sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Belgia - Englanti 2-0

MM-kisojen pronssipeli on jäänne 1920-luvulta, kun maailman jalkapalloherruus ratkaistiin vielä olympiakisoissa. Nykyään tapahtuma on merkillinen seremonia, johon on yleensä vaikea motivoida pelaajia. Kun häviät semifinaalin, niin se on siinä. Olisi ollut vaikea kuvitella esim. viime kevään Mestareiden Liigassa Roman ja Bayern Münchenin iskevän yhteen kolmannesta sijasta. Mutta Pietariin asteli kentälle hieman yllättäen lähes ykkösmiehistöt. Kovaa tempoa ja taklauksia ei pelissä kuitenkaan nähty. Belgia meni heti alussa johtoon Chadlin keskityksen löytäessä Meunierin polven luukulta. Kisojen kuplajoukkue Englanti ei pystynyt nytkään luomaan tilanteita kuin erikoistilanteista. Englannilla ei ole keskikentällä takavuosien Tony Currien tai Paul Gascoignen kaltaisia luovia pelaajia, joten joukkue jää avuttomaksi saadessaan pallon. Belgia piti rauhallisesti palloa, toisella puoliajalla ehkä liiankin rauhallisesti. Englanti sai muutaman mahdollisuuden, joista parhaan Alderweireld pelasti maaliviivalta. Loppupuolella De Bruyne vapautti Hazardin läpiajoon, tarkka laukaus alanurkkaan. Tuskin lohdutti näitä hienoja pelaajia, molemmat ovat 27-vuotiaita, eli samanikäisiä kuin Johan Cruyff 1974. Cruyffin tapaan saattaa maailmanmestaruus jäädä haaveeksi Hazardille ja De Bruynelle.

Ei kommentteja: