Yritin kovasti löytää ulospääsyreittiä Tapiolan Ainoasta kohti Otaniemeä. Harhailin aikani turhaan rakennustyömailla ja sitten luovutin. Menin metroasemalle ja ajoin yhden pysäkinvälin. Näin se on varmaan Espoossa tarkoitettukin. Fat Lizard -ravintolan parkkipaikalla sitten paikallinen olutfestivaali. Täytyy myöntää, että odotin hieman näyttävämpää tapahtumaa, mutta ei anneta sen häiritä.
Aloitin juhlinnan Salaman Furious Glorylla, huomasin myöhemmin harmittavasti, että sehän on vanha tuttu olut viime syksyltä. Joka tapauksessa sameaa, trooppista hedelmää. Kissanpissaa, kuivaa, vähän Katkeroa. Ei oikein innostanut. Sitten päädyin 8-Bitin Easy Mode Pilsneriin, mutta taas jälkeen päin huomasin senkin olevan ennestään tuttu. Kirkasta on, maltainen. Ei rapeutta tai katkeroa, mutta puhdas. Ei huono todellakaan.
Olarin Hazy Hoodz 15 sentään lopulta varsinainen uutuus, 6,7 %, Zappa, Pekko ja tyystin tuntematon amerikkalaishumala Zamba. Todella samea. Ananasta tuoksussa, intensiivinen maku, kuivaa. Jopa katkeruutta, tuoretta on, toimii hienosti.
Paloaseman Brittiportteri-nimisessä englantilaisessa porterissa 5,0 %, Fuggles, pehmeää, paahteista. Kohtuullisen puhdasta, maltaisuus hallitsee, ei jälkimakua. Masisin Pils My Centennial päätti Otaniemen session, 5,0 %, ikävä kyllä ei kovin kummoinen. Ei täysin puhdas. Viljaisuutta on, mutta myös jotain epämääräisempää. Varmaankin ymmärsin tämän Espoon tapahtuman hieman väärin, kun odotin todellakin selvästi enemmän ja isompaa tapahtumaa. Tällaisena toimi tavallaan hyvin, mutta yllättävän vähän tosiaan osui eteen uusia oluita. Espoo, Ravintola Fat Lizard, 10.6.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti