Kolme vuotta on koronan takia vierähtänyt edellisestä Craft Beer Helsingistä. Muutaman kerran tämä festivaali on kärsinyt vedenpaisumus-tyyppisestä sateesta, mutta nyt avauspäivänä infernaalinen lämpöaalto, joka jatkunee koko bakkanaalin ajan. Joskus tänne oli hillittömiä jonojakin, mutta nyt pääsin ennakkolipun ostaneena sujuvasti sisälle. Ei vielä suurta tungosta, sain työkaverin kanssa vallattua taatusti varjoisan paikan keskeltä telttasysteemiä. Avausoluessa tein sitten alokasmaisesti kaksoisvirheen. Päätin Cervisiamin olevan se aloituspanimo ja sitten tihrustin tarjontaa tiskillä. Eihän se lupaavalta näyttänyt, mutta päädyin Bad Mangoon, jonka kohdalla luki avainsana IPA. Tämähän oli sitten tietysti jo ennen kokeiltu tuote ja sellaisenakin pahnan pohjimmaisimpia, koska olueen on anteeksiantamattomasti lisätty mango-hedelmää. Tästä pohjanoteerauksesta pystyin sentään siirtymään eteenpäin ja seuraavaksi lasiin madridilaisen Oso Brew'n Madrileño Chapter 6 Cascade + Citra Cryo, 8,5 %. Ei tämäkään kolahtanut, selvää vihannesta maussa, ei ollut parhaassa kunnossaan. Mutta pääsin kuitenkin vaihtamaan muutaman sanan Olutposti-pomoni Anikón kanssa.
Jatkoin espanjalaisella kamalla, La Quincen Super Onda Vital TIPA, tripla-IPA siis, 10,0 %. Voimakas trooppisen hedelmän tuoksu, hieman mausteinen maku, melkein belgivivahdetta. Ihan ok. Raskaiden IPOjen jälkeen rauhoittumista Himon Soitellaan-pilsillä. Kirkas, viljainen tuoksu. Hyvin kuivaa, rapeaa, ruohoinen. Tämähän taisi olla festivaalin avauspäivän ykkösolut. Omnipollokin oli mukana, mutta nyt pisimmät jonot kerääntyivät saksalaisen BrewHeartin tiskille. Itse pääsin jonotuksen jälkeen kokeilemaan Wild At Heartia, 8,2 %, edellinen La Quince sattumoisin mukana kollaboraatiossa. Talus, Enigma, Citra. Vaahtoa kovasti, hyvin trooppishedelmäinen ananastuoksu. Pehmeää, bensiiniä, kuivaa, vähän katkeroakin.
Hollantilaisen Folkingebrew'n Roots oli tupla-IPA, taas 8,2 %. Hedelmäinen ja raikas, oikein mukava. Olarin Maailman Paras Kaljan Nimi taas oli Strata-NEIPA, 6,5 %. Liian lämmintä, pehmeää hedelmää, trooppisesti. Strata toimii hyvin, ei juuri katkeroa. Järjestävän seuran Humaloven UG:llä tehty Richer Than Your Daddy taas tupla-IPA, 8,0 %, Amarillo, Azacca, Cascade, Centennial, Citra. Ikävä kyllä mukana myös korianderia ja appelsiininkuoria niin kuin tämä olisi wit. Kevyesti samea, savuinen, ei todellakaan lupaava, hedelmää on, mutta kokonaisuus taitaa olla pilalla. Ehkä lisäaineet sotkivat homman, mutta luultavasti muutakin ongelmaa. Masentava päätös siis, mutta tarkoitus vielä palata jatkossa samaan paikkaan.
3 kommenttia:
Tämän komjentin kirjoittaja ei, periaatteesta, saatana [!], maksa 6€ suojelu-/kynnysrahaa päästäkseen juomaan ryöstöhintaista kaljaa kivetyllä torilla tukalassa helteessä, vaan pitää tällaista toimintatapaa häikäilemättömänä, roistomaisena ryöstämisenä.
Kräftpanimotuttujenkaan tapaaminen mahdollisten "nimilistojen" kautta ei houkuttele, sillä todennäköisesti nomenklatuuraentrée laskutettaisiin roistomaisesti "kutsuvalta" panimolta.
Kaikenkaikkiaan, tällaiselle kynnysrahakaljakekkerille soisi kernaasti paskaisen lopun.
Seniorikansalainen Arden sukellus kräftipätsiin Rautatientorille ei houkuttele lukijaa viemään rahojaan tapahtumaan. Kahdeksan olutta, joista yksi ihan ok, toinen oikein mukava ja kolmas päivän paras. Viisi sai määritelmät pohjanoteeraus, vihannesta maussa, bensiiniä, liian lämmintä ja kokonaisuus pilalla.
Ardella oli masentava päivä, mutta tänään ja huomenna on pakko päästä samaan paikkaan jälleen pettymään.
Miksi Arde et kirjoita suoraan, että kokemus järkytti, koska maistetuista oluista vain joka kolmas oli edes jollakin tavalla kuranttia, jotka nekin olivat todelisuudessa ihan keskinkertaista huttua? Ja miksi et kirjoita, että pohjahiivapils päihitti muotioluet?
Sun kokemuksella (30 vuotta kaljaskenen ytimessä) olettaisi myös johtopäätöksiä ja analyysejä, missä skenessä tällä hetkellä mennään. Oletko jumiutunut Arde? Ovatko vuosikymmenet painaneet kuplasi katon jo niin matalalle, että sieltä ei näe enää ulos?
Vai onko pakko olla mukana, kun muutakaan ei osaa ja voi? Se on surullista, mutta tosiasioiden tunnustaminen on addiktiosta toipumisen ensi askel.
Tämä blogihan on minun rentoa vapaa-ajan raportointia. Analyysiä ja johtopäätöksiä saattaa joskus rivien sekaan eksyä, mutta yleensä en niihin pyri. Varsinkin tällaisissa festivaalioloissa arviot ovat tavallistakin suppeampia. Viihdyin kyllä festivaalilla hyvin, siellähän on muutakin olennaista kuin oluiden laatu. Kun kokeilee aina vaan uusia tuotteita, niin pettymyksiä väistämättä tulee ja se kuuluu harrastuksen luonteeseen. Joidenkin humalien aromeissa esiintyvä bensiinin kaltainen vivahde on minusta miellyttävä piirre. Kun kirjoitin, että pils oli päivän ykkösolut, niin sehän tarkoittaa että se päihitti muut. Ainoastaan Humaloven olut oli varsinainen epäonnistuminen minun mielestä.
Voin kyllä kesän mittaan yrittää kirjoittaa skenen yleistilanteesta vähän mietitymmin.
Lähetä kommentti