Siirryin suoraan Atlantin ylityksen jälkeen katsomaan Orionin pehmeästä penkistä yli kaksituntista ranskalaista elokuvaa vuodelta 1961. Ei välttämättä hyvä idea, mutta käytännössä minulla ei ollut vaihtoehtoja. Tämä keskimmäinen Melvillen saksalaismiehitykseen sijoittuvista elokuvista on ollut poikkeuksellisen hankalasti nähtävissä. 1990-luvun alussa epätoivoisena ostin elokuvasta ranskalaisen VHS-kopion, jossa ei mitään tekstityksiä. Katsoin elokuvan läpi, mutta käytännössä en ymmärtänyt mitään. Nyt sitten Orionissa esitys englanninkielisillä teksteillä, toinen näytös ensi perjantaina, johon en pääse millään mukaan. Nähdäkseni alkuteksteissä ei ollut Léon Morin -nimen jälkeen pilkkua, vaikka se yleisesti elokuvan nimeen liitetään.
Periaatteessa kyseessä simppeli tarina, tänä vuona kuolleen Emmanuelle Rivan ranskalainen sotaleski rakastuu Jean-Pierre Belmondon katoliseen pappiin, joka ei anna periksi selibaattilupauksestaan. Tapahtuu jossain Kaakkois-Ranskassa, alkuperäiset miehittäjät ovat Casablancasta tuttuja höyhenpäähineellisiä italialaisia. Perustuu Beatrix Beckin romaaniin, kertojaäänenä toimiva nainen on päähenkilö, leffan nimestä huolimatta. Miehityskohtauksia on hyvin vähän, se on vain tausta tunnemyrskyille. Sodan lopussa amerikkalaiset tulevat paikalle brutaalilla tyylillään ja lesken lapsi kysyykin äidiltään, ovatko nämä uusia saksalaisia. Elokuva sai aikanaan hyvän vastaanoton, mutta on sittemmin unohdettu aika totaalisti. Täytyy myöntää, että alkupuolen teologisissa keskusteluissa sattui lieviä torkahteluja, mutta en usko menettäneeni paljoa. Elokuvassa on ajankohdalle (?) harvinaista lesboeroottista vivahdetta. Intensiivisyys kasvaa hyvin loppua kohti ja piristyin itsekin. Tätä pidettiin Melvillen pääteoksena 1961, mutta myöhäistuotanto on niin timanttista, että elokuvan jääminen paitsioon on ymmärrettävää. Uskonnollinen pohdiskelu ei ehkä sittenkään ole ateisti Melvillen leipälaji, vaikka hyvin hallitusti elokuva kulkee ja näyttelijätyö on täysin suvereenia. Loppukohtaus on häikäisevä kunnianosoitus John Hustonin The Maltese Falconille, pelkästään sen takia tämä elokuva kannattaa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti