Olarin amerikkalaiset lähiö-IPAt

 Olarin Panimo piristi sydäntalvea räväyttämällä ulos kerralla neljä uutta IPAa. Aivan tällaista suorituskykyä panimo ei ole tainnut aiemmin osoittaa. Kaikki growleri-myynnissä ja ehdinkin jo suunnitella niiden hakemista kotioloihin viihdekäyttöön. Ilkka Sysilän kautta tuli kuitenkin Ville Leinon kutsu tulla maistelemaan uutuuksia paikan päälle. Sehän sopi vielä paremmin ja liukastelimme Ilkan kanssa jäisen kampuksen poikki panimobaariin. Baarissa omituisen paljon nuoria miehiä loppuiltapäivästä, mutta emme antaneet sen häiritä. Villeä ei näkynyt, mutta tiskiltä saimme tervehdysdrinkit ja kiipesimme jo tuttuun VIP-aitioon. Yllättäen siellä istui jo skenen monitoimi-ihme Anikó Lehtinen Teams-palaveria pitämässä. Samalla alkoi selvitä baarissa parveilevien juniorien läsnäolo. Kyseessä oli pääkaupunkiseudun kotipanijayhteisön Hombren edustusjoukkue, joka oli tekemässä Olarin laitteistolla omaa märzeniään. Pian paikalle pääsi Villekin growlereiden kanssa ja päästiin itse asiaan.

Olarin tyypit olivat etsineet USA:n eri osavaltioista (Washington, Kalifornia, Florida, Vermont) Olaria muistuttavia lähiöitä ja nimenneet IPAt niiden mukaisesti. Tietysti myös oluet muistuttaisivat kunkin seudun ominaispiirteitä. Maistoimme kaikki neljä IPAa samanaikaisesti rinnakkain. Ensimmäisenä Washingtoniin sijoittuva Belltown IPA, 6,5 %. Siellä olen käynytkin, Belltown on Seattlen ydinkeskustan viereinen alue, jossa aiemmin on ollut rankempiakin kulmia, mutta seutu oli kyllä jo 2005 varsin gentrifikoitunut. Summit, Cascade ja Simcoe humalina. Ilmeisesti vähän ruismallastakin. Kirkas juoma, sitrushedelmää, mäntyä, varsin paljon katkeruutta. Rukiin vaikutusta en oikein huomannut, ehkä jotain karamellisuutta on mukana. Vanhanajan westcoast-meininkiä puhtaasti, ehkäpä tosiaan vielä Pacific Northwest -vaikutteisesti. Aivan erinomainen startti.

Hunters Point on San Franciscon kaakkoiskulman kolkko satama-alue, jossa aiemmin sijaitsi Candlestick Parkin baseball-stadion. Siellä ei ole tullut käytyä San Franciscon reissuilla. California IPA siis, 6,8 %, humalina Idaho 7, Comet ja Cashmere. Kevyesti utuinen, kuivan appelsiininen, vähän kuin sabromaista minttua, karamellisuutta. Suhteellisen omaperäinen suoritus, jonka kruunaa kvartetin raskain peräkärry. Ei siis erityisen tasapainoinen, mutta sitäkin maukkaampi IPA.  

Wynwood on Miamin keskustasta pohjoiseen sijaitseva alue, jonka lähellä on varmaan tullut kurvailtua, koska sillat Miami Beachiin lähtevät lähistöltä. J. Wakefieldin huippupanimo sijaitsee siellä. Alue on tunnettu Olarin tapaan graffiteistaan, joten Florida-oluen nimi onkin Wynwood Walls IPA, 6,0 %. Esikuvana Floridan länsirannikon Tampan Cigar Cityn Jai Alai, humalina australialaiset Enigma ja Vic Secret sekä Uuden-Seelannin Wakatu. Samea ja aiempia tummempi, bensaa tuoksussa. Makukin edellisiä makeampi, pehmeää trooppista hedelmää, persikkaa. Lähes ylikypsästi, mutta kyllä mallasrunko paketin kasassa pitää. Katkeruutta ei olueen ole paljoa riittänyt, mutta oikein miellyttävää tämäkin. 

Vermont IPAan ei kuulemma löytynyt sopivaa lähiötä kääpiöosavaltiosta, joten nimeksi tuli lappeenrantalaistyylisesti Vermont Raves. Itsekin googlailin löytyisikö esim. Burlingtonista soveltuvaa aluetta, mutta ei, koko Vermont on pelkkää Strömsötä. Tässä esikuvana on Alchemistin Heady Topper eli tavoitteena ei ole ollut moderni NEIPA vaan varhaisempi Vermont-variantti, jos sellainen on tunnistettavissa. 6,0 %, Azacca, El Dorado, Citra. Samea ja kuulas, näyttää kyllä sumukaljalta. Trooppista kirpeyttä, ei varsinaisesti makeaa, mutta kyllä setin nektarimaisin mehu. Sosiaalinen tilanne tässä vaiheessa alkoi vähentää muistiinpanojen tekoa. 

Kokonaisuutena oikein puhdaspiirteisiä ja mukavasti toisistaan poikkeavia IPA-tuotoksia. Olarin sentrifugi ei muuten näissä ole ollut käytössä. Eihän homma tietenkään vielä tähän päättynyt. Vertailimme mm. Märichellon kahta versiota, toinen sentrifugaamaton hanaversio, toinen sentrifugattuna pullotettu. En kyllä oikein löytänyt eroa, makuantureiden herkkyys oli jo kadonnut. Sitten testasimme vahvaa bockia ja barleywinea, niissä sentään eroja havaittavissa. Kiitos taas Villelle tarjoilusta ja Anikólle ja Ilkalle maisteluseurasta. Olarin Panimo, 10.2.2022.