Pohjolan valkeassa kaupungissa (tosin Oulullakin jostain syystä sama nimitys) koiranilma, mutta metron raiteilla ei kinoksia Kurvin ja Kaisaniemen välillä. Espoon serpentiiniviidakko on tupla-IPA, 8,0 %, Amarillo, Chinook, Columbus, Centennial, Mosaic, Hallertau Blanc. Keskisamea ulkoasu, hyvä vaahto. Makeaa, trooppista hedelmää. Sitten pihkaa ja kuivempi jälkimaku. Varsin puhdas, katkerakin oikeastaan. Raikkaus ei aivan parhaimmillaan, mutta Salaman hyvä taso tuntuu jatkuvan. Sori, 8.2.2022.
1 kommentti:
Muistaakseni Helsingin matkailumarkkinoinnissa Pohjolan valkea kaupunki oli kurantti slogan etenkin 1930-luvulta 60-luvulle, sitten omaksuttiin uusi nimi Itämeren tytär. Näin kirjoitti eräs aiheen historiaa tunteva tutkija. Myös Itämeren tyttäressä on nyt jo arkaainen kaiku, aika kauan senkin suosion päivistä alkaa olla. Kansan muistiin nämä tietysti jäävät vaikka "virallinen" käyttö loppuu. Olisikohan Oulussa valkea kaupunki ollut käytössä pitempään.
Lähetä kommentti