Kun 80-luvun alussa hurahdin täysin elokuvan maailmaan, niin nopeasti yhdeksi suureksi kulttihahmoksi nousi mahtipontista nimeä kantava Michelangelo Antonioni. Seitsenkymppinen legenda pukkasi sitten tarunhohtoisen Professione: Reporter / The Passengerin jälkeen kaksi elokuvaa Il mistero di Oberwald ja tämä Naisen tunnistaminen. Kumpaakaan en silloin onnistunut näkemään ja varsinkin tämä jälkimmäinen on kerännyt kunnolla mainetta vuosien mittaan. Nyt sitten lopulta mahdollisuus tsekkaamiseen taas pitkän koronatauon jälkeen Oodin Kino Reginassa. Terävä kopio, tuttuja teemoja jo Antonionin 60-luvun leffoista, miehen ja naisen välisen suhteen analysointia. Visuaalinen ote ehkä vaatimattomampaa ja näyttelijäsuorituksissa ei samaa hohtoa kuin kultakaudella. Tapahtuu pääosin Roomassa, ekskursioita sumuiselle maaseudulle ja talviseen Venetsiaan. Kuubalainen spagettiwesternstara Tomás Milián vetää kohtuudella pääroolin Antonionin alter egona. Intohimojen kohteet Daniela Silverio ja Christine Boisson vaikuttivat tutuilta, mutta kovin tunnetuissa muissa elokuvissa he eivät ole esiintyneet. Samaan syvyyteen kuin pääteoksissa Antonioni ei oikein tunnu yltävän, vaikka periaatteessa kaikki toimii ihan mukavasti. Lopun scifi-fantasia on yllättävän raikas ja näppäräkin klousaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti