Schnaitl Maibock

Alkon syystarjonnassa vaaleaa kevätbockia Itävallasta, 6,9%. Mukana perusvehnää ja dinkeliä eli spelttivehnää, paikallista Saphir-humalaa Mühlviertelin alueelta. Panimo sijaitsee Eggelsbergissä Salzburgin pohjoispuolella lähellä Saksan rajaa. Kauniin kultainen olut, nopeasti hiipuva vaahto. Keksisen maltainen tuoksu, maku täyteläisen makean viljainen, hieman hedelmäinen. Kevyesti katkera takasuoralla, mutta makea maltaisuus tässä hallitsee loppuun asti. Panimon sivuilta selviää hieman yllättäen, että tämä on "obergärig", vehnäoluen pintahiivalla pantu, ei siis bock ollenkaan vaan ale. Kolme kuukautta kylmälagerointia kuitenkin, eli hybridimalli kyseessä. Hiiva selittääkin hedelmäisyyttä. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.

H.G. Clouzot: L'Assassin habite au 21

Clouzot'n ensimmäinen oma ohjaus vuodelta 1942 on komediallinen whodunit-dekkari. Alussa hieman rosoisempia baari- ja katunäkymiä Pariisista, mutta sitten sulkeudutaan tunkkaisesti majataloon suljetun huoneen arvoitukseen. Kepeän hilpeät näyttelijäsuoritukset eivät kokonaisuutta paranna ja jopa oopperalaululuritusta esiintyy. Clouzot'n myöhemmästä teknisestä virtuositeetista on vaikea nähdä tässä jälkiä, mutta jonkinlaisena harjoitustyönä varmaan hän tätä hyödynsi. Clouzot työskenteli saksalaisten miehittäjien omistamalle yhtiölle.

Perła Koźlak

Tumma bock Puolan Lublinista, 7%. Tumman ruskea, kuohkea vaahto. Tuoksussa makeaa maltaisuutta, lievää paahteisuutta maussa, makeaa karamellia, suhteellisen ohut runko. Makeuden takia muistuttaa aika lailla tummia tshekkilagereita. Jälkimaku on kovin lyhyt. Sinänsä puhdas perustuote, mutta ei mitään omaperäistä. Hieman arvoituksellinen Alkon valinta jälleen kerran. Puolasta löytyisi nykyään kaikenlaista mielenkiintoista. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.

Weihenstephaner Festbier, pulloversio

Freisingin varttuneen panimon Festbieriä on ollut hyvin Suomessa baarijakelussa oktoberfest-sesonkeina, mutta en muista ennen Alkossa nähneeni pulloversiota. 5,8%, peruslagerin ulkonäkö. Tuoksussa ruohoinen maltaisuus, maussa tuttua viljaista vetoa, täyteläisyyttä, tämä ei paljoa hellesistä eroa. Ehkä kevyttä makeutta on hieman enemmän. Katkeruutta on alemmalle keskitasolle yltävä määrä. Perinteisintä laatua olutmaailmassa, kun se ei ole rikki, niin ei syytä korjata. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.

Cantillon Baie d'Argousier Lambic 2018

Ehdin ennen Oregonin reissua ostaa Stadin panimoputiikista suunnilleen viimeisen pullon Cantillonin tyrnilambicin uudesta erästä. 5%, kirkas kultainen väri, poreilevaa pienikuplaista häviävää vaahtoa. Tuoksussa tiivistä hapanta marjaisuutta, aika persoonallinen vivahde, lähellä lakkaa, mutta ei kuitenkaan. En oikein muista tyrnin makua, mutta varmaan se siihen liittyy. Maku on paksun täyteläinen,  ei Cantillonin asteikolla erityisen voimakkaasti hapan, muuten tietysti. Kuivaa hedelmäisyyttä, joka jatkuu kauas takasuorallekin. Hiilihappoja on varsin runsaasti. Onhan tämä taas hätkähdyttävän hyvää, mutta jää kyllä selvästi Cantillonin suurimmista mestariteoksista. Olen juonut aiemmin vuoden 2003 versiota ja arviossa näkyy olevan hyvin samanlaisia luonnehdintoja, sama lakka-viittauskin. Ostopaikka Helsinki, Stadin Panimo.

Laitila Tuomas Hopfenweizen

Viime vuoden Hyvä Tuomas Mikko Salmi on suunnitellut yhdessä Laitilan Ville Vilenin kanssa tämänvuotiseksi Tuomas-olueksi humaloidun vehnäoluen. 5,5%, EBU 28, humalina Galaxy, ranskalainen Aramis ja saksalainen Opal. Samea kinuskikastikkeen väri, kuohkea vaahto.  Tuoksussa estereitä ja banaania. Pehmeä matalahiilihappoinen maku, kuivaa hedelmäisyyttä, ei banaania, hiivan esterit hienosti esillä. Humalointi painottunee aromiin, takapenkillä ei ole runsaasti tavaraa, mutta normaalia weizenia enemmän kuitenkin, jälkimaku on ohut, mutta suhteellisen pitkään kestävä. Hyvin hallittu ja tyylikäs olut. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.

Oregon-yhteenvetoa

Ensimmäisen viikon lopulla baarikiertely Portlandissa alkoi hieman jo puuduttaa. Olisi ehkä voinut kehittää muutakin ohjelmaa kaupunkiosuudelle, Powellin kirjakaupassa olisi voinut viettää muutaman tunnin ja taatusti muutakin aktiviteettia olisi ollut tarjolla. Osittain tämä johtui menolennon myöhästymisestä usealla tunnilla, jäin heti ohjelmassa jälkeen olutkohteiden tsekkauksessa. Erinomaisia kohteitahan olikin runsaasti, useammaksikin viikoksi, ja silti ei olisi tarvinnut käydä samassa baarissa kahta kertaa. Ensimmäisenä iltana vieraillussa Loyal Legion -baarissa olisi voinut piipahtaa uudestaankin loppuviikosta, mutta priorisointi meni nyt toisin.

Toisen viikon road trip oli sitten sitäkin onnistuneempi. Upeat maisemat, erinomainen sää, ei mitään ruuhkia tai muita liikenneongelmia, pysähdyspaikoissa vähintään riittävästi olutkohteita. Juuri tällaisesta matkailusta nautin kaikkein eniten, kiivastahtisesti joka yö eri paikassa, mutta siirtymät silti kohtuullisen lyhyitä.

Craft-olutbuumissa ei tunnu olevan mitään hidastumista havaittavissa. Portlandin Eastsiden panimotiheys on hämmentävää, lähes jokaisesta korttelista tuntuu sellainen löytyvän. Vastaavaan olen törmännyt viimeksi North Carolinan Ashevillessä, mutta Portland on paljon suurempi kaupunki. Tällaisessa tilanteessa kilpailu pitää laadun korkealla, en törmännyt missään vaiheessa samanlaisiin laatuongelmiin, jotka riivaavat Euroopassa uusia pienpanimoja. Panimoita on Oregonissa tasaisesti muuallakin, tuskin sentään osavaltion harvaanasutussa itäosassa, mutta siellähän en nyt vieraillutkaan.

Osuin hieman valmistautumattomana keskelle kuuminta fresh hop -sesonkia. Luulin etukäteen, että se ajoittuisi hieman myöhemmäksi. Fresh hop -oluet eivät aluksi erityisemmin säväyttäneet, mutta reissun lopulla aloin erottamaan tuoreen humalan tuomia vivahteita paremmin. Monet niistä assosioituivat dank-adjektiiviin, jolle ei oikein ole suomessa vastinetta. Hieman yrttistä hedelmäistä marjaista vivahdetta, joka poikkesi perushumaloiduista tuotteista. Centennialin sato oli ilmeisesti valmistunut ensimmäisten joukossa, sitä oli tuoreena monessa maistetussa esimerkissä.

Perinteinen west coast IPA hallitsee edelleen Oregonin craft-oluttarjontaa. Hazy IPAa tekevät lähes kaikki panimot, mutta hallitsevaksi tyylivariaatioksi se ei näytä länsirannikolla vielä päätyneen. Soureja on hyvin tarjolla, mutta korkeintaan jonkinlaiseksi marginaalivaihtoehdoksi se tuntuu vakiintuvan. Toki löytyy panimoita, jotka keskittyvät selvästi soureihin, muitakin kuin Cascade. Portereita join vähemmän, mutta tarjontaa olisi toki ollut yltäkylläisesti siltäkin suunnalta. Lager on hyvin edustettuna, vähintään sourin tasolla. Oktoberfest-sesonki näkyi monissa paikoissa, mutta jäi selvästi fresh hop -kuvion varjoon.

Ratebeerin places-osio on ollut aiemmilla USA:n matkoilla erittäin käyttökelpoinen ennakkosuunnittelutyökalu. Nyt oli Oregonissa toisin, käyttäjät eivät kertakaikkiaan arvioi baareja enää riittävästi sinne, eivät kunnolla oluitakaan. West Coast Groceryn ja Fermentin kaltaiset mielenkiintoiset uudet panimoravintolat löysin sattumalta muilla tavoin. Myöskään Untappdin verified venues -osio ei tunnu yleistyneen ollenkaan länsirannikolla, en tainnut sen avulla löytää mitään uutta. Taatusti monenlaista mielenkiintoista jäi nyt huomioimatta, kun en käyttänyt monipuolisemmin muita paikallisempia nettilähteitä.

Vastaava reissu Washingtonin osavaltioon olisi todennäköisesti samaa tasoa. Olutskene lähellä Oregonin intensiteettiä, luontokohteet vielä vaikuttavampia ja Seattle monipuolisempi kaupunki. Mutta myös Pohjois-Kaliforniassa haluttaisi käydä uudelleen. Kaakkoinen keskilänsi (Cleveland-Columbus-Cincinnati-Indianapolis-St. Louis) monella tapaa mielenkiintoinen, samoin Syvän Etelän kierros (Atlanta-Nashville-Memphis), New Mexico ja Teksasin pohjoisosat, ...

Wild Ride Crusher Peanut Butter

Wild Ride tulee Redmondista Bendin pohjoispuolelta. 6% pähkinävoiporterissa, ei vaahtoa nytkään. Pähkinävoi makeuttaa kyllä olutta liikaa. Halusin kokeilla ennen lentoa vielä uutta panimoa, vaihtoehtona olisi ollut Hopworksin pilsner, varmaan parempi olut. Sinänsä pähkinäinen makeus ei ole pahin mahdollinen, mutta oluesta ei kyllä juuri muuta saa irti. Liian kylmääkin, vaikka en lumella pitänyt. Paahteisuutta ehkä hieman, hedelmää tai katkeroa ei ollenkaan. Mutta tällä mennään Atlantin yli. Portland (Oregon), Henry's (PDX Airport), 24.9.2018.

Ninkasi Prismatic Juicy IPA

Henry's Tavern on jo vakiintunut craft-baari Portlandin downtownissa, tuttu kohde 2005. Nyt en ehtinyt paikalle, mutta kentällä haarakonttori. Samanlainen jäädytetty oluen viilennyskaista kuin alkuperäisessä. Eugenelaisesssa IPAssa 5,9%, IBU vain 36. Ei vaahtoa, yllättäen kirkas.  Maku kyllä hyvin hedelmäinen, mehuinenkin, mutta siihen se jää. Ei kunnon runkoa, ei perävaunua. Portland (Oregon), Henry's (PDX Airport), 24.9.2018.

Laurelwood Workhorse IPA

Hopworks PDX:ssä harmittavasti remontissa, en ehtinyt panimoon Portlandissakaan. Laurelwoodin baari löytyi kaukaa tunkkaisemmasta kotimaan terminaalista. IPAssa 80 IBU,  6,7%. Hyvin samantyyppinen olut kuin Deschutesilla, mutta laimeampi kaikilla osa-alueilla. Ei niin raikas, ei yhtä havuinen eikä katkerakaan. Laurelwood vanha panimo, kävin siellä 2005. Nytkin oli optiona, mutta ei mahtunut ohjelmaan. Baarissa soitetaan Bob Segerin Even Now -biisiä, yhä harvinaisemmiksi jää USAssakin nämä hetket.  Portland (Oregon), Laurelwood (PDX Airport), 24.9.2018.

Deschutes Inversion IPA

Upeaa ajoa Hood Riveristä Portlandiin Columbia River Gorgessa. Multnomahin putouksessa hyvin vähän vettä. Auton tankkauspaikan etsinnässä pientä häikkää, mutta auton luovutus ja laukun lähetys ruumaan kivuttomasti. Portlandin kentällä useita craft-baareja. Tässä lopulta ryhdikäs tuote Deschutesilta. Raikasta pihkaa ja sitrusta, hyvä takatuki myös. 6,8%, 80 IBU. Kentällä 20 oz sama hinta kuin kaupungillakin, 6$, ehkä halvempaakin. Portland (Oregon), Deschutes (PDX Airport), 24.9.2018.

Double Mountain Killer Green

Söin pepperonipizzan ja sen päälle fresh hop -IPAa, 7,6%, peräti 95 IBUa. Hyvin kirkas,  meripihkan väri. Tuoksussa havuja ja sitrusta, liian kylmää, ehkä liikaa hiilihappojakin. Hedelmää tulee monimuotoisesti, mäntyä ja mallasrunkoakin. Katkeroa on, mutta liian vähän. Nostalgiakohteina olisi Hood Riverissä vielä olleet 2005 täällä tsekatut Full Sailin ja Big Horsen panimot, mutta ei enää kapasiteettia, Ferment sotki hieman alkuperäiset suunnitelmani. Kolmesta Hood Riverin panimoravintolasta tämä oli ylivoimaisesti viihtyisin. Tähän oli hieno päättää reissun oleellisin osuus. Hood River (Oregon), Double Mountain, 23.9.2018.

Double Mountain India Red Ale, cask ale

Kovaa tungosta täälläkin, mutta baaritiskille mahtui. Erinomainen baari jyrkässä rinteessä, hiljaisempaan aikaan varmaan vielä mukavampi tunnelma. Hood Riverin sunnuntairuuhka hieman hämmästyttää, täältä oli vaikea saada kohtuuhintaista majoitustakin. Don Youngerin kuva näkyy olevan täälläkin baarin takana peilin kyljessä. Caskista red alea, 6,5%, 65 IBU, Simcoe ja Brewer's Gold. Pehmeää, maltaista, makeahkoa. Takasuora tyhjempi, mutta taas cask-käsittely saa ihmeitä aikaan, tykkäsin kovasti. Hood River (Oregon), Double Mountain, 23.9.2018.

Ferment 12° Pils Czech-Style Lager

Ajattelin ottaa Fermentissä suunnilleen samat oluet kuin pFriemissä vertailumielessä. Hieman erityylisiä toki kaikki, Fermentin pilsissä on Saazia. Hieman utuinen, 5%, 40 IBU. Mallasta ja viljaa on, lievä makeus myös mukaan. Ei diasetyyliä, onneksi. Katkeruutta on nyt hyvin. Erittäin hyvä suoritus, vaikka ehkä tuon makeuden vuoksi häviääkin pFriemille. Baarimestari tunnisti luottokortin nimestä suomalaiseksi, näilläkin seuduilla paljon immigrantteja. Hood River (Oregon), Ferment, 23.9.2018.

Ferment India Pale Ale

Huomasin pFriemiin kävellessä matkalla uuden Ferment Brewing Companyn, samalla kadulla Columbia-joen rannassa. Tästä en ollut kuullutkaan, näköjään jonkinlainen pFriemin spin-off -kuvio, avainhenkilöitä siirtynyt pois ja perustaneet uuden panimon. Pysähdyin luonnollisesti paikalla paluumatkalla, iso suurisuuntainen operaatio, asiakkaita tosin vielä vähemmän kuin pfFiemissä, avautunut elokuussa. Upeat näköalaikkunat kakkoskerroksesta Columbia River Gorgeen. IPA on samea, 5,8%, 65 IBU. Mehuinen sitruksinen maku, mutta rungon ohuus tuntuu. Katkeruutta ei käytännössä ollenkaan, tässä on haziyden alttarille uhrattu se kaikkein arvokkain. Samantyyppisiä oluita kuin pFriemillä (on muuten rasittava kirjoitussysteemi panimolla ...), selvä kilpailuasetelma. Asiakaspaikkoja näyttäisi olevan enemmän. Tarjonnassa reippaasti myös Kombuchaa, jotain tee-tyyppistä juttua. Viihtyisä tunnelma tiskillä, verrattuna pFriemin ylijäämäpiippuhyllyyn. Ennen vanhaan jenkkireissuilla oli hauska bongata uusia tuntemattomia panimoita. Nykyään se on vaikeampaa, mutta eipä tämän Fermentin oluita vielä näytä olevan Ratebeerissä. Hood River (Oregon), Ferment, 23.9.2018.

pFriem Pilsner

Ruuhka ei baarissa hellittänyt klo 14:30, joten hain vielä pilsnerinkin yläkertaan. 4,9%, IBU 38. Hyvin maltainen, viljainen, hyvää kuivaa saksalaista runkoa oikeaoppisesti. Katkeroa on nyt riittävästi. Tämä tuntuu jo melkein täydelliseltä. Pilsnerissä ei tarvita kovin monta ulottuvuutta, mutta ne kaikki pitää saada kohdalleen. Tässä näin tuntuu olevan, keskitason hiilihappopitoisuuskin sopii hyvin. Maisteluannosten tilaaminen lärvilautaseen on täällä erityisen suosittua, se hidastaa toimintaa ruuhka-aikana. Hood River (Oregon), pFriem, 23.9.2018.

pFriem IPA

Lähestyin viimeistä yöpymispaikkaa Hood Riveriä, yksi optio oli vielä käydä autolla joen toisella puolen Washingtonin White Salmonissa Everybody’s -panimossa, mutta panimon oluen ehdin jo juoda Portlandissa ja Kalamassakin ehdin jo Washingtonin puolella oluen nauttia. Ei tarpeeksi motivaatiota siis ja Hood Riverissä useampi kohde, osa tosin sekundäärisiä. Sain hotellihuoneen jo noin klo 13 ja käveleskelin aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä kohti Columbia-joen rantaa, äärimmäisen mutkikkaan risteyskompleksin yli.

Kova sunnuntairuuhka pFriemillä, vieressä jokin huvipuisto, paljon lapsiperheitä syömässä. Baariinkaan ei mahtunut, mutta baarista pystyi tilaamaan ja viemään juoman yläkerran kabinettiin. Sielläkin vain yksi pöytä vapaana. Uudehkolta panimolta näyttää, varsin prameaa meininkiä. IPA hieman maltainen, 7,2%, IBU 65. Hedelmää yleisesti, enemmän trooppista. Tasapainoinen ja puhdas, hyvin kevyesti katkera. Windsurffaajia taas näkyy joella, se on täällä ykköshupi. Hood River (Oregon), pFriem, 23.9.2018.

Mount Hood Multorporter

Savuporteria, 5.7%, kirsikkapuun savulla kuivattuja maltaita. Aika hyvä, paahteisuuden, tumman suklaan ja savun yhdistelmä pehmeää, hyvä juotavuus. Tässä puuttuva katkeruus ei niin erityisemmin haittaa. Kuten usein ennenkin, reissun lopulla tulee taas mieleen, että olisi voinut juoda enemmän portereita ja stouteja. Länsirannikolla se on erityisen haastavaa, kun IPAt koko ajan enemmän esillä.  Government Camp (Oregon), Mt. Hood Brewing, 23.9.2018.

Mount Hood Crystallized Fresh Hop

Paluu pohjoiseen Bendistä kohti Hood Riveriä, hillittömiä maisemia, kuinkas muuten, sääkin taas kirkastunut. Vasemmalle jäi nippu vuoria, mm. Mt. Jefferson. Warm Springsin kohdalla näyttävä kanjoni Deschutes-joen uurtamana. Oregonin korkein vuori Mount Hood alkoi lähestymään ja kiipesin korkealle Timberline Lodgeen, joka on siis Stanley Kubrickin The Shining -leffan hotelli, elokuvassa yhdessä pääosassa ilman muuta. Fiktion lokaatio muistaakseni Coloradossa, mutta ulkokuvaukset siis Oregonissa. Täällä oli jo huomattavan kylmää, kova tuuli, ehkä noin +10 C. Mutta tähän aikaan vuodesta voisi olla jo luntakin, eli ihan hyvä tuuri reissulla. Laskeuduin alas Government Camp -alppikylään lounaalle. Mount Hoodin uuden toimipaikan Portlandin Tilikum Stationilla ehdin jo tsekata ja nyt siis itse pääpaikka täällä. Fresh hop -kamalla aloitin, india golden ale, 6,9%.   Hyvin pehmeää, hedelmäistä, raikasta ja tuoretta. Hyvin toimii. Government Camp (Oregon), Mt. Hood Brewing, 23.9.2018.

Worthy Hop Star Fresh Hop IPA

Agendan ulkopuolelta eteen osui Worthy Brewingin taps & tacos -baari. Hyvää tacoa ja fresh hopissa 6,1%. Lievästi samea, sitruksinen veto, appelsiinia, jopa greippiä, varsin kuiva. Tässä yllättäen peräkontissakin täytettä, katkeroa on ihan kohtuullisesti. Mallasrunko kyllä jää ohueksi ja se verottaa olutta jonkin verran. Bend (Oregon), Worthy's Taps & Tacos, 22.9.2018.

Sunriver Fighting Falcon

Olin jo lähtemässä kävelemään pari kilometriä Broken Top -kauppabaariin, kun huomasin Google mapsistä, että 10 Barrelin vieressä on Sunriver Brewingin Galveston Pub. Untappdin mukaan Broken Topissa ei olisi juuri ollut Russian River Consecrationia kummempaa, se jo maistettu, joten valinta helppo. Myöhäinen lauantain lounasruuhka hiipuu baarissa, henkilökunta edelleen kiireistä. Fighting Falcon tupla-IPA, jokin Glen Falconer tribute -juttu, 8,5%. 75 IBU. Simcoe, Lemon Drop, Ekuanot, Falconer’s Flight 7Cs. Hyvin kirkas, täyteläisen hedelmäinen, sekä sitrusta että trooppisuutta. Yllättävän samanlainen kuin päivän muutkin oluet, nyt kuitenkin kuivempi, jopa takasuoralle kerääntyy ruuhkaa. Tai ruuhkaa ja ruuhkaa, jotain kuitenkin. Olutmatkailussa Ratebeerin places-osio alkaa olla kohtuullisen hyödytön nykyään jopa USAssa, kun päivitystiheys on niin heikko. Untappd ei sekään tunnu olevan riittävän kattava. Nyt siis ainakin hetken vanha kunnon intuitiivinen havainnointi tuntuu toimivan parhaiten. Bend (Oregon), Sunriver Galveston Pub, 22.9.2018.

10 Barrel Fukton Fresh Hop

10 Barrelillä hyvin vilkas baari muuten todella hiljaisessa Bendin läntisessä lähiössä. Untappdistä ehdin bongata, että tarjolla olisi ollut Scale Breakeria. Ei ollut, ei edes paikan päällä mainostettua Idahopia. Päädyin sitten taas fresh hop -kamaan, Fuktonissa 5,9%,  IBU 50. Kirkas, Umpqua Hop Farmsilla tuotettua uunituoretta Centennialiaa. Taas makeampi olut, hedelmäkaramelleja, herukkaa, dankia, ei katkeroa. Ihan ok, kuinkas muutenkaan. Olisi ollut tarjolla myös IPK, india pale kölsch, 5%, IBU 45. Ohitin kuitenkin. Bend (Oregon), 10 Barrel West, 22.9.2018.

GoodLife Fresh Hop Descender IPA

Yllättävän miellyttävä kävely Cruxista Mill Quarterin kautta yli Deschutes-joen länsipuolelle, padolla jopa surffaajia toiminnassa. Loppuosa GoodLife-panimolle hiekkatietä, mutta tähänhän on tottunut olutmatkoilla. Ihmettelin missä heinäsirkat viipyvät, jotain isoja omituisia hyönteisiä nimittäin iskeytyi edellispäivänä autoon vuoristossa. Hieman rähjäisempi brewpub, mutta suosiota näyttää riittävän. Paikassa näyttää olevan myös tislain. Tuorehumalaolueen Washingtonin Moxeesta freesit Centennial-humalat. 7%, 70 IBU, kirkas, hedelmää raikkaasti. Hieman makea, karamellisuutta melkein eka kertaa reissulla. Heikko katkerotaso aika räyhäkkäästä IBU-lukemasta huolimatta. Söin jotain flatbreadiä, pizzan tapainen juttu, pienempi, neliömäisiä palasia. Rapeaa, erittäin hyvää. Bend (Oregon), GoodLife, 22.9.2018.