Pressure Drop Cast Iron Billy

Vahvaa imperial stoutia Lontoosta, 10,5 %. Paahteinen makea tuoksu. Maku on sokerinen, karamellinen, paahteisuus jää pois. Hedelmää on jonkin verran, ei oikein muuta. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.2.2020.

Kaapse Carrie, hanaversio

Porterhousen Imperial IPA oli harmittavasti tilapäisesti pois tarjoilusta Ruttolinnussa. Hätäpäissäni päädyin sitten hollantilaiseen red IPAan, jota olen jo aiemmin pullossa kokeillut viitisen vuotta sitten. 6,5 %, maltainen ja kuohkea, leipäinen, makeahko. Selvästi parempi kuin pulloversio, Kokonaisuutena silti heikohko, ei hedelmää tai katkeroa. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.2.2020.

FrauGruber Dry & Bitter Slaves of Convenience

Samea, hapan tuoksu.  Hapan on makukin, hedelmää myös, karamellia. Ei jälkimakua, 7,8%. Jos ei tarkoituksella sour, niin sitten pahasti pilalla. Kummassakaan vaihtoehdossa en tykkää oluesta, surkeaa kamaa. Onneksi vain 15 cl. Pien, 29.2.2020.

Thin Man Trial By Wombat

New Yorkin osavaltion toiseksi suurimmasta kaupungista Buffalosta sameaa Galaxy-IPAa, 7,0 %. Perussitruksinen, pehmeä, vähän ohkainen, mutta tuoreen raikas. Session parhaita, mutta ei tässäkään katkeruus kunnolla esillä. 11,90€, 33 cl, litrahinta 35,70€. Perusannos 50 cl olisi siis 17,85€. Tämä on hyvää, muttei niin hyvää. Sori, 29.2.2020.

La Quince Brewski Magic Potion

Session paras vaahto espanjalais-ruotsalaisessa kombossa, selvästi samea, appelsiininen, makeahkoa hedelmää, täyteläinen, pihkaa, lievää mausteisuutta. Tässä katkeroakin kohtuudella, 60 IBUa, 8,2 %, Simcoe, Cascade ja Mosaic. Sori, 29.2.2020.

Edge Finback Anticipation

Nyt on kunnolla heiziä Barcelonasta, yhteistyö New Yorkin Finbackin kanssa. Mehuinen aromi. hieman kirpeä kuiva maku. Trooppista hedelmää on rankasti, varsin raikastakin. vain 37 IBU, 7,0 %, Simcoe, Citra ja Mosaic. Tyhjä perätila tässäkin. Ehkä väärä havainto, mutta hienoisesti happamuuttakin oluen lämmetessä. Sori, 29.2.2020.

Deep Creek Brewtiful Haze

Uusiseelantilainen IPA ei kovin samea nimestä huolimatta, 6,5 %, vain 25 IBUa. Melkoisen ruskea, tuoksussa karamellista makeutta. Maku pihkaisen hedelmäinen, kuiva ja vähän tunkkainen. Jälkimaku suhteellisen tyhjä. Sori, 29.2.2020.

North Brewing Tunnels of LA

Harvinaista lumisadetta karkauspäivänä Helsingissä, siirryin sporalla Vallilasta Kaisaniemeen. Paljon uusia IPOja tarjolla, ensimmäiseksi valikoitui Leedsistä west coast -kamaa, 7,0 %, Amarillo ja Simcoe. Lähes kirkas, herukan tuoksua. Maussa kissaneritettä ja karviaismarjaa, lievästi makea, jopa vähän mausteinen. Heikosti katkera, mutta puhdas. Sori, 29.2.2020.

To Øl Whirl Domination

Heiziä IPAa Tanskasta, To Ølin uudesta panimosta Svinningestä.  6,2 %, Idaho 7, Simcoe, Mosaic, Citra. Sitrusta voimakkaasti aromissa, belgihiivaista vivahdetta. Ei ehkä belgikamaa kuitenkaan, mutta kirpeän hedelmäinen. Vain nokare katkeroa, mutta raikkaus tässä miellyttää mukavasti. Kuikka, 28.2.2020.  

Tuju Tuplaus

Vahva DIPA Lappeenrannasta, 9,5 %, eli oikeastaan TIPA. Lievästi samea, ensimmäisellä hörpyllä nepalilaisen kanan jälkeen tuntui jopa happamalta. Ei tämä kuitenkaan sellainen ollut, mutta ehkä alkoholisuus aistiutui sillä tavalla. Liikaa voltteja tässä tuntuu olevan, hedelmäisyyttä ja vähän katkeruuttakin löytyy, mutta kokonaisuus on suhteellisen vaatimaton karkeudessaan. Panema, 26.2.2020.

Stadin Panimo, helmikuu 2020

Yritin taas kerran hankkia lippua kesäkuun Tanska-Suomi -EM-lopputurnausotteluun, kun UEFA:n resale portal aukesi. Taisi olla jo neljäs mainittavampi yritys tässä hankkeessa. Odottelin taas jonossa tunnin verran ja sitten odotetusti kävi ilmi, että kaikkiin muihin turnauksen otteluihin olisi lippuja tarjolla, mutta ei juuri tähän kiinnostavaan Kööpenhaminan matsiin. Klikkailin sitten F5-nappulaa kiihkeästi ja eiköhän sieltä noussut aina parin eri kategorian lippuja tarjolle. Mutta aina sen valitessani järjestelmä ilmoitti, ettei sitä olekaan. Tätä toistin niin kauan kunnes verkkokaupassa oleskeluaikani tuli täyteen ja minut heitettiin jonon perälle. Päätin lähteä lähimpään panimobaariin.

Stadin Panimon Timo Konttinen muutti alkuvuodesta Asturiasiin, mutta ensimmäinen comeback tapahtui siis jo nyt vajaan kahden kuukauden kuluttua. Totutulla käymistankkisessiolla mukana panimon henkilökunnasta Aki, Jenni ja Juhani, myös Ilkka Sysilä ja Joonakseksi esittäytynyt kotiolut/hedelmäpyre -kaveri, jos nyt oikein ymmärsin. West Coast Session IPAlla homma käyntiin, 4,5 %, herukkaa reippaasti, maukasta ja raikasta kamaa. Hedelmäöljyillä tuunattu Incredible Pale Ale oli huomattavasti vaatimattomampaa kamaa, jotenkin omituinen tunkkainen mausteisuus, jossa ehkä muiden kommenteista poimittu kookosrasvaisuus hallitsevin piirre. Genuine American Lager oli jo huomattavasti parempaa, vaikka varsin suoranuottinen esitys olikin.  

Galaxy Pils hyvin ruohoinen pils, maltaista raikkautta kohtuulliseen katkeruuteen nivoutuen. Ei mitenkään hedelmäinen, tämä erä Galaxya ei tuo esiin mitään tyypillistä ananaksisuutta. Voisi hyvinkin olla klassinen saksalainen Hallertau-pils. Tässä vaiheessa pari tsekkausta pullotarjonnasta. Aprikoosi-NEIPA yllättävän belgityylinen, pikemmin saison kuin NEIPA, hyvin raikas ja hedelmäinen. Grapefruit IPA puolestaan täyteläisempi, mausteinen, sekahedelmäinen, ei kovin raikas, ehkä jopa jotain sikunaisempaa. Lopuksi vielä käymistankista kamomilla-witbieriä, selvästi liian kylmää, varsin hiilihappoinen, korostetusti mausteinen. Ymmärsin, että kamomillaa on useinkin witeissä käytetty, vaikka siitä eivät belgipanimot ole isompaa ääntä pitäneet. Itse en kuitenkaan sen mausta tykkää. Stadin Panimo, 26.2.2020.

Purtse Metsik Ida, hanaversio

Vuosi sitten Tallinnassa näköjään luin tämän oluen nimen väärin pullon kyljestä. Ida muuttui IPAksi. IPA tämä Ida kuitenkin on, nyt hanassa Oulun Valkealinnan laatubaarissa. 6,7 % siis, melkein kirkas. Tuoreempaa varmaan kuin pullossa, ohkaista hedelmäisyyttä, kevyet katkerot, ei virheitä. Hieman yllättävästi baarissa soitetaan Bob Segerin originaalia Turn the Pagea, ei siis Metallican koveriversiota. Tosin tämä taisi olla liveversio Live Bulletilta, studioversio on harvoin soitossa. Oulu, St. Michael, 24.2.2020. 

Maistila Etappi Winter Ale

Kävelyä puolitoista tuntia lumisessa ja aurinkoisessa Oulussa, märkää lunta alkoi tulla edellisiltana. Sitä ennen lähes Helsinki-tyylistä talvea, lumet hävinneet täältäkin. Jumprussa lenseän rauhallista iltapäivänä, Maistilan talvioluessa 6.0 %. Vehnähiivan estereitä ja fenolisuutta. Hieman yllättävää, koska ei oluen tiedoissa vehnästä mainintoja. Makeaa maltaisuutta, hieman leipää, ei oikeastaan hedelmää, katkeruus heikkoa. Hillittyä kamaa totutusti Maistilalta, mutta ei tuotannon parasta antia kuitenkaan. Oulu, Jumpru, 23.2.2020. 

Teerenpeli Kellariolut No 2 Imperial Stout

Ensimmäinen käynti Oulun Teerenpelissä. Iso baari, ällän muotoinen baaritiski. Poiketen ketjun muista toimipaikoista hanoissa vain Teerenpelin omia oluita. Niissä ei uutuuksia, joten tartuin pullokamaan. Vahvassa porterissa 10 %, tuoksussa rommia ja rusinaa. Kuivaa hedelmäistä maltaisuutta, lievää paahtoleipäisyyttä. Makeuttakin tulee lämmetessä. Miellyttävää, mutta ehkä vähän yksipuolinen. Oulu, Teerenpeli, 22.2.2020.

Stigbergets Ololeo

Ensivierailu Oulun craftolutkauppabaariin Juomapuohiin. En kyllä yli 20 vuotta Oulussa asuessani koskaan törmännyt puohi-murresanaan, mutta se on ehkä henkilökohtainen ongelma. Varsin pieni paikka, toimintaa ollaankin muuttamassa huhtikuussa isompiin tiloihin Rotuaarille Antellin/ Café Saaran paikalle, jonne tulee hanojakin. Mikkellerin selvää vaikutusta sisustuksessa, muutamia pöytiä. Miellyttävä tunnelma vaikkapa Mallaskellariin verrattuna. Kylmäkaapeissa oluet, yhdessä vahvempaa kamaa. Stigbergetsin DIPAssa 8,5 %, samea neipaisesti. Marjaisen mehuinen, katkeruuttakin kohtuudella. Täyteläistä, mutta imelyys vältetään. Kohtuullisen raikasta, bäst före 10122020. Oulu, Juomapuohi, 22.2.2020.

Joenbruu Father & Son Wheat Beer

Simosen Jani tarjosi ystävällisesti sightseeing-kierroksen dynaamisen Oulun uusiin ihmeisiin. Näin mm. uuden Oulujoen ylittävän sillan ja Hiukkavaaran hämmentävän muodonmuutoksen. Väljään rakennettu Oulu jatkaa edelleen levittäytymistä uusille soille. Jani tarjosi juotavaakin, ensimmäinen kokeilu Joensuun uusimman panimon Joenbruun käden jäljestä. Vehnää siis, 4,4 %. Tuoksussa on fankia brettaisuutta, joka tuntuu maussakin. Tuskin on tarkoituksellisesti, jos weizenia on tavoiteltu. Hiilihappoja todella paljon, kuivaa pihkaisuutta, joka jatkuu takatilassa lähes selvänä katkeruutenakin. Pallo ei siis vielä tällä laukauksella maaliin, mutta peliaikaahan vielä on.

The Kernel India Pale Ale Black 2020

Sessio jatkui tummissa merkeissä, Kernelin BIPA ei aivan musta. Aiemmin samalla nimellä juotu olut oli paljon vahvempi 9,8 %, tässä 6,8 %. Hedelmäisyyttä makeahkosti, ei paahteisuutta. Ei katkeroakaan kovin paljon, mutta havaittavasti. Sosiaalisen tilanteen tihentyessä oluen makumuistiinpanoihin ei tullut keskityttyä. Kävin vessassa myös uudella puolella. Siellä eriöiden ovien symbolit olivat poikkeuksellisen pelkistettyjä, mutta sitäkin informatiivisempia.  Oulu, Leskinen, 22.2.2020. 

Tuju Exporterrieri

Leskiseen lauantaina ennen puoltapäivää. Melkoinen deja-vu / bon voyage -kokemus taas. Hämmennyin aluksi, kun vanhan puolen lounge näytti tyhjältä, eikö merisota-asiantuntija olekaan paikalla. Kyllä mies siellä kuolleessa kulmassa kuitenkin väijyi. Tujun Porterrieri on jäänyt jostain syystä väliin, vaikka on se vastaankin tullut. Nyt tarjolla jo vientiversio Exporterrieri, 6,0 %, pehmeä, maltainen, lievästi karamellinen, puhdas. Oikein maistuvaa. Leskisessä on kai 1900 jo täynnä tarjoiltujen hanaoluiden määrässä, mutta alakerran vessassa huomasin tyylikkään Lada 1500 -julisteen, jolla juhlistettiin aiempaa merkkipaalua. En ole sitä muistaakseni ennen havainnut. Oulu, Leskinen, 22.2.2020. 

Salama Solita Sour IPA

Kolmisen vuotta sitten pääsin juomaan paria Makun tekemää it-firma Solitan olutta. Nyt Suvi Junes tarjosi tölkin Salamalla tehtyä uutta tuotetta. Tuopillinen-blogisti Jouni Koskinen on varmaan tässäkin hankkeessa product ownerina. 5,5 %, sameaa aprikoosimehun ulkonäköä, mutta suurehkosti vaahtoa. Tuoksussa kuivaa hedelmäisyyttä, miksei happamuuttakin. Paljon hiilihappoa, trooppishedelmäinen maku, lievästi hapan, pirteää kirpeyttä, maltaisuus olematonta. Jälkimakua on, se on nahkeasti kuivuvan pitkäkestoinen, mutta ei katkera. IPA-termi jää tässä siis katkeruuden puolesta perusteettomaksi, mutta eihän se ensimmäinen kerta ole. Jos hedelmäisyys on saatu aikaan humalan ja hiivan kautta, niin varsin paljon sitä on syntynytkin. Streittiin NEIPAan verrattuna happamuus karkoittaa viimeisenkin maltaisuuden, mutta ei tuo samanlaista tunkkaisuutta kuin brut-entsyymit. Kevytsourit eivät yleensä innosta, mutta kyllä tätä juo mielikseen hotelliaamiaisen painikkeeksi. 

Anarchy Czernobog

Britanniasta baltic porteria, 12.20€, 50 cl, 6,2%, 45 IBU. Ei ole craft Oulussakaan halpaa. Kollabo-toimijana Team Toxic, mitä sitten tarkoittaneekin. Azacca, Enigma ja Pacific Jade. Pehmeää maltaisuutta, vähän hedelmää, talkkunaa, ei oikein paahdetta. Hyvin vähän katkeruutta, mutta hallittu miellyttävä olut silti. Varsin tiukkaa tunnelmaa Maikkelissa, olen jo ehtinyt hieman unohtamaan Perämeren friday night feverin. Oulu, St. Michael, 21.2.2020. 

Maistila Hutunkeitto

Siirtyminen iltapalan jälkeen Roosteriin, tarjolla Pohjois-Oulusta pesäpalloilullisesti nimettyä american rye alea, 5,8 %. Humalina Ekuanot, Mosaic ja Columbus. Mahonkisen värinen kirkas olut, hedelmäisyyttä makeahkosti, myös leipäisyyttä. Hyvin puhdas ja hillitty Maistilan tyyliin, mutta myös ohuehko ilman suurempaa jälkimakua. Oulu, Rooster, 21.2.2020. 

Hailuoto Märzen

Hieman samea vahva vaalea lager Perämeren suurelta saarelta, 6,3 %. Paljon hiilihappoa, vähän etikkaisuutta, ei voi olla enää kunnossa. Hyvin vähän makua, liian kylmää. Varsinkaan jälkimakua ei yhtään, maltaisuus ja täyteläisyys puuttuu. Siirryin Leskisestä Zivagoon syömään (erinomaista pepperjack-leipää) ja kokeilin samaa hailuotolaista uudelleen, hanasta täälläkin. Hyvin samanlainen, hapan etikkaisuus roikkuu oluen reunalla, juuresmaista maatuneita kasveja, epämiellyttävä kokonaisuus. Oulu, Leskinen & Zivago, 21.2.2020.

Sonnisaari Peijooni Pils

Uusi pilsner Etelä-Oulusta, 5 %, hyvä vaahto, joka vielä kasvaa tuopissa. Kuohkeaa, kirkas, maltainen, varsin paljon hiilihappoa, ei hedelmäisyyttä. Jälkimaku tuntuva, pehmeä kokonaisuus, öljyistä kukkaisuutta. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta silti jokin puuttuu, ei synny vau-efektiä, ehkä vielä jokin loppuriuhtaisu tarvittaisiin. Oulu, Leskinen, 21.2.2020.

Sonnisaari Synti

Paluu Ouluun vuoden tauon jälkeen. Tauko on pisin sitten vuoden 1981. Oluthuone Leskinen avautui 1992, joten tauko siellä käymisissä on yhtä ennätyksellinen. Talvi on nyt Oulussa Helsingin kaltainen, lunta on vain nimeksi ja sekin katosi keskustasta perjantain vesisateen myötä. Leskiseen klo 15:30, kovaa tungosta, vain yksi jakkara vapaana tiskillä. Paljon porukkaa, mutta ehkä noin 30 % tuttuja naamoja. En jäänyt asiaa pitempään ihmettelemään, vaan tilasin paikallisen pienosakkuuspanimoni black lageria, 7,4 %. Paahteisuutta vahvasti, hedelmää myös, lievästi tervaista savuisuutta, hyvin täyteläinen, myös peräkärry kytkettynä. Olut pakenee tyylilajeja, ei oikein doppelbock, ei imperial schwarzbier, ehkä sittenkin jonkinlainen balttiporter stout/black IPA -tyylisellä twistillä. Jenkkihumaloitu Simcoella ja Chinookilla, mutta maltaisuus pääroolissa. Joka tapauksessa erinomainen olut. Oulu, Leskinen, 21.2.2020.

Uerige DoppelSticke, toinen arvio

Lähemmäs 10 vuotta sitten tilasin netistä Uerigen vahvinta alt-versiota DoppelStickeä. Silloin ajattelin, että varmaan tällaiset oluet ovat pian Suomessakin normaalijakelussa. Toisin kävi, olutkulttuuri kyllä kehittyi ja parempaan suuntaan, mutta kuitenkin eri tavalla kuin silloin ajattelin. Perinteiset klassikko-oluet ovat ajautuneet varsin pieneen marginaaliin, nuoria olutharrastajia ne eivät näytä erityisemmin kiinnostavan ja se heijastuu suoraan kaupallisten toimijoiden valintoihin. 

Ehkä lopulta tilanne on muuttumassa, kun korvapuustiportereita ja vaahtokarkkigoseja on tarpeeksi saatu nautittua. Triplan saksalaisbaarissa tuplasticken (8,5 %) pullon korkki pamahti hyvin. Lievästi vaahtoa, hyvin tummasti punainen. Tuoksussa luumua ja taatelia. Vähän hiilihappoa, leipää, mallasta, bockimaista lämpöä. Makeutta on, mutta ei alkoholia maistuvasti. Monimuotoinen olut, kuinka muutenkaan. Mutta hedelmäisyyttä en tällä kertaa erota, se on nyt onnistuttu blokkaamaan, matalasti hiilihappoa. Tälläkin kertaa jälkimakua on, Uerige ymmärtää peräkärryn funktion. Pehmeääkin tämä on. Ei ehkä olut jokapäiväiseen käyttöön, mutta 10 vuoden välein nautittuna säväyttää. Bierhaus Berlin, 20.2.2020.

Pühaste Pillerkaar

Siirryin Triplassa Itä-Pasilan Signor Smithistä Länsi-Pasilan Bierhausiin. Tartosta IPAa tarjonnassa, 6,5 %, 60 IBU, Simcoe, Citra ja Mosaic.  Lievästi samea, kirpeää trooppista hedelmää raikkaasti. Vähän karamellia ja pihkaa, mutta ohuehko selkäranka, ei jälkimakua. Bierhaus Berlin, 20.2.2020. 

Fuerst Wiacek Schism

Helmikuun loppu ja ei vieläkään lunta Helsingissä. Varsin vaikuttava ajankohta olla elossa täällä, ei olisi 1970-luvulla uskonut Oulujärven rannoilla hiihdellessä. Kevätkelissä tallustelin Triplaan, berliiniläistä mehukaljaa tarjolla. 6.8 %, Citra, Mosaic ja arvoituksellisempi HBC 344. Kauniin samea, kuivaa säilykeananasta, mutta ei epämiellyttävästi. Raikkaampi silti voisi olla. Puhdas ja mallastakin mukana, mutta ei jälkimakua silti tarpeeksi. Signor Smith, 20.2.2020. 

Jarkko Koukkunen: Poltetun maan taktiikan käyttö talvisodassa

Suomen Sotahistoriallisen Seuran tämäkin vuosi näyttää jatkavan samaa säästäväistä linjaa luentojen suhteen kuin viime vuosina. Vuoden avaukseen oli saatu nyt kolmen luennon seminaari pioneeritoiminnasta talvisodassa. Jarkko Koukkunen esitteli aluksi tekeillä olevaa väitöskirjaansa poltetun maan taktiikasta talvisodassa. Suomalaisillehan tämä tuli erityisen tutuksi Lapin sodassa, mutta myös talvisodassa sitä käyttivät suomalaiset itsekin vetäytyessään rajoilta taaksepäin. Koukkunen taustoitti taktiikkaa Napoleonin sotiin ja kertoi suomalaisten aloittaneen 1930-luvulla taktiikan valmistelun. Muun muassa Viipurista oli tehty tarkka hävityssuunnitelma, jota ei kuitenkaan pantu täytäntöön. Liikenneyhteyksien ohella tuhottiin myös asutuskeskuksia. Kannaksella merkittävän tapaus oli Suojärven kaupunkimaisen keskustaajaman Suvilahden polttaminen. Koukkunen esitteli myös Suomussalmen hävityksiä, mutta jostain syystä jäi mainitsematta itse kirkonkylän täydellinen tuhoaminen. Muutenkin Koukkunen tuntui aika kokemattomalta luennoijalta ja ulkolukua muistuttavassa esityksessä teki selviä virheitä. Tässä vaiheessa SSHS:n nuorisojaosto vetäytyi jo Kolmeen Kruunuun illalliselle. Emme tuikanneet kuitenkaan Tieteiden taloa tuleen lähtiessämme. 

Thornbridge Hirundo, cask ale

Kuikassa Derbyshirestä golden alea, 4,5 %, selvästi jenkkihumaloitua sitruskamaa, pehmeää, kuivaa, katkeraa. Tasapainoa on mallikkaasti, hedelmäisyys, kohtuullinen mallaspohja ja tuntuva peräkärry lomittuvat, jos ei nyt harmonisesti, niin ainakin ilman repiviä saumoja. Kävelin baarista Brahenkentän ohi kohti asuntoa, muistan nähneeni täällä takavuosien Helsinki-vierailuilla jääpalloa. Nyt siellä pelattiin masentavasti jääkiekkoa. Jalkapallon lähisukulainen jääpallo alkaa olla sukupuuttoon kuollut laji, ainakin täällä. En koskaan Oulussakaan käynyt matseja katsomassa, mutta tiedostin sentään pelin läsnäolon siellä. Kuikka, 18.2.2020.

Salama De Moersleutel Hazy Perversions

Espoolais-alkmaarilaista kollaboa, NEIPA, 6,8 %, Vic Secret ja Citra. Samea, tuoksu hyvin mehuinen. Maussa kirpeää hedelmäisyyttä, lievästi karkeamman puoleista, ei kovin tuoreeltakaan tunnu. Selvästi liikaa hiilihappoa. Mallas jää liian pieneen rooliin, samoin katkeruus. Puhdasta silti, ei Salama tällä orastavaa mainettaan täysin töhri, mutta selvä pettymys kuitenkin. Panema, 18.2.2020.

Cool Head Nightmare On Wax, cask ale

Toinen Paneman cask-olut milk stout, 7 %. Suklainen tuoksu. Hyvin makeaa, karamellia, liian kylmää. Vähän katkeroakin, ei paahdetta. Hieman mausteinen, kohtuullisesti hedelmäisyyttäkin. Ei tämä porterina innosta erityisemmin, mutta tykkäsin enemmän kuin edellisestä Hulkista. En tunne Paneman cask-systeemiä, mutta ei nämä oluet tunnu läheskään samanlaisilta pehmeiltä cask-oluilta kuin vaikkapa Malmgårdin tuotteet Angleterressa ja Black Doorissa. Jotain nyt puuttuu.  Panema, 18.2.2020.

Cool Head Hulk Juice, cask ale

Luin UEFAlta tulleen meilin puolen tunnin viiveellä saapumisesta. EM-lopputurnauksen Kööpenhaminan Tanska-Suomi -peliin olisi palautunut lippuja myyntiin. Jonotin sitten verkkokauppaan tunnin verran ja yhtä restricted view categorya näytti olevan tarjolla. Klikkasin sitä, mutta sekin muuttui loppuunmyydyksi. Ns. otti päähän enemmän kuin pitkään aikaan mikään muu juttu. Näissä merkeissä siirryin iltaoluelle Panemaan. Siellä ei maksupäätteet toimineet. Siirryin takaisin Raatteentielle ja kävin nostamassa käteistä Hurstin Valinnan automaatista. Olo ei parantunut yhtään. Cool Head on ilahduttavasti ryhtynyt caskittamaan oluitaan Paneman pumppuihin ja uusimpana nyt Gamman ja Sudden Deathin kanssa tehtyä DIPAa, 8 %. Cask-version kohdalla ei partnereita mainittu, mutta ehkä krediitti reseptistä menee edelleen heillekin. Tätähän tulin juoneeksi jo toista viikkoa sitten keg-versiona. Hedelmäisyys kirpeänä liikaa esillä, caskaus ei tuo brittityyliin tarpeeksi pehmeyttä mukaan. Mallas ja katkeruus häipyvät tapettiin ja pääsyyllinen on tietysti kveik-hiiva, josta en ainakaan tässä kontekstissa tykkää yhtään. Panema, 18.2.2020.