeää, pihkaa, trooppista hedelmää, kuivaa. Hyvä kärrykin, humalina Mosaic, Falconers Flight,  Columbus. Washington DC, Right Proper Brewing, 27.8.2017.