perjantai 6. heinäkuuta 2018

Craft Beer Helsinki 2018, 2. päivä







Craft Beer Helsingin toisena päivänä pääsin oululaisten Helin ja Jarin kanssa keulille ennakkolippujonoon ja sisäänpääsy lutviutui sujuvasti. Kovaa tuulta tällä kertaa, rakenteita kaatuili, mutta ei mitään Jyväskylän SOPPin tyylistä luonnonmullistusta. Sadetta vihmoi taas välillä, mutta huomattavasti torstaita vähemmän. Hieman omituisesti jengiäkin oli selvästi vähemmän. Jopa viime vuosien olutfestivaalien mystisin oikku, Omnipollon tiskille johtava jono, jäi nyt lopulta muodostumatta. Hyvä seesteinen fiilis, pääsin oululaisvoittoisessa pöydässä eilistä keskittyneemmin tsekkailemaan tarjontaa.

Aluksi Pyry Hurulan tarjoamaa olutta Sorin tiskiltä, valitsin Lost Baggage -tuotteen, yhteistyö eteläkalifornialaisen Bagbyn kanssa, 7,5%, 90 IBU, west coast IPA. Lupaava lähtökohta, mutta melkoisen hartsinen kokonaisvaikutelma, kuiva olut ja hyvin katkeroa. Jatkoin samalla linjalla, seuraavaksi Maku Juhani West Coast IPA Tuusulasta. Tässä hedelmää raikkaamman kuin Sorilla, katkeruus heikompaa, mutta tuoreemmalta siis tuntui.  Yllättäen pöytään alkoi tulvia musiikkisaastetta, mutta henkilökunnalle huomauttamalla päästö saatiin hallintaan. Yllättäen satuin nyt istumaan festivaalin musiikkipuolella, toiselle puolelle ei häiriötä suunnata. En tiennyt tällaisesta kuviosta aiemmin. West Coast IPA -teeman täydentäjäksi kävin hakemassa Fat Lizardin tiskiltä Old School IPAa. Kysyin vielä varmistukseksi, että ei kai old school viittaa brittijuttuihin, mutta nuorisoketju nauroi minut ulos, he ovat kuulemma jenkkipanimo. Korrekti homma, näinhän se pitää mennäkin, mutta oluessa ei yhtään vaahtoa. Sitrusta on, ei oikein aukea, ei tunkkainen, mutta lievästi karkea. 

Edellispäivänä miellyttäneeltä AF Brew'lta nyt Ingria Pale Ale, joka oli kuitenkin pettymys.  Punaista, karamellia, karkeaa, ohutta. Kun Omnipollon tiskillä ei näkynyt ketään, tilasin säälistä Shoutao Peach Slush IPAa. Kirpeää, lievästi happamuutta, lievästi makeutta. Maltaisuus ja katkeruus puuttuu. Ei suuri elämys, mutta huomattavsti parempi kuin viereisen tiskin Stone Scorpion Bowl IPA. Oudon pihkainen intensiivisesti. Ei raikkautta, ei katkeroakaan, jopa tunkkainen. Tuskin oli Berliinissä tehty. La Quince Horny Pilsnerissä oli hieman mausteinen lähtö, Mallas kyllä tuntuu, mutta hedelmääkin, lievästi katkeroa.

Puolalainen Deer Bear Sofa King oli pihkainen oksainen olut. Ohut ja hedelmää hailakasti. Garage Circles taas festivaalin parasta antia. Samea, mehuinen, raikas ja tuore. Ehkä liikaa hiilihappoa, mutta mukavasti katkeroa. Pyynikin Putin Blind Empire Saison kirkas ja kultainen. Belgihiivaa, karamellia, hedelmäpastilleja. Puhdas, Mosaic tuntuu, aika hyvä. Norjalaisessa vahvassa (6,0%) Eik & Tid Brett Spekterissa tarunhohtoista kveik-hiivaa mukana. Aika tiukkaa happamuutta, hedelmäisyyttä, jopa kuohkeutta, aurinkokin tuli esiin. Session päätteeksi aloituksen tapaan Soria, nyt Ensemble 2 DDH DIPA Mosaic & Enigma, 8%. Appelsiinia raikkaasti, varsin mukavaa kamaa, kevyt katkeruus.

3 kommenttia:

Ilkka Sysila kirjoitti...

Alkanetko jo kyllääntyä näihin iänikuisiin carafthömppähärdelleihin.

Jani Simonen kirjoitti...

Sofa Kingissä selvä yhteys Danger Mousen ja MF Doomin yhteisen hip hop proggiksen, Danger Doomin julkaisemaan Sofa King kappaleeseen: https://youtu.be/zR2BboZeLEw

Ari Juntunen kirjoitti...

Tuota en huomannut!